tiistai 5. kesäkuuta 2012

Voikukkia ja alta-pois -meininkiä


Sunnuntaina katselin voikukkien pitkää kukintaa. Se jos mikä näyttää kesäiseltä. Lapsenahan voikukat kukkivat koko kesän, eikö? Nyt on joskus koko kukinta ollut jo kesäkuun alussa ohi.

Sunnuntainlenkillä voikukkia näkyi kuitenkin kaikkialla. Vilmakin kaiveli pitkästä ruohikosta jotain mielenkiintoista. Näkyi myös lemmikkejä, orvokkeja ja nupulla olevia kieloja.


Aurinkoisella ilmalla taskucanonillani ei saa kunnon väriä kuviin. Aurinkoinen sää on tunnetusti vaikea kameralle kuin kameralle, mutta pokkarille erityisesti, kun siihen ei saa vastavalosuojaa eikä suodattimia. Isoa kameraa taas ei voi juuri sauvakävelyllä tai koiran flexin kanssa kuljettaa. Sitten tyydytään näihin.

Mutta ihan hirveästi himottaisi hankkia sellainen pikkujärjestelmäkamera, Olympus Pen tai Nikon 1. Jos nyt ei olisi keittiöremonttia ja nastahampaan hankintaa, minulla olisi se jo.


Tavalliset lenkkeilymaastomme ovat varsin suosittuja, nyt vielä enemmän kuin ennen. Frisbeegolf on tuonut ihmisiä juuri niille lyhyille reiteille, joita lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajatkin käyttävät. Kaikki osaavat tietenkin varoa toisiaan. Iloiset seurueet ovat usein kokonaisia perheitä tai kaveriporukoita.


Tässä menee yksi kiva metsäpolku, joka on vain puolen kilometrin päässä meiltä. Tällä polulla ja monilla muilla voi jäädä kilpapyörän tai trial-mopon alle, jos ei ole varovainen. Niitä on nykyisin paljon harjoittelemassa ja kilpailemassa Laajavuoren maisemissa.

Viimeksi viikko sitten olimme pariin otteeseen kilpailijoitten tiellä, muun muassa juuri kuvissa olevalla reitillä, kun sitä ei ollut mitenkään merkitty. Pörinästä saattoi päätellä jotakin olevan tekeillä. Kun ensimmäinen mopo tuli vastaan, käännyimme takaisin ja etsimme toisen reitin. Eipä aikaakaan, kun siellä oli sama tilanne. Kyllä he väistävät, samoin me, mutta pieni musta mäyräkoira ei erotu yhtä selvästi, eikä sitä saa sekunnissa vedettyä alta pois, kun se on nuuskimassa jossakin.


Pari kertaa viime kesänä oli vähältä-piti -tilanne, kun äkkiarvaamatta metsässä syöksyi ylärinteen puolelta nyppylän takaa pyörä polkua alas. Ja toinen ja kolmas. Porukka oli keskenään harjoittelemassa ja me olimme sieniretkellä. Viime hetkellä ehdimme hypätä alta pois. 


Toisella kerralla Vilma oli vapaana lähistöllä ja nousimme jyrkkää polkua ylös, kun pyörä tuli. Ehdimme väistää ja onneksi koira jäätyi sinne missä oli, kun huusin sille. Myöhemmin näin metsässä naisen kameran kanssa, ja hän kertoi olevansa kuvaamassa poikansa kilpailua ja olimme kilpareitillä. Sitä vaan ei arvannut mistään, kun ei ollut mitään reittimerkkejä.

Puhuttiin miehen kanssa, että meistä on oikeasti kivaa, että Laajavuoressa on paljon touhua, koska se auttaa pitämään aluetta elävänä ja kunnossa.  Mutta yleisellä ulkoilualueella järjestettävät trial-kilpailut ja pyöräkilpailut pitäisi tiedottaa jotenkin, samoin reitit pitäisi merkitä niin, että kaikki osaavat varoa. Ollaan kuitenkin kaupungissa ja alueella liikkuu paljon sekä urheiljoita että tavallisia ulkoilijoita.


Edes pientä kukintaa. Vain kolme tulppaania on tänä vuonna noussut. Istutin toissa vuonna kolmeen penkkiin paljon erivärisiä tulppaaneja. Jo silloin oli määrä kaataa suuret meitä varjostavat kuuset kolmen talon väliltä. Tuli muuta tärkeämpää, kuten seuraavanakin vuonna. Varjossa ollaan edelleen. Nyt on taas lievä lupaus, että yhtiö kaataa suuret, kaiken voiman vievät havupuut. Eihän täällä metsässä eletä, vaikka metsän reunalla ollaankin.


4 kommenttia:

  1. Itsekin himoitsen noita minijärkkäreitä. Arvon vielä vähän, minkälaisen ostaisin ja mitä lisäobjektiiveja siihen voisi tarvita (ei mitään kokemusta järkkäreistä) ja mitä ne maksavat...

    Siippani, joka on ammattikuvaaja, tosin TV-puolella, on sitä mieltä, että nykyinen Panasonic Lumix TMZ10 on mainio valinta, kun se ottaa ihan kelpo kuvia (useinmiten) ja kulkee taskussa. Täytyy myöntää, että se on todella näppärän kokoinen, mutta kun mä haluuuun!

    Valokuvauksesta kun on ainakin kuvien määrän perusteella tullut jo ihan harrastus ja ehkä uuden kameran avulla siinä voisi taas vähän kehittyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sinä kuvaat niin antaumuksella ja omaat hyvän silmän, että kameran vaihtaminen aina vaan parempaan on ilman muuta mielessä. Ja kyllä järkkärillä saa entistä parempaa jälkeä, kun siihen paneutuu. Iso kamera painavine linsseineen on vain hankala mukana kuljetettava.

      Matkoilla parhaiten minua on palvellut Pansonicin superzoomi, sillä sai erinomaisia kuvia. Nyt olen kuljettanut mukana tuota Ixusta, ja silläkin saa ihan hyviä, mutta kun joskus kaipaisi parempia! Mietin juuri äsken, olisiko sittenkin parempi hankkia uusi superzoomi vai pieni järkkäri, hinta lienee samoissa. Tai sitten käytettynä.

      Minusta uuden kameran paras puoli on juuri se oma kehittyminen, kamera houkuttelee ja oikein pakottaa siihen. Onnea hankintoihin!

      Poista
  2. Kivat lenkkeilymaastot, vaan mukavaa ei todellakaan ole liikkua motoristien kilpailureitillä.
    Voikukat ovat kauniin keltaisia katsella, mutta ei omalla pihalla. Itse ihailen juuri tällä hetkellä voikukan keltaista ja sitä löytyy kotoa sisältä ripauksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukka on ärsyttävän sitkeä ja nopea kuin mikä. Mutta kesältä se näyttää. Keltainen näyttää kivalta muuten valkoisessa sisustuksessa, pieninä pintoina..

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...