perjantai 28. syyskuuta 2012

Kuulas ja kirkas


Nyt saatiin kuulas ja kirkas syyspäivä! Alle kymmenen astetta oli juuri passeli ilma pitämään virkeänä. Toisin kuin kunnon ihmiset, jotka olisivat painuneet metsään, käytin koiran nopeasti lenkillä, pukeuduin ja meikkasin itseni huolellisen huolettomasti ja läksin kaupungille asioille. 


Ensimmäisenä listalla oli lounas. Kanasalaatin kruunasin jumalaisella mustikkamoussekakulla, mitä tietenkään tukeva varteni ei olisi kaivannut. Me vaan ei Vilman kanssa kumpikaan voida vastustaa tilaisuutta syödä hyvää, ja Vilmallehan kelpaavat hätätilassa kepit ja kävytkin.


Vein uuden Marimekon Mantu-tunikan pesulaan. Sain siihen rasvatahran heti ensimmäisenä iltana ja yllätyksekseni valmistaja salli sille vain kemiallisen pesun. Sellaiseen törmää harvoin enkä ollut uskoa silmiäni, kun luin pesuohjetta. Onneksi pienellä aivoriihellä keksimme kotona, missä täällä on (vielä) pesula. Eikä se kemiallinen pesu maksanut kuin seitsemän euroa ja saa noutaa jo huomenna!

Villa-viskoosisekoitteesta kudottu kangas tuntuu ihanalta päällä ja malli sopii kuin nakutettu minulle kapeitten housujen kanssa. Nuoremmalle naiselle värikkäät sukkahousut olisivat hyvä pari. Väriltään tunikani on turkoosi, sellainen sammutettu.


Anttilasta kävin hankkimassa uuden sauvasekoittimen edulliseen tarjoushintaan, kun edellisestä meni töpseli rikki. Uudessa on mukana teholeikkuri ja pieni vatkainkin kulhoineen: sellaista olen aina havitellut. 

Kävin kameraosastollakin kyselemässä tarjouksessa olevaa Nikkor 35 mm f1.8 -lasia, mutta tietenkään sitä ei enää ollut. Kaipaisin tuollaista laajakulmaisempaa kuin viisikymppiseni. Valovoima muuten maksaa: f1.4 maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin f1.8! Pyörittelin käsissä minijärkkäreitäkin, mutta vieläkin tuntuivat liian kalliilta. Myyjä oli sitä mieltä, että niiden myynti ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiinkään ja että hinnat tulevat kyllä laskemaan. Sitä odotellaan.


 Aurinkoista ja virkistävää viikonloppua!



Verkossa


Joko torstaikin meni jo? On vähän  erikoista olla kolme viikkoa kotona kesälomalla, kun muut ovat töissä. Ei syyskuu todellakaan ole mitään lomailuaikaa, joka yö on satanut ja eilen koko päivänkin. Mitäpä siitä, tärkeintä on kuitenkin päästää irti rutiineista, olla vaan ja tehdä kaikenlaista mitä haluaa. Voi valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Entisenä aamuvirkkuna on vaikea uskoa, että voin nukkua puoli yhteentoista.

Olen lukenut lehtiä, muun muassa Kamera-lehteä ja suunnitellut tulevia hankintoja/unelmia. Olen lukenut Alex Capus'n ihanaa Léon ja Louise -kirjaa. Olen silittänyt vuoren pyykkiä ja käynyt pitkästä aikaa ruokakaupassa. Kasvohoidossa on kuullotettu ihoa timanttimikrohionnalla, ultraäänipuhdistuksella ja Cryolift-jäädytyshoidolla, tarjoushintaan. Pitäisi kirkastua!


Olen etsinyt ikivanhoja valokuvia suvun Facebook-sivulle skannattavaksi ja ihastellut muitten löydöksiä. Olen viettänyt luvattoman paljon aikaa puhelimen kanssa Instagramissa.

