perjantai 30. maaliskuuta 2012

Italialainen pinaattikana ja peperonata


Tässä yhtenä pyhänä teki mieli pitkästä aikaa pinaattitäytteisiä broilerinrintoja, jotka joskus julkaistiin Gloriassa Outi Pakkasen parhaitten ruokien joukossa. Pakkanen on antanut muitakin ruokasuosikkejaan julkisuuteen kirjassaan Porosta parmesaaniin, ja tietysti sekin keittokirjahyllystäni löytyy.


Seuraksi sopi paremmin kuin hyvin paprikoista, sipulista ja tomaatista haudutettu höystö. Sen nappasin Saku Tuomisen et al. Basta! -kirjasta. Pidin kirjasta niin paljon, että hankin sen vielä joskus itsellekin. Nyt jouduin jo palauttamaan sen jo kirjastoon.


Touhu alkaa tietysti heti aamulla marinoimalla kanapalat. Tähän tarvitaan oikeita paksuja rintapaloja, ei mitään ohutfileitä, koska tarkoitus on viiltää sivuun tasku, johon pinaattitäyte tulee. Sitten siis marinointipussiin öljyä, sitruunaa, balsamicoa ja mausteita oman maun mukaan. Pari tuntia jääkaapissa riittää maustamaan rintapaloja sopivasti, mutta yön ylikin käy.

ITALIALAINEN PINAATTIKANA

4 broilerin rintafilettä (niitä paksuja, joihin voi tehdä taskun)
1 pussi pakastepinaattia
basilikaa, tuoretta mielellään
muskottia                -tätä en taida kyllä seuraavalla kerralla käyttää
sitruunapippuria     -itse en pidä siitä, joten mustapippuria ja sitruunasuolaa
1,5 dl raastettua parmesaania
1,5 dl korpppujauhoja -vähemmänkin riittää
voisulaa

Sulata pinaatti siivilässä tai mikrossa. Mausta se basilikalla, pippurilla ja muskotilla.
Viillä broilerinfileisiin mahdollisimman syvät taskut ja asettele ne vieri viereen uunivuokaan. Lusikoi pinaattiseosta taskuihin, ei haittaa, vaikka pursuaa ylikin.
Peitä fileet parmesaani-korppujauhoseoksella ja lusikoi lopuksi päälle vähän voisulaa.
Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia.
Tarjotaan tumman riisin ja salaatin kanssa, suosittelee Outi Pakkanen kirjassaan.


Kanojen paistuessa ehtii hyvin valmistaa peperonatan eli paprikahöystön. Se muistuttaa vähän ihanaa ranskalaista ratatouillea, mutta ilman munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Talvella paprikaa saa edullisesti ja ne ovat ihanan makeita, mutta juuri nyt hinta oli ehtinyt jo nousta vähän.

PEPERONATA ELI PAPRIKAHÖYSTÖ 

2-3 punaista paprikaa
2-3 keltaista paprikaa
5 makeaa tomaattia tai 1 tlk kokonaisia (luumu)tomaatteja
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 3-4 dl vettä, parikin desiä voi riittää
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria



Poista paprikoista sisukset ja leikkaa noin sentin levyisiksi suikaleiksi. Pilko tomaatit, sipuli ja valkosipuli.
Freesaa sipulieta isossa pannussa tai padassa, lisää paprikat ja freesaa niitäkin. Lisää tomaatit ja hetken kuluttua vesi, 1 dl kerrallaan.
Anna hautua noin  puoli tuntia, kunnes paprikat ovat aivan kypsiä ja pehmeitä. Lopussa kaiken veden pitää olla haihtunut.
Mausta suolalla ja pippurilla, (minä lisäsin hiukan sokeriakin), lisää basilikaa ja hieman oliiviöljyä.


Siinä se on. Näppärältä tämä valmistuu tunnissa, ja on taatusti maukasta kotiruokaa!




torstai 29. maaliskuuta 2012

Hentoa ja höpinää



Pitkästä aikaa teki mieli tarttua kameraan tänä aamuna. Huomasin siinä lehdenluvun lomasssa, miten hennon pastellisia kukkia pöydällä oli. Siirtelin sitten olohuoneen vaaseistakin tulppaaneja vähän eri komboina yhteen ja sain niistä vielä uutta silmänruokaa juuri ennen kuin alkavat kuihtua. Helmililjatkin purkeissaan alkavat vähitellen aueta.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin takkuiselta. Kaikenlaista mukavaa tekemistä on silti ollut kampaajasta kylpyläkäyntiin ja koulutukseen, mutta jotakin on pohjalla ollut keljuttamassa. Koirat nukkuvat päivällä enimmäkseen, joten ei niistäkään niin kauheasti vaivaa ole ollut ulkoilutusten lisäksi. Vaikka olen koko viikon vapaalla, tuntuu että tarvitsisin lisää aikaa ja tilaa omalle tekemiselleni. Ja sitten vielä hävettää ajatella niin.

