sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kallista kaura-spelttiä, mutta kyllä kannatti


Kävimme miehen kanssa lauantaina torilla nauttimasta tunnelmasta ja syömässä lounaaksi vastapaistetut ja savulohimajoneesilla täytetyt lätyt. Täydentelin samalla ruokavarastoja. Yhdellä tiskillä maistatettiin erilaisia leipiä, olivat ehkä oman kotileipomon valmistamia. Ihastuin ihan päättömästi kuvassa olevaan Mirja Laitisen kaura-spelttileipään. Siinä oli mahdottoman hyvä maku ja paljon purtavaa, ja juuri sellaisesta leivästä tykkään.

Hintaa tällä painavalla herkulla oli siinä viisitoista euroa, jos muistan oikein, tai ainakin reilusti yli kympin. Mutta vannon, että oli/on joka euron arvoista!  Tästä on nyt syöty eilen ja tänään ja riittää vielä pitkälle ensi viikkoonkin. Myyjä kehotti säilyttämään leivän jääkaapissa.


Sunnuntailounaalla oli määrä lähteä ravintolapäivän antia katsastamaan, mutta mies sattui saamaan saaliiksi komeita kantarelleja sillä välin, kun minä nukuin aamiaisen jälkeisiä unia. Niistäpä sitten ruokaa miettimään, ja se sopi kaikille.

Tein torilta hankituille sileille siikli-perunoille erilaisia lisäkkeitä. Eilisen lounaan innoittamana valmistin savulohitahnaa ja salsaa keltaisista tomaateista ja suippopaprikoista. Kantsuista tein paksun kermaisen muhennoksen. Keitin myös nopeasti kotimaisia vihreitä papuja. Kaikki maistuivat todella hyviltä, varsinkin pavut, suurin herkkuni. Ja tietysti leipä.

Se ravintolapäivä: miniä oli ollut kaverinsa kanssa liikkeellä alkuiltapäivästä ja Kankaan alueella ainakin oli ollut kaikki lopussa heidän mennessään. Olivat menneet sitten pizzalle. 









8 kommenttia:

  1. No höh, jos noin paljon maksaa leipä niin vaihdan alaa äkkimiten! ;D Speltti on kyllä maukasta ja tykkään käytää sitä sämpylöhin. Leipää olen liian laiska tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tuossa kaikenmaailman siemeniäkin, ja tosi painava oli leiväksi. Mutta ei ihan jokapäiväistä;)

      Poista
  2. Ravintolapäivään en ennättänyt minäkään, kun avoimia puutarhoja katsastin.
    Siirtolapuutarhalla oli enää jäljellä makeita tarjoiluja.
    Kierroksen jälkeen hautui uunissa sadepäivän pataa ja hyvää tuli.
    Kyllä minustakin on silloin tällöin ihana helliä kotiväkeä ja itseäni
    jollakin oikein ylellisellä leivällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin töissä haikeana noita siirtolapuutarhakuviasi, niissä oli ihana tunnelma. Juuri sellaista olen aina kuvitellutkin niissä olevan, tai siis olen lapsena käynyt Oulussa Äimäraution puutarhalla.

      Poista
  3. Meillä menee isokin leipä/ateria. Olen ainoa meidän perheessä, joka harrastaa onneksi leivänsyöntiä vain aamu- ja iltapalalla. Joskus olen miettinyt leipäkoneen hankintaa, mutta ovat nuo jauhot ja hiutaleetkin sen verran kalliita, että ei siinä pääse koneenhankinnan jälkeen ihan pian edes omilleen.

    Ihanan kuuloiset sapuskat olette nauttineet! Ihan alkoi tehdä mieli savukalaa...Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivänteko on kyllä kivaa, mutta jää ihan juhlahetkiin, tai siis vieraita varten. Ei se mitenkään kädenkäänteessä synny. Saisikohan leipäkoneita käytettynä? Minulla oli kerran työkaverilta lainassa, mutta en ollut valmis siihenkään vaivannäköön.

      Poista
  4. Herätitpä kaihon tällä postauksellasi, kiitos!
    Kyllä kaipauksella muistaa mitä oli kotitekoinen leipä, leipä jossa oli oma henki! Siinä oli "monikerroksinen" ja "viipyvä" maku niin kuin hyvässä viinissä ikään. Se ei ollut mitään pikaisesti tehtyä pikaiseen nälkään.
    Talossa, jossa nykyään elämme, teki anoppi aikoinaan joka perjantai ennen töihin lähtöään leipätaikinan. Nuorempi siskonsa kotiapulaisenaan siivouksen ohessa leipoi ja paistoi taikinasta ihania reikäleipiä. Jauhotkin olivat osaksi tutun maatilan viljasta jauhettuja. Puulieden uunissa paistui kaksi leipää kerrallaan.Anopin vanhan keittokirjan välissä on vieläkin tuo leipätaikinan ohje. Tyttären kanssa meillä on aikomuksena vielä tehdä tuon ohjeen mukaan talon leipää. Vanha leivänleipojakin olisi meitä opastamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen muisto leivästä! Nuorempana hymähtelin vaan erilaisten jauhojen maulle ja muille nyanssiasioille, kuten taikinan lepuuttamiselle, mutta vähitellen niitten salaisuus on auennut minullekin. Eroja on jauhoissa, ja omaperäinen maku syntyy tekemällä toisin.

      Ehkäpä vielä tulette kokeilleeksi, minkälaista leipää nykypolvi saa aikaiseksi;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...