lauantai 19. tammikuuta 2013

11 kysymystä


 Sain Jokivarren Maaretalta haasteen, jonka yhteentoista kysymykseen oli vaihteeksi kiva alkaa miettiä vastauksia. Sain saman haasteen vielä toisillakin kysymyksillä ja vastaan niihin myöhemmin.

1.  Mikä on tällä hetkellä elämäsi tärkein asia?
Tässä elämänvaihessa on jännittävä huomata, miten uudenlainen vapaus antaa tilaa avata uusia ovia ja voi saada uusia mahdollisuuksia. Nyt ei viitsi enää niin kauhean paljon ajatella rajoituksia, ja rohkeutta on entistä enemmän. Yhä vähemmän välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Yksi kehittämisen paikka on silti uskaltaa  enemmän ja lähteä liikkeelle, voittaa oma vastustus.

2.  Mitkä ovat olleet elämäsi käännekohtia?
Ihan banaalin kuuloista, mutta suuria käännekohtia ovat olleet ne klassiset isot elämäntapahtumat. Koulu, ulkomaille lähtö, pitkä opiskeluaika ja parisuhde. Lasten saaminen avasi oven uuteen maailmaan, jossa menikin sitten parikymmentä vuotta. Ehkä se oli suurin onni ja käännekohta, koska olin aina halunnut olla äiti.

Iso käännekohta viime vuosina on ollut osa-aikatyöhön siirtyminen ja stressioireilujen selättäminen. Ei ihan pikkujuttu, vaan monen vuoden työ ja vääntö. 

3.  Ketkä ihmiset ovat elämääsi vaikuttaneet eniten?
Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen saanut eniten tukea ja ajattelemisen aihetta siskoiltani. Viisailta ja hienoilta naisilta, joitten kanssa pääsemme yksiin aika harvoin. 



4.  Mitä uutta olet oppinut viime aikoina?
Vilmalta olen oppinut päästämään syvän rentouttavan huokaisun, kun käyn lepäämään tai nukkumaan. Annan sillä huokaisulla jännitysten lähteä, pudotan leuan alas ja lasken lihasjännityksen pois. Hengitän syvään.

Valokuvaamisesta opin koko ajan uutta, kursseilla varsinkin. Hitaasti,  mutta aina jotakin. Ymmärrän kameran tekniikasta vain murto-osan siitä, mitä kurssin miehet, mutta kokeilemallakin pääsee eteenpäin. Ja osaanhan käyttää tietokonettakin, vaikka en ymmärrä siitä yhtään mitään. 

5.  Mitä haluaisit oppia?
Haluaisin oppia puolittamaan ruokamääräni. Hyvä ruokahalu ja keski-ikäisen hidastunut aineenvaihdunta ei tiedä hyvää. Liikunnan ilon löytäminen olisi myös kivaa, se kun hävisi jo yli viisi vuotta sitten.

6.  Koska olet viimeksi kokenut intohimoa arjessasi?
Kameran kanssa heiluessa, yleensä kukkia kuvatessa tunnen sen flow'n. Aika menettää merkityksensä ja haluan vain jatkaa. 



7.  Koska olet viimeksi nauranut hersyvästi?
No..en nyt muista. Mitä ihmettä, nauran aika helposti? Tai kyllä Putous nauratti, Sanna-Raipe varsinkin. Siis toissa kerralla, tänään ei sekään naurattanut.

8.  Entä hassutellut?
En ole mikään hassuttelija luonteeltani, mutta Vilma osaa houkutella sen puolen esiin. Sen kanssa tulee iltaisin juostua peräkanaa ja hassuteltua muutenkin. Miten ihmeessä tulimme ennen toimeen ilman koiraa?!