Vaikka sitä luulee tuntevansa itsensä hyvin ja luulee, että osaa tutkailla sisintään, on silti vieläkin välillä aika kysymysmerkkinä. Silloin ajattelen, että odottelen tässä rauhassa, kyllä se vastaus sieltä vielä tulee. Että mikä se nyt tällä kerralla mahtaa mättää.





tiistai 27. maaliskuuta 2012

Korttitalo


Intouduin tilaamaan joku aika sitten Teippitarhasta tällaisia hauskoja teippejä. Olin nimittäin ostanut museokaupasta iloísenvärisiä eläinkortteja, jotka halusin teipata johonkin ryhmänä. Kuvat on tehnyt Reetta Isotupa-Siltanen. Tällä kertaa en käyttänyt kylmäkalusteita, vaan teippasin kortit astiakaappiin.


Muuten aika tuntuu taas valuvan käsistä. Kävin kävellen kaupungissa leikkauttamassa tukan ja se oli heti useamman tunnin keikka. Koiria piti nimittäin käyttää pikaisesti ulkona ennen ja jälkeen lähdön. Ja kun nämä kaksi ovat yhdessä, ei mitään tapahdu kovin kädenkäänteessä. Hiustenpesupaikan hämärässä sai kuitenkin taas vaipua nirvanaan, kun tuoli hieroi vartaloa ja kampaaja päätä. Taustalla soi vielä vienosti ikisuosikkini Leonard Cohen. Tukassa jatkuu entinen sileä malli ja nyt otsis alkaa jo pysyä sivulla.


Jossakin välissä ehdin silti valmistaa itselleni nopean lounaan. Söin sitä samalla uutta Divaani-lehteä selaillen. Olen vaihteeksi ihan höpsähtänyt sisustuslehtiin ja niitä on kertynyt aikamoinen pino.


Luna ja Vilma saivat vastahaudutettua Yrjölänpuuroa.



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kolmen minuutin suklaaherkku


Sen karppaamisen piti alkaa uudestaan tänään, kuten piti alkaa eilenkin, mutta ei se nyt millään onnistu. Aamulla näin niin houkuttelevia ruispaahtoleipäviipaleita pöydällä, että aloitin siitä. Lounaaksi tein oikeaoppista vihannesmunakasta, mutta sitten iltapäivällä miestä kotiin odotellessa jo tuntui, että kahville voisi hommata jotain hyvää. Päiväni kuluvat muuten tällä viikolla kahden mäyräkoiran emäntänä, kun nuorempi poika lähti avovaimonsa kanssa tutustumaan Berliiniin. Joten ihan kuin olisin ansainnutkin jotakin hyvää päiväkahville...eikö? Ja niin muistin yhden pikkuherkun, jota takavuosina tuli useinkin tehtyä.

Muistatteko vielä, kun mikroaaltouunit tulivat? Minä en sitä hankkinut suinkaan ensimmäisten joukossa, vaan sain omani yllätyksenä joululahjaksi siskolta joskus parikymmentä vuotta sitten. Ja on toki tullut jo uusittuakin. Lehdissä oli silloin paljon ruokaohjeita mikrossa valmistettavaksi, mitä nykyään ei kai kukaan enää tee. Tuli kuitenkin kerättyä niitäkin ohjeita talteen puoli kierrekansivihkollista.


Ja siellä vihkossa oli tällainen pieni suklaaherkku, jota tuli nopeaan kahvikakun tarpeeseen tehtyä kerran jos toisenkin, tämä kakku nimittäin valmistuu kolmessa minuutissa! Minuutti sekoittamiseen ja kaksi uunissa. Pyöreäpohjainen pieni Teema-kulho on paistamiseen mitä sopivin.


PIENI SUKLAAHERKKU 2-4 annosta

50g sulatettua voita tai pullomargariinia
1 muna
3-4 rkl sokeria
2 rkl sihdattua kaakaojauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa korostamaan suklaan makua
tummaa suklaata rouheena, jos sattuu olemaan (pähkinärouhekin käy)

Mittaa kaikki aineet pieneen kulhoon ja sekoita vatkaamatta sen kummemmin. Kaada seos voideltuun kulhoon tai vuokaan, jonka vetoisuus on 4-5 dl.
Paista mikrossa 650 w teholla kaksi minuuttia tai vähän vähemmän. Kuvan kakku oli 2 minuuttia ja minusta ihan sopiva.
Kumoa, anna jäähtyä hetki ja koristele. Paistopinnasta ei tule kummoisen näköistä, joten joku tomusokeri- tai kaakaokerros on paikallaan. Vaikka vakuutan, että kakku häviää alta aikayksikön, vaikka et koristelisikaan, jo taikina on niin hyvää!

