tiistai 2. lokakuuta 2012

Nulla dies sine linea


Ihan outoa: ei ole mitään kirjoitettavaa. Ei ole uusia kuvia. Loma on taas ohi ja työelämä nielaisee kokonaan. Rauhallisen kotielämän jälkeen sopeutuminen työelämään vie aikansa. Viiden jälkeen minusta ei ole mihinkään. 

Lempisarjani Ruusujen jälkeen on loppunut, joten ei ole mitään syytä katsella televisiotakaan. Vajoan silti kuudelta sohvan uumeniin vanhasta tottumuksesta.

Kaikesta huolimatta oli kiva mennä takaisin töihin. 




10 kommenttia:

  1. Tsemppiä tsemppiä, Katriina! Mikä ihmeen Ruusujen jälkeen-sarja? En ole tuollaista huomannutkaan, vaikka syksyllä tulee televisiota tuijotettua tavallista enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkosella tuli tänä syksynä tuollainen aussisarja kuudelta joka päivä, mutta se loppui jo eilen. Tykkään katsoa heti töitten jälkeen sohvalla jotakin, mutta ei sentään Emmerdalia!

      Poista
  2. Vai ei kirjoitettavaa :-) Aina voi kirjoittaa tajunnanvirtaa! Harrastin sitä joskus, ja hämmästyin itsekkin. Tarinaa tuli kuin Runebergiltä. Päivien tapahtumia, joita ei oikeastaan itse noteerannut, mutta sinne ne oli tallentuneet, muistiin.

    Hih..ja minä katson Emmerdalen :-)

    Kaunista lokakuuta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joiltakin tulee helpommin tekstiä kuin toisilta;) Minä olen ollut nuoresta lähtien enemmän niukkasanainen, ainekirjoituksessakin kaivattiin aina aiheen käsittelyä laajemmin.

      Joskus katsoin Emmerdalea, mutta sitten kyllästyin. Tuollainen määräaikainen sarja sopii mulle paremmin, katkeaa rutiinit.

      Poista
  3. Samiksia ollaan, ei ole mitään sanottavaa, pukkaa tyhjyyttä. Mutta josko olisi vain hetkellinen häiriö ja taas runosuoni alkaisi sykkiä..
    Kiitos vielä sanoistasi, veti aivan hiljaiseksi ja päätin myös mennä kukkakauppaan heti tänään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on vaan takki tyhjä. Nyt on. Sitä paitsi silloin, kun on paljon muuta elämää, ei ehdikään viettää yhtä paljon aikaa tietokoneella:)

      Poista
  4. Näinhän se kuuluu varmaan mennäkin, välillä takki tyhjänä ja sanominenkin vähissä, elämää. Tekee hyvää pieni paussi suorittamisen ja sanomisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja välillä voi mennä suorittamisen puolelle tämä postailukin. Ei sentään velvollisuudentunnosta kannata tänne tulla;)

      Poista
  5. Ihanat syksyn värit. Näitä täytyy päästä vielä kuvaamaan, ennen kuin tuuli vie kaikki lehdet puista pois! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ennätit, tuuli vei viime viikolla lehtiä ihan silmissä. Kahdessa päivässä työhuoneeni ikkunan edessä oleva pikkupuu tyhjeni kokonaan.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...