maanantai 31. joulukuuta 2012

Kohti uutta mennään


Tämä on ollut oikein hyvä vuosi, niin kuin kaikki edellisetkin. Sitä samaa toivon tietysti tulevaltakin vuodelta. Olisi oikeastaan aika kivaa muistella blogipostauksista kuukausi kuukaudelta, mitä kaikkea on tapahtunut tai mitä tein tänä vuonna, sillä en tavallisesti muista edes, mitä tein eilen. Enpä taida ryhtyä. Blogin puolella sinänsä on tapahtunut sellaista mukavaa kehitystä, että päivittäinen kävijämäärä on noussut yli kolmeensataan. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon, että postauksissani ei ole päätä eikä häntää. 


Meillä vietetään uudenvuoden aattoa tuttuun tapaan kotona koiravahtina.  Kumpikaan mäykyistä ei varsinaisesti pelkää paukkuja, mutta toinen lymyää mielellään sohvan alla ja toinen ravaa jännittyneenä ikkunasta toiseen.  Viime vuonna auttoi, kun lähdettiin ulos kävelylle.

Iltapäivällä käväistään miehen kanssa katsomassa Piin elämääLuin kirjan pari vuotta sitten ja se oli hämmästyttävän hyvä, piti otteessaan alusta loppuun. Samaa odotan elokuvaltakin, varsinkin kun se on ensimmäinen 3D-leffani.


Illalla maistelen luultavasti lahjaksi saamaani Amaronea, luen ja katson lisää elokuvia. Kahden elokuvan päivävauhti on ollut pyhinä oikein sopiva. Eilen oli vuorossa To Rome With Love, joka oli keskinkertaisen ärsyttävää Woody Allenia. Inhosin siinä varsinkin kaikkia miehiä, eikä koko elokuvassa ollut muutenkaan mitään, mistä olisin pitänyt. Sanonko vielä kerran, että inhoan Woody Allenia. Siis nykyisin, ennen se teki sentään hyviä elokuvia.


Sen sijaan Jan Troellin Ikuistetut hetket sulatti sydämeni. Miten hienovaraisesti näytelty ja hitaasti kehkeytyvä vanhanaikainen tarina! Maria Heiskanen teki todella kauniin roolin vaatimattomana, mutta lämpimänä perheenäitinä, joka raskaan työn ohessa löysi valokuvaamisesta elämänsä salaisen ilon ja onnen. Mikael Persbrandt (siis  se Beck-elokuvien ihana Gunvald Larsson) sopi hyvin näyttelemään perheen karismaattista,  viinan kanssa sauhuavaa isää. 1900-luvun alku ja elämä työläiskaupunginosassa oli kuvattu varsin uskottavasti ja elävästi. Suosittelen!


Toivotan nyt oikein hauskaa aattoiltaa kaikille! 
Tulevalle vuodelle toivon ja toivotan pitkää ikää, avointa mieltä ja 
iloa jokaiseen päivään!


30 kommenttia:

  1. Aivan hurmaavat värit ja kuvat täällä.
    Minua hurmaavat erityisesti blogit, joissa ei ole päätä eikä häntää,
    kuten sanot, siksi tämäkin on juuri minulle niin sopiva.
    Oikein mukavaa vuodenvaihetta ja onnekasta tulevaa vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hurmaannuin hetkeksi itsekin, kun näin lopputuloksen. Otin raw- ja jpg-kuvia ja nämä on käsittelemättömiä, ainakin ruusukuvat.

      Olen kyllä samaa mieltä, että henkilökohtaiset ja kaikkea käsittelevät blogit ovat mielenkiintoisia, kuten vaikka Eeva Kolun ihana Kaikki mitä rakastin -blogi. -Miksi en itse ole keksinyt mitään yhtä hyvää nimeä!

      Poista
  2. Eihän päätä ja häntää blogeissa tarvitse ollakaan, kun meillä on omasta takaa hännänheiluttajat. Toivottavasti koirat selviävät jälleen kerran hyvin vuodenvaihteesta.