Olen katsonut joka päivä ainakin yhden elokuvan, viimeksi Abbas Kiarostamin ensimmäisen eurooppalaisen ohjauksen Iltapäivä Toscanassa. Dialogi oli alkuun ympätty täyteen filosofista pohdintaa taiteesta ja se meni minulta täysin yli. Sen jälkeen keskustelu muuttui painostavaksi parisuhdejahkaamiseksi. Ohjaaja tai ainakin kuvaaja näytti keskittyvän eniten Juliette Binochen ihanuuteen ja tisseihin, vaikka kannessa luvattiin filmin olevan "humanistiälykön luomus alusta loppuun". Voivatko kaikki arvostelijat olla väärässä vai olenko se pöljä sittenkin minä?


Tein tällä kertaa tällaisia kuvia. Pohjana ei ole kuva poskestani ennen hoitolakäyntiä, vaan valokuva rikkinäisestä ikkunasta, panssarilasista pankin kivijalassa. Ei tarvinnut edes potkaista itse.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Lisää kaupunkikuvia


Vietän viimeistä kesälomaviikkoani kotona. Yksinolo ja hiljaisuus on kivaa, kun se on vapaaehtoista ja sitä tulee näin sopivasti annosteltuna. Viikonloppuisin on sitten taas ollut ihana tavata ihmisiä ja olla tekemässä yhdessä muitten kanssa jotakin.


Eilen olin iltapäivän yhdessä työkoulutuksessa, aikaa kun oli vaikea sovittaa muualle kuin lomalle. Ei haitannut yhtään. Illan istuin sitten valokuvakurssilla ja siellähän aika lensi kuin siivillä. Huomenna menen loman kunniaksi kasvohoitoon.


Näissä kuvissa en ole mukana tekemässä, vaan kuikkimassa kirkkopuiston laidalla, kun Valon kaupunki -tapahtumaa rakennetaan Kirkkopuistoon. Tämä tapahtui viime viikolla ja otin kuvat kaukaa. 





Liekö tässä valojen suunnittelija, jota haastatellaan paikallistelevisioon?


Näin kaupungilla paljon värikkäästi pukeutuneita ihmisiä, mutta tämän yhden naisen ehdin tallentaa kamerallekin.


Pidän tästä kuvasta. Kumpikin on siinä lähdössä tahoilleen, mutta vielä on jotain sanottavaa.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kaupunkikävelyllä


Viikonloppu alkoi niin vauhdikkaasti, että pari päivää on  mennyt tässä ihan himmaillessa. Meillä oli kylässä hauska ja puhelias pariskunta, jonka kanssa ei kelloa ehtinyt katsomaan. Aamiaiselle nousimme lauantaina kuitenkin kaikki jo ennen kymmentä, joten univelkoja on nukuttu ja otettu muutenkin rauhallisesti. Ja sade on pitänyt osaltaan huolen kotona pysymisestä.


Kuvat ovat torstailta, kun kävin harjoittelemassa katukuvausta. Varovaista on ensimmäisellä kerralla ja kaukaa otettu, mutta tästä se alkaa.


Kaupungilla ja torikahvilassa on aina jokunen joutilas miesporukka turisemassa ja maailmaa parantamassa...


...ja naisporukka alennusmyynteihin tutustumassa tai lounaalta tulossa.



Ensimmäinen epäluuloinen katse, ja hyvä etten karkuun lähtenyt!




Näitä tarhalaisia katselin kadun toiselta puolelta. Lasten kuvaaminen on käynyt nykyään kyseenalaiseksi: heti tulee mieleen, että joku epäilee pervoksi pedofiiliksi. Vaikka olenkin vaan kiltinnäköinen täti.



Torin pulla-autolla kävi muutama asiakaskin viileänä aamuna.


Komeita sieniä, punaisia puolukoita ja vielä valtavia karpaloita olisi ollut tarjolla. 

torstai 20. syyskuuta 2012

Kaupungilla


Sattuneesta syystä kuljeskelin tänään kaupungilla kamera kourassa. Enkä muuten ollut ainoa: vaikka kamerakurssimme tehtävänä on nyt katukuvaus, eivät kolme muuta naista olleet sieltä kotoisin. Siellä sitten zuumailimme kanssakulkijoita. Siis sen minkä kehtasin, jos kehtasin ollenkaan. Vaatii yllättävän paljon kanttia ottaa kuva vastaantulevasta vieraasta ihmisestä!


