keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Keittiöapulaiset


Arleena kertoi Keittiössä-blogissaan omista suosikkivälineistään keittiössä. Hänellä oli kaikkia sellaisia välineitä, joita minulla ei ole. Tätä oli hauska miettiä, koska on minullakin muutama suosikkiväline. Aika monta ja oikeastaan aika tavallisia.

Kaikista eniten iloa on hyvästä kuorimaveitsestä, varsinkin kun tässä muutama vuosi sitten opin kuorimaan itsestä ulospäin, mikä on paljon nopeampaa kuin entinen tapani. Tuo oranssireunainen Hackmannin kuorija on huipputerävä ja nopea, todellinen ilo käyttäjälle! Sillä huitaisee porkkanan hetkessä ja jos ei ole tarkkana, menee kynnetkin.

Kunnollinen ruodonpoistaja on yllättävän hyvä olemassa. Nyhersin lohesta aiemmin ruodot kymmeniä vuosia vanhoilla kulmakarvapinseteillä, mutta uudemmalla leveällä välineellä homma hoituu paljon helpommin. 


Hyvät veitset ovat keittiön peruskamaa. Isolla takumi-veitsellä saa ihan eri tavalla voimaa leikkaamiseen ja pilkkomiseen kuin entisillä veitsilläni. Kokkiohjelmien vaikutusta tietysti! Hankin vasta juuresveitseksi Hacmannin santokun, joka on unelmanterävä ja maksoi tarjouksessa vain kympin. Televisiosta opin muuten senkin, että veitset kannattaa viedä kerran vuodessa suutarille terotettavaksi. Johan taas leikkaa!

Matkakäyttöön tarkoitettu viinipullon korkinavaaja on ihan ehdoton helmi: sen kevyemmin ei homma käsipelillä voi hoitua. Tuolla vanhalla pullonkorkin avaajalla taas ilmastan lasipurkit ja saan nekin auki.

Ikean jäätelökauha on lopultakin sellainen, jolla saa oikeita palloja. Muutama muukin on ollut, mutta susiksi osoittautunut. Olisipa ollut tällainen jo lapsena, uneksin aina jäätelökioskin kauhoista!


Saa nauraa, mutta tuo pieni leluraastin on osoittautunut käyttökelpoiseksi vehkeeksi. On meillä isompiakin raastimia, mutta tuo on terävä! Sillä raastaa nopeasti suoraan pataan valkosipulinkynnet ja inkiväärinpalat, samoin kuin parmesaanit.

Sitruunankuoren raastaminen  raastimella on minusta vihonviimeistä puuhaa, joten käytän siihen aina tuota yllä keskellä olevaa vempainta. Sillä on kai tarkoitus tehdä koristeraastetta ja suikaletta, mutta kyllä se käy leivontaankin.

Pikkuvispilä on samppanjan kuplien vispaukseen tarkoitettu, mutta kuka hullu sellaista tekee? Salaatinkastikkeen vispaamiseen se taas on aivan ehdoton, ja sillä on tosi kätevä sekoittaa muutakin pientä.


Ikean keskikokoiset metallikulhot korvaavat nykyisin kaikki entiset muovikulhoni. Ne sopivat avuksi kaikkeen ruoanlaittoon. Niissä sekoitan taikinat, salaatit ja raasteet, sulatan marjat ja teen tuorekiisselit. Tarvittaessa ne käyvät vielä ruoan tarjoiluun ja säilyttämiseenkin. Hintaa  on kokonaista muutama euro kappaleelta.



Tykkään juuri tämän mallisista puuhaarukoista ja puulusikoista ruoanvalmistuksessa. Miksi ihmeessä ne ovat yleensä litteitä ja leveitä, joista on hankala pitää kiinni? Nämä löysin haaparantalaisesta kaupasta pari vuotta sitten pitkän etsimisen jälkeen. Ostin heti kahdet. Ovat muuten jokapäiväisessä käytössä, vaikka kuvassa näytävät epäilyttävän puhtailta ja uusilta. Tai on ne varmaan puhtaita: meidän tiskivastaava eli mies laittaa kaikki puuvälineetkin koneeseen, sinne vaan satunnaisten kristallien ja hopeitten joukkoon! Ainoastaan punaviinilasit hän pesee käsin, koska niissä on niin pitkä jalka, etteivät mahdu koneeseen.

Kuvaussession lomassa tuli samalla valmistettua lounasruoka yhdelle eli  papuja ja vihanneksia sweet chili -kastikkeessa.


