keskiviikko 15. elokuuta 2012

Koirakävelyllä kesäauringossa



Vaaleanpunaiset ruusut ovat herkullisen näköisiä. Ihmeesti tuota kukintaa riittää aina pitkälle syksyyn.


Eilisellä kävelyllä matkasimme Vilman kanssa lähijärven rantaan. Vaikka matkaa ei ole kilometreissä kuin puolitoista-kaksi, ei ole pariin vuoteen tullut käveltyä tänne asti. Ennen lenkki kulki tästä monta kertaa viikossa.



Veden äärellä silmä ja sielu lepää.




Vilma löysi valtavasti mielenkiintoisia viestejä.


Ja jätti omat henkilötietonsa joukon jatkoksi.


Rannan tuntumassa on kiva uudehko rivitaloalue. 


Eerolanlahti on lintujen pesimispaikka, ja lokkien kirkuna kaikuu kevätkesällä sieltä kauas. Kovasti on tämä matala lahti kuitenkin kasvamassa umpeen. Vielä muutama vuosi siten tässä näkyi vielä vettä.


Tästä Kortepohjan koululaiset ovat aina oikaisseet kouluun. Vaikka oikeat tietkin ovat enimmäkseen kevyttä liikennettä varten. 


Leikkikentän parkkipaikka Emännänpuistossa. Puoliltapäivin pienet ovat jo päiväunilla.



Olen joskus lähtenyt joulun aikaan kävelylle ja kierrellyt illalla näitä polkuja katsomassa valaistuja ikkunoita ja juhlivia koteja. Tunnelma valoineen on  aina ollut hyvin lämmin ja kutsuva. 


Talot ovat aitoa 60-70-lukua, aikoinaan modernia, nyt niillä alkaa olla vain nostalgia-arvoa. Aikoinaan oli uusi ajatus rakentaa kerralla kompakti ja yhtenäisen näköinen lähiö. 


Vanhaa kasvustoa on onneksi karsittu aika paljon. Tosin odotan edelleen, että oma yhtiömme kaataisi ne kaksi valtavaa kuusta ja muutkin vanhat havupuut, jotka varjostavat meidän talon pihaa. Isot metsäpuut eivät kuulu puutarhamaiseen umpäristöön matalien talojen kanssa. 


Autottomat korttelit ovat ihania, varsinkin lasten kanssa. Täällä voi juosta turvallisesti leikeissä ja opetella ajamaan pyörällä ilman että tarvitsee pelätä autoja. Kouluun, päiväkotiin ja kauppaan pääsee kävellen pikkuteitä pitkin. Autot ovat korttelien reunoilla parkkipaikoilla.


Matkaan meni lähes kaksi tuntia, hitaasti koiran tahtiin edeten, joka paikkaa nuuskien ja kameran kanssa pysähdellen.


14 kommenttia:

  1. Emännänpuistohan on kuin alue Pohjos-Helsingissä, jossa vietin teini-iän ja pari vuotta varhaisaikuisuuttakin. Äiti elelee siellä edelleenkin.

    Hyvät kesäfiilikset, kyllä sitä kesää on vielä jäljellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut yölläkin lämmintä, olisipa vielä viikonloppunakin:)

      Poista
  2. Kiitos kuvista, järvenvierastaja tässä huomasi huokailevansa järven(kin) kauneutta. Meillä käydään ajoittain keskusteluja aiheesta järvi vai meri. Mies liputtaa järven puolesta ja nyt vähän tai ainakin melkein ymmärrän häntä. Meillä keskustellaan myös aiheesta kissa vai koira, ja mies on se joka antaa ääniä kissalle. Jos näkisi Vilman kuvat, ehkä kävisi niin kuin minulle järven kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso vedenselkä on se, millä minusta on merkitystä. Vanhempien nykyisellä mökillä on leveä joki, mutta se ei kuitenkaan anna samanlaista tyydytyksen tunnetta kuin isompi järvenselkä tai meri. Koira taas on ihana hönttipossu, ja sen kanssa voi puuhata kaikenlaista. Jos taas ei sitä kaipaa, voi kissa olla kiva itsenäinen perheenjäsen;)

      Mutta kerropa vielä omat kahvinappisuosikkisi!

