maanantai 26. marraskuuta 2012

Punaista lihaa ja kuivia ruusuja


Tää menee näin: ensin ostetaan parilapannu. Se pitää olla, koska lehdissä on niin houkuttelevia raidallisia ruokia. Sitten ostetaan hyvät pihvit ja soitetaan ruoanlaittoon paneutuneelle vanhemmalle pojalle ja kysytään neuvoa, miten pihvi paistetaan. Olen pilannut hyviä pihvejä monta kertaa kautta vuosien, viimeksi tässä marraskuun alussa. Ruokaa pitää tehdä rakkaudella, ja minä en rakasta pihvejä.

Valmistetaan huikean ihana kantarellirisotto Saku Tuomisen Basta! -kirjaa orjallisesti mukaillen. Paistetaan lopuksi pihvit tarkasti pojan ohjeitten mukaan.


Voi että mies tykkää! Avataan vielä pullo hyvää ripassoa, josta itsekin pidän kovasti. Risotto vie kielen mennessään, mitä muuta voisikaan, onhan siihen upotettu salottisipuleita, voita ja viiniä ja seisottu kolme varttia vieressä hämmentämässä. Pihviä maistelen reunoilta, se on kunnolla punainen keskeltä ja maistuu aika hyvältä, mutta...en pysty syömään. Tökkii pahasti. Kerran olen jättänyt pihvin syömättä ravintolassakin, minä joka syön ihan mitä tahansa, paitsi koulun kaalikeittoa.

Mies ei valita, pihvimiehenä saa syödä minunkin lihani. Pidän kyllä hurjasti  roseesta poronmaksasta, lampaanfileistä ja kesällä grillipihveistä, mutta näissä pannulla paistetuissa häränlihapihveissä jokin tökkii. En tiedä, onko se verisyys vai mikä. Näistähän kuuluu tykätä!

Palaan siis vissiin lihoissa takaisin kanaan ja possuun, ne osaan ja niistä pidän ihan aidosti. Ja voihan parilapannussa paistaa kalaakin, ja kesäkurpitsaa, lemmikkiäni.


Luna oli meillä hoidossa viime viikosta. Tohinaa oli, ja tänäänkin käytiin töitten jälkeen kahdella lenkillä. Ja  ulkona vietetty ilta on hauskempi kuin ilta sohvalla. Nuoripari oli tutustumassa Wieniin ja palasi sieltä tänä iltana ylen ihastuneena. Heillä oli oppaana ystävät, jotka asuvat siellä toistaiseksi, joten pääsivät tutustumaan moniin kivoihin paikkoihin, joita ehkä eivät olisi itse löytäneetkään. Sanoivat, että Wien on uusi Berliini.

Olisikohan siinä meillekin seuraava kohde? Ei ole ollut vielä mitään suunnitelmia matkoista. Salzburgissa kävimme joitakin vuosia sitten, mutta muuta Itävaltaa ei ole nähty.

Siihen kuivahtivat pikkuruusut melkein heti, kun ne kaupasta kotiin kannoin. Koskaan ei voi tietää, joskus kestävät pari viikkoakin.



13 kommenttia:

  1. Minä en pidä muista kuin hyvin kypsäksi paistetuista pihveistä, joten ymmärrän, miksi pihvi jäi syömättä..
    Tuota risottoa olisin santsannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kai myöntää jo monen yrityksen jälkeen;)

      Poista
  2. Vesi tuli kielelle tuota risoton valmistusta lukiessa. En ole varmaan ikinä tehnyt kanttarellirisottoa. Pitääpä korjata tilanne. Pihvikin näyttää hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidon risoton vaivannäkö kannattaa, vaikkei nyt ihan töitten jälkeen jaksa siihen ryhtyäkään.

      Poista
  3. No jopas! Mulla kyllä pihvi maistuu, ja puolikypsänä varsinkin. Mutta elimistöään on kuunneltava, jos se sanoo ei niin se on sitten ei. Punaista lihaa ihminen ei varsinaisesti tarvitse mihinkään.
    Ruusujen kanssa meille kävi edellisen kimpun kanssa noin (isänpäiväruusut) mutta nykyinen kimppu senkun kukoistaa päivästä toiseen yhtä tuoreen raikkaana (syntymäpäiväruusut).
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen kyllä lihanhimosi ja siinä me ollaan kovasti erilaisia:)

      Poista
  4. Risotto on hyvää, siitä ei pääse mihinkään. Kyllä kannattaa seisoa hellan vieressä hämmentämässä kattilaa, kun tietää saavansa hyvää ruokaa.

    Parilapannussa voi paistaa kesäkurpitsaa (josta pidätkin), munakoisoa ja halloumia. Lisäksi muutama paistettu pikkutomaatti. On muuten hyvää. Ja tietenkin vähän oliiviöljyä päälle ja suolaa myllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, halloumi on ihanaa, jos siinä on raitoja, ja nythän voin tosiaan tehdä niitä itsekin.

      Poista
  5. Risotto kuulostaa herkulliselta. Taidan aina olla nälissäni lukiessani postauksiasi ;)Olen lukenut tuosta ST:n pasta-kirjasta, mutta ei ole tullut hypisteltyä sitä. Pihvejä ei sen sijaan tee ollenkaan mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Basta muistuttaa vähän Tessa Kirosin kirjoja: sitä on kiva lukea kuin romaania. Kuvat vievät myös suoraan ruokien maailmaan Italiaan, siihen aitoon ja arkiseen.

      Poista
  6. Blogisi alkaa olla jo ruokablogien aatelia. Tulen tänne kun tarvitsen ideoita.
    Parilapnnun hankinta on suunnitelmissa, osaatko suositella induktioliedelle sopivaa?

    VastaaPoista
  7. Eilenkirjoittamani kommentti näyttää hävinneen taivaan tuuliin. Kokeilen uudelleen. Piti kehua, että tämä alkaa olla sen tason gurmeeblogi, että huomaan tulevani tänne varsinkin hakemaan ruokainspiraatiota.

    Minkälainen grillipannu sinulla on? Suunnittelen pannun ostoa, ja ottaisin mielelläni vastaan neuvoja. Minulla on induktioliesi samoin kuin muistaakseni sinullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, en ole avannut tietokonetta kotona, joten kommenttisi meni hyväksyttäväksi ensin. Kiitos kehuista, olen kyllä taidoiltani kaukana gurmeesta;)

      Ostin Sokokselta Hackmannin rautaisen parilapannun, siinä luki, että se sopii erityisen hyvin induktiolle. Meillä remontoitiin keittiö kesällä ja siinä sain induktiolieden. Muistan kun sanoit jotakin, kuinka sen nopeus oikein yllättää, ja minä vastasin, ettei se nyt niin kamalan nopea ole. Silloin en vielä ollut kokeillut pikaohjelmaa. Sehän kiehauttaa vedenkin silmänräpäyksessä! Ei ole juuri vedenkeitintä tullut sen jälkeen käytettyä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...