Tämä skootteri ei pannut yhtään  vastaan eikä heittänyt uteliaan ihmettelevää silmäystä. Minä ihailin sen naisellista muotoilua ja aprikoin, miltä tuntuisi ajaa sillä. En ole koskaan ollut minkäänlaisen mopon kyydissä.


Vaihteleva pilvisyys toi yllättäviä ongelmia. Tai ei tietenkään mitään yllättäviä, vaan ihan ilmeisiä, minä en vaan muistanut vaihdella säätöjä samaa vauhtia kuin pilvet vilahtelivat auringon editse. Onneksi ei sentään satanut ennen kuin illalla. Niinpä nämäkin kuvat on sitten otettu päälle unohtuneilla suurilla ISO-arvoilla ja linssin päälle unohtuneen polarisaatiosuodattimen kanssa. Ihme että onnistuivat näinkin hyvin. Väreihin se suodatin toi varmaankin syvyyttä.


Tällainen ihana pulla-auto on ilmestynyt torille entisen kauppa-hallin eteen. Lisää tällaista!




keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kuulasta syysiltaa odotellessa


Tällaisena umpisateisena päivänä voi hyvin postata muutaman kuvan kuulaasta syysillasta, jolloin oltiin ajelemassa reissusta kotiin. Sekä pohjoisesta että etelästä Keski-Suomeen palatessa saa noin tunnin  päässä Jyväskylästä jo ihastella tutusti kumpuilevia vaaramaisemia. Näissä kuvissa ollaan tulossa Jämsän seudulla.


Pikkuisen alkaisi menojalka vipattamaan, sillä satun olemaan kesälomalla. Vietän viimeistä kahden viikon pätkää; ensimmäiset kaksi menivät jo kesäkuun alussa. Kaikki muut ovat nyt kuitenkin töissä, enkä halua yksin lähteä mihinkään. Myöhemmin syksyllä ajattelin kyllä käydä katsomassa  lempitaiteilijani Nanna Suden näyttelyn Tennispalatsissa ja samalla kierrellä muutenkin Helsingissä.


tiistai 18. syyskuuta 2012

Vinkki sienihulluille


Kuulin vasta sisareltani, että kun kiehauttaa sienet omassa liemessään, neste kannattaa kaataa pois eikä perinteiseen tapaan haihduttaa. Tämä tieto on aikaisemmin mennyt ohi korvien, jos olen siihen koskaan törmännytkään. Suurin osa Tsernobylin aikaisesta radioaktiivisesta cesiumista nimittäin lähtee pois nesteen mukana. Tässä linkki Eviran sivulle, jossa kerrotaan asiasta enemmän.

Suppilovahverot, kantarellit ja mustat torvisienet kuuluvat näihin cesiumia runsaasti sitoviin sieniin, ja juuri niitä on nyt eniten. Muuta ei oikein ole tälle syksylle vielä löytynytkään. Tavallisesti kerään talteen myös tatit ja isohaperot sekä musta- ja keltahelttavahakkaat. Kuusenleppärousku, jos sellaisen aarteen näen, pääseen myös koppaan, mutta yleensä sen on löytäneet sitä ennen jo ötökätkin. 


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Full stop


Käykö teille koskaan niin, että koira sanoo, etten tule, eikä sitten inahda mihinkään?


Yhtäkkiä risteyksestä käännyttäessä tulee täysstoppi, vaikka mitään ei näy missään.


Tässä sitä paitsi lukee, että tästä yli. Mitä siitä, että se on tarkoitettu moottorikelkoille, ei se koira kai sentään lukea osaa, vaikka paljon osaakin.


Mutta kun tappijalka on päättänyt, että ei tule, niin ei. Siinä saa sitten isäntä hetken jänkätä, ennen kuin yhteisymmärrys syntyy ja homma alkaa rullata taas.


Tällaisiakin koivuja näkyi jo viikonloppuna Kiuruvedellä!


perjantai 14. syyskuuta 2012

Hyvää viikonloppua!