Yksi on vielä pakko lisätä: metallinen mittasarja, aivan lyömätön hankinta leipojalle. Ja sekin vasta pari vuotta sitten, miksi ihmeessä en ole löytänyt näitä aiemmin! Ensin ostin Iloleipurin punaiset muovimitat, mutta ne olivat niin rumat käytössä, etten kestänyt katsella niitä.
Oikeastaan kiinnitin koko asiaan huomiota vasta katsellessani Anna Olsonin sujuvaa kokkausta televisiossa ja erityisesti hänen tarkkaa mittaamistaan leipoessa. Kyllä minä ennenkin olen aika tarkka ollut, mutta lusikallinen on minulle aina merkinnyt kukkuraista, ja erityisesti se on kostautunut kiisseleitten teossa. Nyt on ainakin kunnon välineet, loppu on korvien välissä.

Se mitä kaipaan, on hyvä sitruspuristin. En pidä nykyisistä muovisistani, toinen päästää siemeniä läpi ja toinen on muuten vain ruma. Tyydyn käsiini ja puristan mehun sormien läpi, kuten Jamie Oliver. Toimii aina, kun vaan  voi huuhtaista kädet sen jälkeen.


Huh, nyt on ansaittu kahvit!

Mitkä ovat omia suosikkivälineitäsi keittiössä?



11 kommenttia:

  1. Olet niin ahkera bloggaaja, että vaikka käyn mielestäni täällä ihan päntiönään niin aina on uutta tekstiä ja kuvaa pukannut useamman kokonaisuuden verran.
    Keittiövälineistä minulta korkeimman arvostuksen saa TERÄVÄ VEITSI, miten ne aina tylsyy niin nopeaan? Nykyisin ostan uusia veitsiä sitä mukaa kun vanhat tylsyy.
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan liian ahkerasti täällä touhuamassa, sen sijaan että tekisin jotakin tähdellisempää vaikka kotona. Yritän loiventaa kalvavaa omatuntoa sillä ajatuksella, että tämähän on vähän kuin lehden toimittamista, lähes työtä:)

      Prisman pikasuutari terottaa veitset parhaimmillaan sillä välillä, kun kiertää ostokset kaupasta. Sitten saa taas kuin uusia. Vaikka on uudet veitsetkin ihania. Jotku muut kerää kenkiä...

      Poista
    2. Ajattelinkin mielessäni että tämä on kuin hyvää lehteä lukisi! Taidetta, ruokaa, kulttuuria, ja Vilma korvaa vitsipalstan!
      Meri

      Poista
  2. Mukava postaus. Sinä löysit paljon juttuja. Minulla oli vain otos. Puulastat näyttävät kauniilta ja tietysti ovat käytössä sopivia. Minä olen siirtynyt kokonaan mustiin muovisiin. Tuntui, että puiset olivat aina kuluneita.
    Meillä mies teroittaa veitset, sitä varten on ostettu veitsenteroitin. Jäätelökauha on meillä vuosimallia 1900-luvulta, jotenkin se on palvellut hyvin, mutta on kömpelön näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhat minullakin on mustia muovisia, niissä on pari tosi käytännöllistä. Noita puisia öljyän aina rypsiöljyllä ja siinä samalla kädetkin.
      Ihmettelin nuorempana, kun äiti valitteli meillä veitsien tylsyyttä ja toi liippakiven. Nyt tiedän täsmälleen, mistä hän puhui.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus. Mitähän minä esittelisin omasta köökistä? Tänään just katsoin Stockalla Alessin kolmijalkaista sitruspuserrinlaitetta. Se on designiltaan kaunis, mutta maksaa 60 e. Jos olisi paljon väljää tilaa keittiössä, Alessin puserrin voisi kyllä olla harkittu keittiön koriste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alessin jutuissa ja varsinkin siinä sitruspusertimessa on se vika, että se vaatii tietynlaisen tilan ja on enemmän taide-esine. Yhdellä naapurilla on ikkunalla sellainen! Kyllä sitä varmaan voi käyttääkin;)

      Poista
  4. Työssä kuin työssä hyvät työvälineet tuottavat myös työniloa ja laadukasta jälkeä. Työvälineiden kauneus ja mieleinen väri ovat myös merkittävä tekijä.
    Ihana tuo kahvihetken leivos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonot työvälineet ärsyttävät työssä kuin työssä ja toisaalta hyvät ja uudet saavat laulamaan!

      Poista
  5. Puiset työvälineet puhdistuvat meilläkin astianpesukoneessa. Tykkään puisista enemmän kuin muovisista. Pieni raastinrauta on meilläkin ja Iittalan teräskulhot leivontakulhoina. Veitset teroittaa mies ja hyvin on leikannut, joskus liiankin hyvin.

    Mistä ostin metallisen mittasarjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että löysin metallisen mittasarjan Oulun Stockmannilta. Etsin sitä tosi pitkään ja katselin jo verkkokaupoistakin, kun lopulta tuli vastaan nämä.

      Puu on itse asiassa hygieenistä ja todella mukavaa käyttää.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...