9.  Mikä lukemasi kirja on viimeksi antanut sinulle ajattelemisen aihetta?
Ulla-Leena Lundbergin Jää-kirjaa lukiessani ajattelin Monaa, päähenkilön vaimoa. Tunnistin itsessänikin sen apinan raivon, jolla hän puski välillä eteenpäin. Kun kerran jokin homma on tehtävä, niin tehdään sitten, prkl. Sillä tavalla hän sai kerta toisensa jälkeen ylitettyä itsensä, mutta oman itsensä kustannuksella. Lapsi ohitettiin samalla ja sysättiin sivuun tosi kylmästi. Hän varmaan toisti tässä jotakin tuttua kaavaa lapsuudestaan, jotakin millä oli selvitty silloin ja selvittiin nytkin.
Ajattelin lämmöllä Monaa ja mietin, että olisi sillekin naiselle tehnyt hyvää  välillä purkaa tuntojaan jollekin ystävälliselle sielulle. Jollekin joka olisi kuunnellut ja lohduttanut. Mutta eihän se siihen aikaan ollut tapana. Olisi muuten tehnyt hyvää minullekin pahimpina vuosina.



10. Jos olisit nyt tekemässä mielikuvaharjoitusta paikasta, jossa voisit rentoutua täydellisesti, niin millainen paikka se olisi?
Rentoutusharjoitusteni mielikuvapaikka on aina sama: Kuusamon mökki, se jota ei enää ole. Vietimme siellä vanhempieni vieraana ihania kesälomaviikkoja 90-luvulla. Mielikuvissani makaan riippumatossa ja annan lämpimän tuulen hyväillä kasvojani tai sitten kahlaan matalassa hietikossa ja katselen auringon leikkiä pohjan pikkukivillä.

11. Jaa tässä  elämänviisaus, jonka allekirjoitat kaikesta sydämestäsi oman elämänkokemuksesi perusteella?
Äiti kirjoitti muistikirjaani lapsena: Ei kulje se tyhjänä maailman rantaa, joka ilonsa omassa repussaan kantaa. 
Isä kirjoitti: Usko onneesi, niin olet sen saavuttava.
Allekirjoitan ne täydestä sydämestäni, koska näin se on. Ihan oman onnensa seppä ihminen ei ole, eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa, mutta omasta onnellisuudestaan jokainen on itse vastuussa. 



- Otapa tästä nämä Maaretan tekemät kysymykset ja vastaa niihin! Kerro vastauslaatikossa, niin minäkin osaan käydä lukemassa.


12 kommenttia:

  1. Ihanaa saada lukea tällaista, kypsän ihmisen ajatuksia, kiitos! Ja Ihania kuvia jälleen!
    Tämä ikä, tosiaan, antaa uudenlaista vapautta ja avaa ovia jos vain haluamme niitä availla!
    Itse olen menossa huomenna työhaastatteluun, vaikka vakituinen paikka on ollut jo 80-luvulta ;)

    On mahtavaa omata hyviä ystäviä, mutta saada omien siskojen kanssa jakaa surut ja ilot sekä saada heiltä tukea.

    Noista vanhempiesi elämänviisauksista voi kyllä päätellä heidän olleen elämänmyönteisiä ja vaikutusta myös sinunkin myönteisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea haastatteluun! Olet tosi rohkea ja eteenpäin menevä nainen. Kiva että olet noin energinen, ihmettelen sitä aina, kun itse en ole enää.

      Poista
  2. On todellakin haasteellista yhdistää keski-ikäisen aineenvaihdunta ja yhä kasvava kulinaristinen ruokahalu. Erilaisten kokeilujen ja uusien ruoka-aineiden yhdistäminen kohtuullisiin annoskokoihin ei liene kaikkein yksinkertaisin tehtävä. Eilen illalla löysin keittiökaapin perukoilta tummaa suklaata ja heti aloin miettiä suklaakakkureseptejä. Jotenkin sitä ei vain voi tyytyä siihen samaan - paitsi joskus arkena. Viikonloppuna on aika kokeilla uutta.

    Olli kuten Vilmakin antavat olemassaolollaan ja omalla mallillaan meille hyviä ja viisaita käyttäytymismalleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän moni laiha nainen sanoo, ettei välitä ruoasta erityisesti. Silloin syöminen on vain ravinnonottoa. No, en välttämättä vaihtaisi osia. Mukavampaa on osata nauttia sekä muille kokkaamisesta että itse syömisestä. Onhan se taattua nautintoa viisi kertaa päivässä! Kylmä omenakin on ilo. -Ja koira. Se ei nauti ruoasta, se imuroi sen. Ja kärkkyy jokaista pientäkin mahdollisuutta saada jotakin suuhunsa.

