tiistai 11. syyskuuta 2012

Mökkeilyä


Vietin viikonloppua maaseudulla, mökkeillen vanhojen ystävien seurassa. Kaikki ihmiset olivat tuttuja jo nuoruusvuosilta, mutta sen jälkeen olemme olleet aika vähän tekemissä. Jo menomatkalla tunsin olevani oudosti kahden maailman välillä, menneen ja nykyisen. Ihan kuin alitajunta olisi raottanut verhoaan ja väläytellyt mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Kokemus oli suorastaan erikoinen, muistutti jotain REM-unta.


Meillä oli aika ihanaa, eikä vähiten siksi, että paikka oli kaunis, rakkaudella  rakennettu ja sisustettu, alue vanha ja mökkejä kullekin perheelle omansa. Ja ihmisten tapaaminenhan aina on kuitenkin kaikkein parasta. 




Parin tunnin retki metsässä tuotti kaikille sievoisen saaliin kauden loistavimpia sieniä. Niin isoja kantarelleja ja torvisieniä en ole nähnyt juuri koskaan ennen, en myöskään niin suurta määrää. Olin onnesta sekaisin, kun sisko antoi vielä omankin saaliinsa minulle kotiin vietäväksi.


Täyden työviikon ja täyteläisen viikonlopun jälkeen pääni on ollut niin täynnä kaikenlaista, että alkuviikko on mennyt ihan vaan olemiseen ja lastin purkamiseen. Jotenkin hävettää, etten kestä tavallista hyvää elämää ilman että pitää jäädä seuraavaksi viikoksi vapaalle ja hiljaisuuteen relaamaan. Mutta ei voi mitään. Onneksi se on mahdollista.

Edes tietokonetta ja blogia en ole jaksanut avata, saati lukea muita. Onneksi on kuitenkin puhelin, jota voi selata sohvalla. Onneksi on naamakirja, jossa häslää nykyisin koko suku, varsinkin nuoret ja naiset. Onneksi on Instagram, johon olen seonnut ihan samalla tavalla kuin muutkin siellä olevat. Jos olet tarpeeksi pöhkö, voit vilkaista kuvia sivupalkista Follow@rullakatriina.



8 kommenttia:

  1. Minusta se, että tarvitsee omaa hiljaisuutta kivojen kokemusten jälkeen on mielen viisautta eikä suinkaan sitä, ettei kestäisi hyviä kokemuksia. On ihanaa, että saat tilaisuuden olla vapaana, lajitella ja säilöä kokemaasi. Tunnistan itsessäni saman tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nuoresta asti tarvinnut tilaa ja yksinoloa välillä, että saan järjesteltyä ajatuksiani. Nyt sitä tilaa on jo luonnostaankin, kun lapsia ei ole kotona. Nyt upposin alkuviikoksi ihan nollatilaan, vasta keskiviikkona eli tänään aloin puuhailla kaikenlaista kotona.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Suuria kantarelleja ja torvisieniä riitti kaikille, vaikka meitä oli viisi naista metsässä Saarijärvellä. Vain yksi sai suppilovahveroita, niiden aika ei ihan vielä ole. Ja vain yksi herkkutatti, jonka sain minä viedä kotiin.

      Poista
  3. Ihana sienisaalis. Sekoaisin välittömästi tuollaisesta! Mökillä olin Ollin kanssa lenkillä ja tuli vastaan kantarellipaikka. Ei ollut mukana pussia, ei kassia, mutta oli huppari päällä. Poimin taskut ja hupun täyteen ja Olli katsoi vierestä seonnutta emäntää.

    Olen Pirkon kanssa täysin samaa mieltä, että rauhoittuminen on mielen viisautta. Kun tapahtuu paljon, tarvitaan saman verran aikaa palautumiseen. Tämän vuoksi viiden rankan työpäivän jälkeen kahden päivän vapaa tuntuu loppuvan kesken. Ja niinhän se loppuukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakiopaikkani Laajavuoren metsissä eivät ole toistaiseksi olleet kovinkaan tuottoisia, vain kastikesienet on samalle päivälle saatu. Siksi oli ihana saada vähän pakkaseenkin. Hyvää kantsupaikkaa en ole täällä nähnytkään, siihen pitäisi olla suunnistajan lahjat ja kestävyys.

      Viiden työpäivän jälkeen jos on viikonloppukin täynnä ihmisiä, on evää aika vähissä seuraavalla työviikolla. Ainakin mulla, ja verenpaine taivaassa. Siellä se on ollut nyt muutenkin, pitäisi keksiä jotakin.

      Poista
  4. Kivaa oli! Yleensä luontokokemukset ovat minulle tärkeimmät, mutta tällä kertaa olen ilolla muistellut juuri sitä huolella ja viitseliäisyydellä laitettua huvilaa. Ja tietenkin ihmisiä. Seuraavan kerran voitais tavata vaikka meillä. Talvella kaupunkiolot saavat kelvata, paitsi että määhän asun maalla.
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sää et asu maalla enempää kuin minäkään. Katselin Instagram-kuvia ja mietin, ettei niistä uskoisi ikinä, että asun kaupungissa.

      Minusta oli ihana käydä paikassa, jossa on aina asunut esteetikkoja. Minne tahansa päänsä käänsi, näki jotakin aitoa ja kaunista. Ei pikkusievää, vaan miellyttävää ja mutkatonta. Sekä A:n että U:n talossa oli lämmin tunnelma.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...