maanantai 7. toukokuuta 2012

Kuin kaksi Vilmaa


Ulkoillessa tuli yhtenä päivänä vastaan ihana pikkupallero, kahdeksanviikkoinen beaglenpentu. Kävi ilmi, että tämä suloinen narttu olikin meidän kaima!


Siinä ne kaksi Vilmaa katselivat ja nuuhkivat varovaisesti toisiaan. Kumpikin säikähti välillä, ja tuo meidänkin varsin  ronski neiti kiljahti monta kertaa kimeästi, aivan kuin pentuna. Oli niin pelottava tuo vauva.


Vielä tarkemmat nuuhkaisut, että mikä se on oikein naisiaan tämä pikkuinen ynisevä pehmokoira.

Yllättäen tässä lähitaloissa on nähty jo kolme uutta koiranpentua. Tänään tapasimme kymmenviikkoisen jackrusselin, joka oli sellainen tohvelinkokoinen. 



18 kommenttia:

  1. Ihania tällaiset tapaamiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska on seurata, miten eri tavalla oma nakki suhtautuu eri koiriin. Ihan kuin ihmisetkin!

      Poista
  2. Koirat lähentää ihmisiä näköjään teilläkin päin. Pikkuinen pallero tosiaan tuo beagle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihmeesti aloin tutustua ihmisiin, joita lähimaastossa asuu, vasta koiranpennun kanssa. Se oli suuri ilo, ja nyt voi jutella vastaantulijoitten kanssa:)

      Poista
  3. Täkäläisessä koirapuistossa on kolmikuinen ruskea labradorinnoutajan pentu - Vilma nimeltään hänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma on näköjään aika suosittu koiranimi, ja kiva tytöilläkin:)

      Poista
  4. Beagle on meidän suosikkirotu nro 2. Ollikin tulee beaglejen kanssa hyvin toimeen, eikä ihme, sillä beaglet ovat hyvin samankaltaisia kuin mäyräkoirat. Tykkäävät ruoasta ja rakastavat sohvalla makoilua. Luonnossa saavat toteuttaa riistaviettiään.

    On ne koirat ihania *huokaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän on kun luppakorvat on suosikkeja;) Beaglet on hauskan värisiäkin, sellainen väritys olisi muuten mäyräkoirallakin kiva.

      Poista
  5. Ihania, molemmat.
    Tämä täällä on tyytyväinen, ettemme ole näkemässä yhtään pentua..missasimme juuri yhden mäyrispennun (sekarotuinen) täällä kun äidillä ei ollut sydäntä ottaa sitä, koska elämästä olisi tullut mäyräkoiran verran hankalampaa ( lue: laiska äiti ei jaksanut alkaa selvittämään paperisotaa minkä tulli olisi todennäköisesti vaatinut ja tässä maassa olisin siis juossut byrååsta toiseen ja aika olisi loppunut kesken ja ja..taitaa kuulostaa tekosyyltä :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse olla laiska äiti halutessaan välttää suurta viranomaispyöritystä maitten välillä liikkuessa. Ehkä mahdollisesti tulevan koiran ehtii hankkia myöhemminkin. Antaa himon vielä yltyä, lauloi Jaakko Teppokin.

      Poista
  6. Oikein vilmaantumista siellä :) Suloisia ja symppiksiä ovat molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennun haju pistää näköjään aikuisen koiran vähän varuilleen, vaikka kokoeroa ei juuri ole.

      Poista
  7. Käyrämäyrä minullakin ja beagle oli rotu joka lapsuudenkodissa oli aina kun isä metsästi. Joo vähän samoja luonteenpiirteitä molemmissa. Sohvaperunoita kumpikin mutta kun ulos lähdetään niin johan löyty se toinen luonne, metsä ja hajut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilman metsästäjänluonne ei ole vielä kovin paljon näkynyt, metsässäkin sitä on tähän asti voinut pitää vapaana. Nyt tänä keväänä se vasta ensimmäistä kertaa päästi ajohaukun ja olisi väkisin lähtenyt jäniksen perään ihan kadulta. Muut jänikset ovat jääneet siltä ihan huomaamatta, kun on ollut niin nenä maassa.

      Poista
  8. Hei, olen suomalainen, mutta asun Ukrainassa. Ylläpidämme lastenkotia ja siellä on parhaimpina apulaisina olleet koirat. Nyt on uusien koirien hankinta edessä. Molli, Ranskan buldoggi ja Ammi ; labradoorii kuolivat viime vuonna.

    Katselen aina kaikkia koirajuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mirjam, olen joskus katsellut hienoja kuviasi blogissa. Työsi siellä on sykähdyttävä! Voin kuvitella, kuinka tärkeitä kotieläimet ovat lastenkotilasten kaverina ja tunteitten kohteena. Toivottavasti löydätte pian uudet.

      Poista
  9. Ihan kuin pehmolelu tuo beagle :) koiria on alkanut ilmaantua täälläkin lähipiiriin, eikä ihme. On ne vaan sellaisia, tärkeitä ja sulosia. Välillä vähän raivostuttaviakin, mutta se menee ohi pian.

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva jos pysyisivät pienenä ja pentuna pitempään. Koiralla se on niin nopeasti ohi, tai ainakin kasvavat niin äkkiä. Mutta kyllä yhdessä on ihan tarpeeksi.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...