    Kuopus kävi katsomassa Piin elämän ja kehui kovasti, varsinkin 3D:nä oli ollut huikeita kohtauksia. Kivaa elokuvahetkeä! Ja oikein onnellista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hännänheiluttaja tosiaan, heiluttaa hyvin koko perhettä! Tänään on sen verran paukahdellut aamusta asti, että koira on halunnut syliin ja katsomaan ikkunasta ulos ja sen kanssa on saanut kelliä lattialla sylikkäin (mies). Saas nähdä, miten ilta menee. Eipä tulisi mieleenkään jättää sitä illaksi yksin, kunhan nyt iltapäivällä käydään elokuvissa.

      Poista
  3. Kauniita kuvia. Miten olen saanut nuo juovat aikaseksi?
    Mun blogi alkaa näivettyä lukijoiden puutteeseen. Toisaalta, kirjoitan sitä ensi sijassa itselleni, mutta vuorovaikutteisuus on kuitenkin myös osa bloggaamista. Muutin asetuksia ja sallin nyt hakusanoilla pääsyn blogiini.
    En ole voinut kritiikittä katselle WA:n elokuvia luettuani Mia Farrow:n kirjan heidän perhe-elämästään. Toki se oli toisen osapuolen näkökulma, mutta alkoi niin ärsyttää se äijän ketale!
    Pidin myös Ikusitetuista hetkistä tosi paljon. Pieni voi olla todella suurta, kun tekijät vaan osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo juovat on sitä vihreää sisalia, jota kiedoin ruusujen reunoille. Iso aukko, 50 mm linssin hyvä bokeh ja 12 tai 20 mm loittorengas tekivät työn. Valo tuli ihan ikkunasta, otin käsivaralla kyynärpäihin nojaten, aukko oli f2, valotusaika 1/15, ISO 200 ja valotus automaattinen. Olen huomannut, että oma kamerani tekee parhaan tuloksen automaattivalotuksella vastoin kaikkia opetuksia. Kokeillut olen monta kertaa nyt joulunkin aikaan.

      Mulla on paljon rekisteröitymättömiä kävijöitä, kun olen kertonut blgistani kaikille. Äitikin käy monta kertaa päivässä katsomassa, onko päivistystä tullut, samoin hänen siskonsa, jotkut työkaverini ja monet ystäväni. Toisaalta tuntuu joskus, ettei ole mitään kerrottavaa eikä minulle tarvitse soittaa, kun voi lukea täältä;)

      Poista
    2. Lähimmäiset eli siskot ja lapset lukevat blogia, heidän kauttaan muutama tuttu myös. Ystävilleni tai työkavereille en ole blogista kertonut. Toisaalta en ole sitä salannutkaan. Tarkoituksella olen ehkä ollut vähän varovainen, koska en halua asiakkaitani lukijoiksi. Olen kuitenkin mielenkiinnosta odottanut, eksyykö joku sattumalta ja osaa ynnätä asiat. Ainoastaan yksi sytävistäni on toistaiseksi eksynyt blogiini ja tunnistanut minut.

      Poista
  4. Niin kauniit kuvat ! toivotan sinulle oikein ihanaa ja onnekasta uutta vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä samaa sinullekin!

      Poista
  5. Ihanat kuvat.
    Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013