      Poista
    2. Ehdoton kestosuosikkini on Ristretto. Aamun maitokahviin käytän mielelläni Romaa tai Fortissio Lungoa. Vielä vuosi sitten tykkäsin kovasti myös Arpeggiosta, nytkin pidän siitä, mutta se ei enää ole ihan ykkönen, todennäköisesti kahviinkin voi hiukan kyllästyä.
      Luulen, että aika iso juju näissä kahvinvalinnoissa on lopultakin veden määrä, ainakin minulta meni aikaa löytää sopivat säädöt.

      Herkkäunista miestäni huijaan joskus decafeinoilla. Hän ei huomaa eroa, -eikä toivottavasti lue tätä.

      Poista
    3. Eli yllättäen aika samoja kuin omatkin suosikkini:D

      Poista
  3. Runsasta kuvasatoa kotikulmilta, kiva katsella näitä. Järvikuva on kuitenkin se joka saa huokaisemaan ja menee suoraan sydämeen.
    Ja meidän kesäkurpitsasatokin oli päässyt kuviin, nyt vasta näin. Eilen poimin myös ensimmäisen kurkun, joka oli piikkinen! Maku oli hyvä kuin tavallisessa kurkussa vaan mikä ihme lajike kasvattaa kaktuksen piikit pintaansa? Salaatinlehdet pysyvät kynnenkokoisina, sekin on arvoitus. Edelleenkään en tunnista viljelijää itsessäni, ennemminkin vaan luonnonihailijan, jonka puolesta kukin kasvi saa kasvaa laisekseen ja minä tyydyn ihmettelemään niitä.
    Hyviä kävelyitä!
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti viljelyksiä on kuitenkin ollur kiva kokeilla:) Ja ne kesäkurpitsathan olivat tosi maukkaita.

      Sellainen Mumman piha on meillä kaikilla syöpynyt mieleen, rehevä ja runsas ja täynnä kukkia. Oli ihana kulkea katsomassa niitä, mikä milloinkin oli kukassa. Ja lähtiessään sai aina kimpun mukaan.

      Poista
  4. Ihan vieraita paikkoja mulle, en ole varmaan koskaan käynyt tuolla. Mihin ilmansuuntaan kaupunginosanne on keskustasta päin? No, voisi tietysti katsoa J-kylän karttaa...
    Noi punaiset ja harmaat talot ovat aikoinaan olleet varmaan kova juttu, 70-luvun alussa, otaksuisin?
    Kaunis järvikuva, hyvin levollinen. Levollisen tyyniä ja lämpimiä iltoja onkin nyt iloksemme ollut useampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KOrtepohja on keskustasta pohjoiseen. Tämä on tosiaan 70-luvun alusta ja puupintaisia vihreitä, ruskeita, keltaisia ja punaisia parakin näköisiä taloja, Bengt Lundstenin ja Esko Kahrin jo 60-luvulla suunnittelema alue. Ja koska tämä on suojeltu, ei tasakattoja voi muuttaa. Täällä on kiva asua väljästi, varsinkin kun on aina asunut, ja olemme jopa ostaneet tämän vanhemmiltani, mutta olen kauan jo hinkunut pois. Mies vastustaa kaikkia muutoksia enkä minä yksin saa tehtyä päätöstä.

      Poista
  5. Kaunista maisemaa. Kesäiset kävelylenkkimaisemat ovat viehättäviä, nostalgisia rakennuskannasta riippuen.
    Minulla on se vakioreitti useimmiten. Nyt on ollut hyvät säät lenkkeilemiseen ja kesää jatkuu mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun reitiltäsi on ollutkin kauniita kuvia tarjolla, niitä on mukava katsella:) Itse olen niin kyllästyväistä sorttia, että joka kerta lähden mielelläni vähän eri suuntaan, ja onneksi se on mahdollista.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen ja vaihteleva kävelyreitti!

    Maisema järvellä on kaunis. Veden pinnan tyyneys rauhoittaa näin kuvankin välityksellä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin upeaa, jos voisi ostaa asunnon järven rannalta.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...