lauantai 3. maaliskuuta 2012

Aamulla koiralenkillä


Vein yhtenä aamuna Vilmaa kävelylle Oulujoen rantaa pitkin. Aurinko nousi juuri. Tuuli hyytävän kylmästi, vaikka pakkasta oli vain kahdeksan astetta.


Voimalaitokselle johtava kanava on aina näyttänyt pelottavan täydeltä ja virtaus siinä on voimakas. Patosilta yhdistää kuitenkin kaksi erilaista maailmaa, keskustan ja arkisemman Tuiran, jossa ennen kaikki sukulaiset asuivat.



Uimarannalla talvehtii iso lauma sorsia. Vilma olisi mielellään pulahtanut vaikka sekaan!



Kaunis nelikymppinen nainen seisoi uimarannalla. Kertoi käyvänsä avannossa joka aamu. Sanoi että sen jälkeen kun on ensin uskaltanut mennä veteen, olo on pelkästään mahtava. Harmitti hirveästi jälkeenpäin, etten kehdannut ottaa kuvaa hänestä. Olen ajatellut, että voisin muutenkin alkaa rohkeammin kysyä lupaa, sillä haluan ihmisten kuvia.



Paljon lunta, ihan kuin olisi enemmän kuin meillä täällä sisämaassa. Yleensä on ollut toisinpäin.


Taskussa mukana Canon Ixus.


6 kommenttia:

  1. Olipas mahtava aamulenkki sinulla ja Vilmalla! Kannattaisi vain rohkeasti kysyä lupaa kuvaamiseen, kun mielenkiintoisen kohteen löytää. Itse toimin yleensä aika sponttaanisti, enkä ennätä hävetä. Ainutlaatuinen kokemus sellaisesta oli matkaltamme New Yorkin Central Parkissa, kun eräs hääseurue tuli meitä vastaan. Pysäytin heidät ja pyysin lupaa valokuvakseen. Esittelin itseni ja kerroin olevani eurooppalainen turisti. Sulhasen äiti oli aivan hurmiossa suosionosoituksesta, tartui käteeni kysyen mistä maasta ja arveli olevamme kenties samaa kansallisuutta. He olivat puolalaisia. Hurrasimme tämän seurueen kesken eurooppalaisuuttamme. Ihanan hauska kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska juttu! Luulen että moni täälläkin saattaisi vain ilahtua. Näin Oulussa pari puliukon näköistä miestä (tai toinen ainakin) ja kun kamera kaulassa puistossa kuljin, pyysin lupaa kuvata heidän. Hienosti poseerasivat!

      Poista
  2. Kaunis auringonnousu. Taivas hehkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tulen lähteneeksi ulos aamuaurinkoa katsomaan. Kotona sitä paitsi ei näy komeita nousuja ja laskuja, kun on niin mäkistä.

      Poista
  3. Kaunis aamu. Viime kesänä käytiin Ollin kanssa Ainolan puistossa kävelemässä siihen aikaan, kun sorsilla oli poikaset. Sorsaemot olivat niin vihaisia koiran nähdessään, että Olliakin alkoi pelottaa.

    Minustakin kanava on pelottava. Mietin aina sitä valtavaa vesimassaa, joka kanavassa virtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmasti pelottavaa olla vihaisten sorsaemojen armoilla! Siellä kulkee paljon koiria, joten ovat oppineet puolustautumaan.

      Alakanava on vielä pelottavampi sillalta katsottuna. Se on niin valtavan MUSTA! Ei ihme, että on houkutellut hyppääjiä yön synkkinä tunteina.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...