      Poista
  3. Olipa ihanaa lueskella tätä(kin) postaustasi. Vastauksissasi tuikkii syvä elämänviisaus!

    Ja sitten vielä kuvat. Erityisesti kolahti tuo ensimmäinen, tulppaaneja maljassa.. NIIN kaunis!

    ps. Minulla on sinulle tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota tulppaanimaljaa tein monella tavalla. Harjoittelin salaman valon rajoittamista tummalla torvella. Kuva jäi liian tummaksi, joten vaalensin vain kukkien osuutta siitä Gimp-ohjelmalla.

      Kiitos tunnustuksesta! Kävin jo aiemmin blogissasi ja ihailin vain kuvaa, enkä huomannut tunnustusta ollenkaan:)

      Poista
  4. Väreileviä vilunväreitä ...
    kun luen tämän ja näen nämä kuvat.
    Kiinnostavat ja viisaat vastaukset.

    Ikä tuo helpotusta, mutta myös uusia haasteita.
    Mutta tänään voi taas juoda enemmän, vain vettä,
    piipahtaa ulkona, syödä vähemmän ja
    koska päivä on vasta puolessa, ehtii ottaa
    vaikka yhdet hyvät hiet.

    Mutta stressiä ei kannata ottaa,
    hengitys, leuka ja hartiat nousevat
    ja se on ihan vaarallista meille naisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilunväreitä tulee varmaan silloin, kun huomaa ihmisen kirjoittavan tosissaan sitä, mitä on sisällä. Ja kun huomaa ajattelevansa samansuuntaisesti itse.

      Minä muuten otin hyvät hiet! Kävelimme lähes tunnin lenkin maastossa metsäpoluilla. Viimeinen mäki kotiin otti jo koville, kun en ole tätä entistä tavallista sunnuntailenkkiä tehnyt moneen vuoteen.

      Poista
  5. Ajattelemisen aihetta vastauksissasi. Osaat olla kiitollinen. Kuulostaa siltä, että nautit tästä elämänvaiheesta. Tuo nukkumaan mennessä huokaisu piti kokeilla, se toimii :)

    Rva Pionikin tuossa edellä lausuu viisaita sanoja, kannattaa muistaa hengittää syvään.

    Omat vastaukseni osoitteessa: hopsula.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitys on ihmeellinen asia ja sillä voi tehdä ihmeitä. Hengittäminen on myös kaikkea muuta kuin helppoa. Välillä sen vähän unohtaakin, mutta onneksi kroppa muistaa. Mulla on vielä paljon opittavaa mindfulness-asioissa, en ole oikeastaan vielä aloittanutkaan. Mutta yhtä ja toista on jo kertynyt takataskuun.

      Sula hopsula hei! Kävin jo.

      Poista
  6. Erittäin hyviä kysymyksiä ja myös vaikuttavia vastauksia. Näiden perusteella saa täydennystä blogisi perusteella luomaani kuvaan sinusta. Eikö vaan ole ihanaa, kun on ikää ja itsetuntemusta. On kanttia olla oma itsensä, mutta silti vielä voimia katsoa eteenpäin. Kykyä innostua ja haaveillakin.
    Juutuin jostain syystä eilen lukemaan pitkät pätkät noin kolmekymppisten äitien blogeja ja lopulta tuli ihan tyhjä ja jotenkin hieman ärsyyntynyt olo, että miksi haaskaan aikaani tällaiseen. Liikaa on vautsia ja wauta ja :DDDDDD - ja kaikkilla melkein samannäköinen koti ja kuvaustyyli. Muutama harva vain erottuu omaksi itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samanlaisia huomioita on mullakin. Kummasti sitä vaan joskus jumittuu lukemaan jotain aihepiiriä ja kulkee blogista toiseen, kunnes huomaa ärtymyksen.

      Se onkin meidän leidien etu, että me ollaan jo enemmän oma itsemme. Uskalletaan olla muista poikkeaviakin, joskus ihan tahallaan. Uskalletaan myös sanoa vaikka, että keisarilla ei ole vaatteita.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...