    VastaaPoista
  6. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle Katriina! Aivan mahtava on taas tämä blogisi ulkoasu kuvineen, suorastaan esteettinen nautinto! Itse olen ollut viime aikoina lasika oman blodinis ulkoasun suhteen kuin myös koko bloggailun suhteen. On ollut niin paljon muuta. Aina välillä käyn sinne lisäämässä viimeiset kuulumiset pääpiirteineen kun on tullut tavaksi pitää blogia myös jonkinlaisena päiväkirjana Ja kyllä se sellaisena kaikesta huolimatta toimiikin. Kövin vasta läpi päivityksia ja oli kiva lukea mitä kaikkea sinne olin tallentanutkaan. Bloggailussa vaihtuvat erilaiset ajat, joskus on aktiivisemoi ja joskus laisekempi. Pätenee myös muuhun elämään! Meidänkin iltaohjelmassa on elokuva, tosin kotimainen valinta eli rakkauden rasvaprosentti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä blogi saa jäädäkin toiseksi, kun on paljon muuta elämää. Parhainta blogielämä on oikeastaan silloin, kun ei ole mitään muuta menossa. Niinkuin kuuluu äänestä, on aika tuttua mulle;)

      Poista
    2. Kylläpä oli mahtavasti virheitä tuossa minun kommentissani, äh! Sen sitä saa kun kirjoittelee makuuasennossa flunssaisena sängyssä....No, hyvä puoli tässä flunssassa on, että on aikaa kierrellä täällä kerrankin.

      Poista
  7. Ihania kuvia ja värejä! Kyllähän täällä tulee käytyä useinkin katsomassa päivityksiä ja niitä odottaa. Kaikesta on mukava lukea. Ja kuvat ilahduttavat.


    Hyvää vuodenvaihdetta ja oikein hyvää uutta vuotta!

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti kerran soitti ja kysyi, mikä sua vaivaa, kun et kirjoita:D

      Kaikkea ihanaa pian alkavaan vuoteen sullekin!

      Poista
  8. Just siksi ja sen takia täällä on mukva käydä.
    Kauniit kuvat.
    terveisin yksi, jolla ei myöskää ole päätä ei häntää missää, tokkopa edes punaista lankaa.
    Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että on kiva käydä katsomassa, mitä sejase on juuri tänä päivänä keksinyt. Punainen lanka johtaa meillä kaikilla omaan napaan!

      Poista
  9. Kivat keskustelut täällä.
    Hyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin on:D hyvää uutta vuotta sinulllekin!

      Poista
  10. Samanlaisia kemmentteja olen kuullut The Rome of lovesta, mä en ole koskaan oikein jaksanu Woodya, sitä muka näppärää dialogia jota tulee suut ja silmät täyteen. Ihania kukkakuvia ja toivotan oikein mukavaaa tulevaa vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttävä mies on, mulle tuli tuotakin elokuvaa katsoessa monta kertaa mieleen ärähtää sille Back off!

      Poista
  11. Aikoinaan Woody ja Mia kävivät pesueineen Helsingissä ja minä näin heidät - ihan läheltä. En silloin nuorena ainakaan voinut ymmärtää mitä se herttaisen oloinen Mia siinä miehessä näki. No näki mitä näki, loppuihan se sitten!

    Oikein antoisaa, maistuvaa, värikästä ja onnekasta uutta vuotta Katriina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se WA jonkinsortin nero ja kuuluisa, sellaisiin nuoret naiset aina ihastuvat! Diane Keatonin kirjassa ihmettelin hänen rakkauttaa Woodyyn, mutta siinä ehkä kaksi omalla tavallaan neuroottista ihmistä löysi toisitaan tukea.

      Poista
  12. Aivan hengästyttävän ihanat kuvat jälleen kerran. Kiitos näistä! Taattua Katriina-laatua.
    Ja oikein hyvää tätä alkanutta vuotta kaikilla elämänalueilla ja pannaan nyt sitten vaikka erityisesti näissä valokuvausasioissa!
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Nämä ovat sellaisia, jotka uppoavat meihin kumpaankin;)

      Poista
  13. Kaunista, inspiroivaa alkanutta vuotta Sinulle! :)

    VastaaPoista
  14. Ikuistetut hetket oli kyllä hyvä elokuva, tykkäsin minäkin kovasti.
    Hyvää uuutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä oli elokuva, joka lepäsi vahvasti päähenkilöittensä varassa ja katsoja saattoi keskittyä nauttimaan.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...