Kaksi päivää kävelyä, siinä ihan tavallinen matkaohjelma. Kaikki on Tukholmassa kuitenkin suhteellisen lähellä ja mukavasti kävelymatkan päässä. Hyvällä ilmalla on kiva vain katsella ja kuljeksia ja päätyä lopulta sinne, mihin on menossakin.
Kovin paljoa ei kahdessa päivässä ennätä, sen sain taas kerran huomata. Enää siis, ennen olisi ennättänyt enemmän. Yhteen kävellen tehtyyn museoreissuun ja lounaaseen meni puoli päivää ja välillä piti palata hotelliin suihkuun ja lepäilemään. Niin ja laastaroimaan rakkoja, joita tuli kaikilla kengillä.
Kaikissa vanhoissa kaupungeissa aivan vastustamattomimpia ovat kapeat kadut ja solat.
Jos ei vielä tullut selväksi, olen ihan hulluna tuohon alliumiin, se on ainoa nimi, jonka tuolle pallolle tiedän. Ja muutenkin nämä sinivioletit värit ovat kesällä kerrassaan ihania. Kukat ovat kuninkaanpuistosta.
Niki de Saint Phallen veistoksia Moderna Museetin edessä. Kuvat ovat huonoja, mutta teokset ihania. Olen nähnyt nämä monta kertaa, mutta vasta nyt minulle selvisi, että tekijä onkin nainen. Olen jotenkin itsestään selvästi pitänyt häntä miehenä.
Modernan näyttelyt eivät kolahtaneet tällä kertaa ollenkaan niin paljon kuin aikaisemmin. Näin kuitenkin vanhoissa kokoelmissa sen saman Giacomettin, joka edellisellä reissulla niin raastoi sydäntäni ja nyt ymmärsin hyvin, miksi.
Modernan näyttelyt eivät kolahtaneet tällä kertaa ollenkaan niin paljon kuin aikaisemmin. Näin kuitenkin vanhoissa kokoelmissa sen saman Giacomettin, joka edellisellä reissulla niin raastoi sydäntäni ja nyt ymmärsin hyvin, miksi.
Hotelli Stureplan oli tosi viehättävä ja sen kustavilaistyylinen huone kaunis kuin koru. Vilkkaalta kadulta ei kuulunut huoneisiin mitään.
Voi miten ihana tuo ensimmäinen kuva. Mahtava taivas ja kaunis kaupunki niiden alla.
VastaaPoistaPidän myös kapeista kujista ja vanhoista taloista. Niitä ei ole koskaan liikaa.
Sattui hienosti tummat ja uhkaavat pilvet taivalle ja samalla aurinko valaisi talot. Vesisadetta ei sitten kuitenkaan tullut, vaan aurinko paistoi ja tuuli vilvoitti.
PoistaMinäkin tunnustaudun kapeiden kujien, vanhojen talojen sekä katseemisen ja kuljeksimisen (suorastaan valumisen) ystäväksi.
VastaaPoistaVähän mukaillen: Noita katuja rakastan niin. ja taloja niiden reunoilla...
Joka kaupungissa pitää etsiä ensimmäiseksi vanhat osat, niin piti jo nuoruuden reissuillakin. Johtuneeko siitä, että meillä on täällä niin vähän säilynyttä vanhaa. Keskiaikaista ei ollenkaan ja sehän kutkuttaa mielikuvitusta eniten.
PoistaMinulla on rakkaussuhde Tukholmaan, ja kun katson kuviasi, tulee taas hinku päästä matkaan. En ole koskaan pystynyt selvittämään itselleni, miksi Tukholmaa rakastan, ja miksi tunnen olevani siellä melkein enemmän kotona kuin Helsingissä. Freud hoi!
VastaaPoistaSinulla on mukava matka niin Tukholmaan kuin Tallinnaankin. Täältä lähtiessä siihen tulee aina oikein Suuren Ulkomaanmatkan tuntua. Mutta kyllä Tukholma on ihana, kaunis, hyvinvoiva ja suloinen. Ihmiset ovat niin ystävällisiä, että hämmästyin ihan, kun puiston puussa varoiteltiin taskuvarkaista. Eihän täällä voi olla niitä, tuli ensimmäisenä mieleen.
PoistaTukholman vanha kaupunki on tunnelmallisen viehättävä. Sen kaduilla on aina ns pakko kävellä.
VastaaPoistaOlisin kävellyt enemmänkin, mutta seuralaiseni on aina vähän hätäinen. Kun ollaan menossa paikasta A paikkaan B, hänellä ei tahdo riittää kiinnostusta poikkeamisiin reitiltä. Toisaalta minulla menisi koko päivä, kun koluaisin joka kulman takaa löytyvät aarteet.
Poista