Ylä-Savo kutsuu ja anoppi epäilemättä odottaa jo kalakeiton kanssa. Kassiin on nyt nakattu tarpeelliset tavarat ja uusi Iiris-lehti ostettu matkalukemiseksi. Vilma sitaistaan takapenkille omiin turvavöihinsä ja startataan kohta matkaan. Perillä sataa jo, täällä ei vielä.

Sisko faksasi saaneensa viisi litraa suppilovahveroita ja joutuneensa jättämään loput metsään! 

Antoisaa viikonloppua kaikille!






torstai 13. syyskuuta 2012

Iloinen päivä


Siinä missä työpäivinä puristaudun kuosiin ja hankkiudun töihin kahdeksaksi, alan vapaapäivinä heräillä vasta puoli kymmenen maissa. Lehdenluvun ja aamukahvin kanssa vierähtää tunti, minkä jälkeen täytyykin jo lampsia sohvalle tutkailemaan puhelimella sukulaisten kuulumisia naamakirjalta. Meillä onkin siellä nykyisin vilkasta.

Vilman kanssa lähdetään ulos puoliltapäivin, minkä jälkeen katselen taas jääkaappia sillä silmällä, että jotain ruokaa saisi olla. Jos siis aion mennä kaupungille, en ehdi millään ennen iltapäivää. Maanantaina teki tiukkaa, että ehdin puoli seitsemäksi kamerakurssille. Siis illalla.


Olen oppinut löysäilemään kotioloissa, ja ehkä on mennyt överiksikin. Meno on kuin satavuotiaalla, vaikka eläkeikään on vielä kahdeksan vuotta. Oikeat eläkeläisethän ovat kiireisiä, ainakin sanovat olevansa. Minulle kiireeksi riittää yksi meno päivässä.

Tänään kuitenkin laitoin iltapäivällä täyden tällingin päälle ja väänsin raudoilla tukan kiharoille. Läksin kävelemään bussipysäkille. Nappasin postilaatikosta kirjeet mukaani ja availin niitä kävellessä. Sain lopultakin tiedon, että voin jatkaa osa-aikatyössä pysyvästi. Tätä olin jännittänyt ja odottanut pitkään. Tuntui kuin aurinko olisi tullut pilvestä samantien, ja ehkä tulikin.

Juhlistin iloista uutista ostamalla kosmetiikkaa ja uudet kengät, kuinkas muuten. Sokoksen kauneusviikolle olin menossa muutenkin katsastamaan uutuuksia. Päädyin kuitenkin hyviksi havaittuihin Clarinsin Skin Illusion -meikkivoiteeseen ja Jolie Rouge -huulipunaan. Pari Lumenen valokynää lähti myös mukaan, kaikki sopuhintaan.


Mikään ei varsinaisesti muutu, työt jatkuvat samalla tahdilla kuin jo pari vuotta, mutta nyt ei tarvitse jatkuvasti väsätä hakemuksia ja jännittää jatkoa. Olen siis jäänyt osa-aikaeläkkeelle kymmenen vuotta ennen virallista eläkeikääni.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Keskellä viikkoa olisi jo hyvä herätä

Jalat ovat ystäväni Ullan jalat äitinsä mökin terassilla


Lamppu on hänen entisessä mummolassaan


Antaa mennä vielä viikonlopun kuvilla, täällä kotona kun ei mitään suurempia tapahdu. Vesisateessa ei edes Vilma suostu juuri kotikulmia kauemmaksi lähtemään. Siispä on emännän pitänyt ryhdistäytyä ja tehdä muutama kotityö pois pitkäksi venyneeltä rästilistalta. Aloitin yrttikasvattamon pesulla, mikä pitäisi tehdä kolmen viikon välein, nyt venähti kaksinkertaiseksi.

Iltapäivällä pyöräytin hyvin maustetun kanakeiton kahdelle kolmeksi päiväksi: broileria ja paljon vihanneksia, kookosmaitoa ja mausteita. Tein myös tiikerikakun äitini vanhalla reseptillä. Miksei muuten enää paisteta kuivakakkuja? Maistui hyvältä  päiväkahvilla ja riittää ainakin pari päivää.

Samoin entinen navetta




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...