tiistai 24. huhtikuuta 2012

Yrttistä sardellipiirakkaa



Tekisikö mieli valmistaa jotakin pientä suolaista iltateelle? Ehkä pian piipahtaville vieraille tai illaksi saunan jälkeen oluen kera? Tässä on hyvä ohje kokeiltavaksi eli yrttinen sardellipiiras. Miksei sardellipiiras kävisi myös vapun suolaiseksi naposteltavaksi, ruisperunataikina kun on maukasta ja myös hyvin käsissä pysyvää. Täytekin on tässä vain ohuena kerroksena.

Löysin ohjeen Avaruusasemalta, missä myös on paljon omaani houkuttelevamman näköinen kuva siitä, siis täällä. Unohdin nimittäin hankkia rucolaa, ja se olisi ehkä kruunannut sekä maun että kuvan. Tämän suolaisen piirakan makuun sopii erinomaisesti paistamisen jälkeen päälle puristettava sitruunamehu. Kokeilepa!

Arietta oli bongannut sardellipiirakan ohjeen Glorian ruoka ja viinistä. Itse olen vältellyt ruokalehtien ostamista varsinkin nyt, kun en ole jaksanut enää laihduttaa. Suunta on epäilemättä kääntynytkin jo toiseen, sihen väärään suuntaan.

Yrttinen sardellipiiras 
200 g ruis-perunataikinaa (esim. Sunnuntai)
Yrttirahkatäyte
200 g yrteillä maustettua rahkaa (esim. Valio) tai vastaavaa itse maustettuna
1 kananmuna
1 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
3 timjaminoksaa tai 1 tl kuivattua timjamia
Lisäksi
8 pientä sardellifileetä / anjovista
2 tl pieniä kapriksia
1 ruukku rucolaa
1 sitruunan mehu

Ota taikina paketistaan sulamaan huoneenlämpöön 15 minuutiksi tunniksi. Sekoita rahka, kananmuna ja parmesaaniraaste kulhossa. Purista valkosipulinkynsi ja riivi timjaminlehdet oksista joukkoon. Älä lisää suolaa, sitä tässä riittää ihan omasta takaa.

Voitele iso piirasvuoka kevyesti voilla tai öljyllä. Painele taikina vuokaan pohjalle ja reunoille. Kaada rahkatäyte päälle. Nostele sardellifileet ja kaprikset täytteen  päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30–35 min, kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat aavistuksen ruskistuneet.

Huuhdo rucola ja nostele piirakan päälle. Purista sitruunan mehu pinnalle. Tarjoa lämpimänä.

Me syötiin sunnuntaina tätä piirakkaa alkupaloiksi, ja sen päälle uunissa rapeaksi paahdettua parmankinkkuun käärittyä parsaa, jota vielä kasteltiin löysään kananmunankeltuaiseen. Oli muuten hyvää sekin! Ja blogilöytö tietysti, katsokaapa täältä.


Tällaiseen sumuiseen tihkusadepäivään sopii kuva aurinkoisista macaroneista, ja toivomus, että niitä olisi tässä nenän edessäkin. Vaan kun ei ole. Kaapit ammottavat tyhjyyttään viikonlopun jäljiltä ja vasta tänään mennään kauppaan. Eikä sieltä tällaisia saa.


Tänään vietetään Koiranpäivää. Vilma ja minä toivotetaan onnea kaikille koirille ja koiranomistajille!




12 kommenttia:

  1. Kuulostaa maukkalta tuo sardellipiirakka.
    Odottelen, milloin kaupassa on eurooppalaista parsaa. Vai onko sitä jo ? Tänään kävin pikaisesti, enkä huomannut katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin espanjailaista, mutta unkarilaistakin oli tarjolla. Luulen, ettei meilläpäin saa kotimaista koskaan, enkä keksi, mihin aikaan sitä voisi edes saada. Kesäkuussako jo?

      Poista
  2. Apua! Nyt tuli oikein kunnon yönälkä, tekee mieli sardellipiirakkaaaaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voisin syödä tuota ruisperunareunusta vaikka kuinka, se on tosi hyvää:)

      Poista
  3. Namnam!

    eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan yöpalaa vapuksi, sima voi panna hiukomaan!

      Poista
  4. Näköjään työkoneelta sitten onnistui kommentointi, se vaan ei ole oikein luvallista..

    eikka taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei virkistä työpäivää niin kuin pieni blogikierros. Ja taas jaksaa!

      Poista
  5. Sardelli minulle aivan tuntematon. Sardiini kyllä tuttu ja herkullisena pidän. Voin kuvitella, että on ihalta maistuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole ihan varma, kannattaako sardelliin täällä Suomessa tutustuakaan. Ainakin se italialainen öljyyn säilötty, jota ostin, oli kallista ja hyvin suolaista. Piirakassa en usko erottavani sitä anjoviksesta. Pastakastikkeisiinkin laitan anjovista, jos puhutaan sardellista.

      Poista
  6. Houkutuksia houkutusten päälle! Piirakka saa veden kielelleni ja macaronit ovat pitkään olleet lempileivonnaisiani. Vilman kuva puolestaan kirvoittaa syvän haikean huokauksen huuliltani ja päädyn selaamaan mäyräkoiran kasvattajien nettisivuja. Olisikohan musta sileäkarvainen kääpiömäyris mitään? Oijoijoi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmittaa, kun nuo pikkuleivonnaiset maksavat euron kappaleelta! Olisin valmis maksamaan vitosen kymmenen kappaleen pakkauksesta tai 70c kappaleelta, koska ei nuo käsintehdyiltä vaikuta.

      Kääpiömäyris olisi ihana! Tosin näin kurakeleillä tulee aina mieleen, että voisihan tuota maavaraa olla enemmänkin. En tiedä, kuraantuuko isompienkin koirien maha, ehkä. Mutta toisaalta en haluaisi isoa koiraa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...