tiistai 1. toukokuuta 2012

Vaivatonta leipää ja parsakeittoa


Koko talven karppaamisen jälkeen on kummasti houkutellut leipoa leipää. En ole ennen siihen niin paneutunut, kun makeat leivonnaiset ovat enemmän olleet minun juttuni. Nyt niitä leipäohjeita on kuitenkin lähtenyt mukaan, ja varsinkin näitä rustiikkeja kovapintaisia leipiä suorastaan himoitsen.

Ystäväni Minna vinkkasi naamakirjassa tästä leivästä ja tietysti tartuin syöttiin. Tämä kuuluu sarjaan vaivaamaton eli No-Knead Bread. Taikina siis vain sekoitetaan ja annetaan makujen tekeytyä pöydällä yön yli. Siinä niitä aromeja kehittyy. Jauhojen on myös syytä olla tuoreita, ei mitään viimekesäisiä mökinkaapista talteen talveksi tuotuja. On nimittäin tullut tehtyä aika kitkerääkin leipää joskus jostain ikivanhoista grahamjauhoista.

Tämä ohje on kotoisin Kädenvääntöä-blogista.

  
Vaivaamaton ja vaivaton leipä             

7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä (n. kädenlämpöistä)

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla ja anna kohota 12-18 tuntia. Jos omistat sopivankokoisen lasikulhon, tee taikina siihen, tuorekelmu nimittäin tarttuu lasikulhoon paremmin kuin muoviseen.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Tuollainen musta Kokki-pata oli tähän ihan omiaan. Kaavi löysähkö taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. (Tässä kohtaa voit lisätä leipään esim. yrttejä tai ripotella sen päälle suolakiteitä.)

Peitä myös päältä jauhotettu taikina löyhälti tuorekelmulla (ilman jauhoja kelmu tarttuu ikävästi kiinni) ja anna levätä puoli tuntia.

Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia.
Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.


Minä pöhkö menin tekemään tämän hiivaleipäjauhosta ja kaduin heti. Voisi vanha terveysintoilijakin joskus malttaa mielensä ja tehdä ihan reilusti valkoista leipää! Maku olisi nimittäin erilainen, juuri sellainen oikea. Mutta kyllä tämä hyvää oli, ehkä tiiviimpi rakenteeltaan kuin valkoisista jauhoista tehty.

Olen kokeillut uusia Becel Kultaa ja Floora Kultaa ja toden totta: maku on puhdasta kultaa! Liekö sen herkullisuuden takana sitten kirnupiimän happamuus vai mikä, mutta tätä voisi melkein kauhoa suoraan suuhun, ja ainakin se houkuttelee syömään lisää leipää. Ei siis oikeastaan mikään hyvä juttu. Ovat vielä täysrasvaisiakin, joten energiaa on. Mutta niin hyvää. Sanoisin, että päihittää kirkkaasti voinkin.


Leivän kanssa kannoin pöytään jääkaapissa hyvin kypsyneen camembertin.Valui lämmetessään vähitellen ulos kuorista. Siitä olikin mukava kaapaista leiviälle.


Leivän seurana maistui ihanalta kevään ensimmäinen parsakeitto. Kuvassa keiton koristeena oleva nuput kyllä vajosivat pohjaan. Löysin inspiksen tähän Omenamintulta. Hänen keitossaan on käytetty mausteena minttua, meillä se oli kuivattua, mutta kyllä sillä hentoa mintunaromia sai loihdittua parsaan. Keitto on joka tapauksessa hyvää: vain nippu parsaa ja desi kermaa.
Parsakeitto
3–4:lle

500 g vihreää parsaa
1 sipuli
1 rkl voita
5 dl vettä + 3/4 tl suolaa tai 5 dl kasvislientä
nippu minttua
1 dl kermaa

Huuhdo parsat ja poista puumainen osa tyvestä. Parsaa voi taivuttaa varoen, jolloin varsi katkeaa kiinteän ja huokoisen osan rajalta. Paloittele parsat pieniksi viipaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulia voissa matalalla lämmöllä, kunnes sipuli on aivan läpikuultavaa ja pehmeää. Lisää vesi ja suola tai kasvisliemi ja parsaviipaleet. Keitä pehmeiksi, noin 10 minuuttia.
Jos haluat koristella keiton parsan nupuilla, ota muutama talteen ennen soseuttamista.
Lisää keittoon mintun lehtiä ja soseuta sileäksi tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa.
Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää kerma ja kuumenna.




8 kommenttia:

  1. Kopsasin omaan reseptikokoelmaani. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä blogistanissa reseptikokoelma kasvaa tosi vikkelään:)

      Poista
  2. Täytyypä kokeilla keittoakin, nyt kun olen alkanut näitä parsoja laittaa grilliin ja pannulla keittänyt myös. Kiitos vinkeistä hyvää on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minullakin varmaan ensimmäinen kerta, kun tein itse parsakeittoa. Hyvä ja raikas maku tuli tähän, oli unkarilaista parsaa.

      Poista
  3. Pitääpä leipoa leipä. Kuulosti niin helpolta ja itsestään syntyvältä. Kokeilenpa sekottaa ohrajauhojakin mukaan. Saa sitten nähdä mitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä leipä hoituu muun touhuilun ohessa. Olen tehnyt nyt monta kertaa taikinaa, jota nostatetaan yön yli ja kyllä se ihmeesti tuo lisää makua leipään ja sämpylöihin.

      Poista
  4. Täytyypä taas testata sekä keitto että leipä. Minun reseptikokoelmani on muuten usein sinun blogisi. En ole lainkaan sellainen kulinaristi kuin sinä eikä minua kiinnosta erityisemmin lukea keittokirjoja eikä -ohjeita. Minulla on kyllä kootut vakioreseptit kokoelma eli paksu kirja, johon olen liimaillut ainakin parinkymmenen vuoden ajalta hyväksi koetut reseptit. Joulua varten on oma kansio. Netti on helpottanut huomattavasti ideointia, joskin senkin suhteen pätee vanha viisaus "tieto tuskaa lisää" Sen takia on mukava kun löytyy sinunlaisesi virtuoosi, joka kokeilee ja vielä antaa hyvät ohjeistukset kuvineen. Että kiitos vaan! Ja mukava kun olet vielä sivupalkkiisi koonnut muitakin ruokavirtuooseja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaretta! Juuri samoin ajattalen itsekin muista blogeista: jonkun muun testaama ja hyväksi havaitsema ohje toimii varmasti. Samoin tietysti jonkun ystävän luona itse maistettu. Ihan kaikki lehdistä leikatut ja upeasti kuvitetut ruoat eivät aina menekään niin. Ennen Gloriassa Anna-Maija Tanttu tosin oli aina yhtä luotettava reseptin lähde, ja hänen kokoamansa 10 parasta ruokaani -sarjan herkut ovat edelleen aarteitani.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...