Kävimme viikonloppuna tapaamassa ystäviä Ylivieskassa. Siellä oli satanut vettä jo pitempään ja satoi viikonloppunakin, mutta molempina päivinä ennätimme käydä reippaalla kävelyllä sopivasti kuivan sään aikana.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin kunnon kosken Kalajoessa. Aikaisemmin tässä on ollut enimmäkseen kuivaa kivikkoa, kuten niin monessa muussakin joessa voimalaitosten alajuoksulla. Nyt vettä riitti vuolaana virtana.
Vanha idyllinen mylly.
Rantakukka oli nuoruuteni ihastuksia Pohjanlahden rannoilla. Sitä ei näy täällä Keski-Suomessa, täkäläisten järvien reunamilla.
Suomessa on todella erilaista eripuolilla. Itse olen vasta viimevuosina innostunut kotimaan matkailusta.Ja nimenomaan sellaisesta "joka niemeen, notkoon ja saarelmaan"-tyylisestä eli ei vain suuremmmista kaupungeista vaan myös pienistä paikkakunnista. Monesti löytää oikeita helmi-paikkoja. Sellainen näkyy olevan Ylivieskakin.Viime keväänä siellä vietin yhden iltapäivän kun odottelin pohjoisen junaa.
VastaaPoistaJoka paikasta löytyy viehättäviä kulmia, kun vähän katselee. Vesistöt ovat kyllä tässä maassa parasta, ja niitten lähistöllehän asutus on aina hakeutunut. Minä olen kotoa oppinut suhtautumaan turistina kotikaupunkiinkin, kerran kiersimme sadekesänä lasten kanssa kaikki museot ympäristökunnistakin:)
PoistaHienoja kuvia sekä villistä, että hiljaisesta vedestä. Itse olen lähinnä villin veden ystävä, vaikka myönnän, että peilityynikin on kaunista. Jos olen ymmärtänyt oikein kosket ovat käymässä harvinaisiksi kaikenlaisten pato- ja turbiiniviritysten takia. Varmaan hyödyllistä, mutta samalla surullista.
VastaaPoistaKosket ovat nykyään harvinaiseksi käynyttä herkkua. Veden valtava voima ja pauhu on ihanaa ja samalla pelottavaa! Valtameren aaltoja ei voita mikään.
Poista