Valmista on, kahvit tippumaan!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Valokuvien tekoa


Vietin kivaa sunnuntai-iltapäivää kamerakurssilaisten kanssa Luovan valokuvauksen keskuksessa eli Galleria Harmonialla. Opettajamme tulosti meille kuvia. Jokainen oli valinnut omistaan kolme, joista haluaa ison kopion. Samalla liityimme keskuksen jäseniksi, mikä aiheutti hieman hämmentynyttä hymyilyä. Itse kullakin kun on vielä taidot ja usko niihin vasta kehittymässä. Mutta kiva siellä oli hengailla ja katsella valokuvakirjoja ja lukea alan lehtiä. Puhumattakaan keskuksen näyttelyistä, jotka tuli samalla kierrettyä.


Valinta oli vaikea: ensin ei kotona valitessa tuntunut olevan mitään kelvollista printattavaa ja sitten niitä kuitenkin oli vaikka kuinka monta. Parikymmentä ainakin olisin halunnut nähdä oikeana printtinä. Jostakin syystä ei ole tullut tehtyä paperikuvia juuri ollenkaan. Voisihan niitä kokeeksi välillä teettää. Hintakaan ei ole kallis, joten täytyy olla kyse vain saamattomuudesta.


Nämä kaksi sitten tulostettiin isona. Kummastakin tuli hyvä ja värit toistuivat hienosti mattapaperilla. Kolmas oli iltamaisema satamasta, mutta sen sävyt hävisivät jonnekin matkan varrelle ja siitä tuli liian tumma.

Hyvä päivä, tää on tosi tyytyväinen!


P.S. Jos tässä blogissa vaaditaan sanavahvistuksia, se ei ole  minun tahdostani! Joka kerta, kun menen asetuksiin, näkyy sanavahvistus olevan päällä. Yhtä monta kertaa minä sen poistan. Mikä ihme tässä nyt mättää? 


perjantai 23. maaliskuuta 2012

Merkkipäivä







Näissä ensimmäisissä kuvissa Vilma on vasta kaksi-kolmekuinen.

Nyt jo iso ja hirRrveän pelottava!

Täällä kellitään jo kaksivuotiaana.


Ja nyt Vilma Pomperipossa on jo kolmevuotias!





torstai 22. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen hämähäkki


Töissä meille ilmaantuu joka kevät pieniä muurahaisia sisälle, vaikka talo on vielä melko uusi. No, on siellä joku nähnyt hiirenkin keittiössä, vaikka epäilen sen olevan legendaa: ikkunaton huone on rakennuksen keskellä. Mistä sinne pikku hiirulainen olisi eksynyt? Muurahaiset ovat kuitenkin aika inhottavia, kun ne kiipeilevät jopa keittiön työtasoilla, yäk. Niitä sitten torjutaan ja tuhotaan erilaisin konstein. Onneksi niitä ei ole kotona!

Huomasin tässä yhtenä päivänä kuitenkin ensimmäisen hämähäkin heränneen keittiön ikkunoitten välissä. Kamera esille ja kuvaamaan, mutta tulos ei häikäise eikä sitä kestä kovin paljon tuosta suurentaa. Voi sillä kuitenkin vähän leikkiä. Alkuperäinen on ylhäällä oikealla.



tiistai 20. maaliskuuta 2012

Vilman futoni


Vanha sänky, ties kuinka mones ja tässä vaiheessa jo roskiin viety, veteli viimeisiään. Pohja oli syöty puhki aikaa sitten ja reunoistakin pikkuhammas oli nakertanut jo hyvänlaisesti. Mamma katseli mustia koiranpetejä eläinkaupassa kauhistellen: hinnat liikkuivat kuudesta-seitsemästäkympistä ylöspäin. Miss Wilma on pikkukoiraksi niin iso, ettei mahdu kaupan pienimpään sänkyyn.


Zooplussalta löysin sitten juuri oikeankokoisen 60x55 cm pedin hintaan 29,90! Lähetyskulujen ja liittymisalennuksen kanssa hinnaksi tuli kolmekymppiä ja kuljetus tuli siis kotiovelle asti.  Reunat ovat tuollaista kiiltävää kangasta, sisus ja pohjatyyny pehmää plyysiä.


Ensin uudelle tavaralle on annettava kuitenkin kunnon kyytiä, tapettava se. Sama koskee niin luita kuin sänkyäkin. Ja sänky meillä saakin kestää kovimmat höykytykset ympäri huushollia.



Välillä pitää lepuuttaa hermojaan kaluamalla vähän luuta.


Isosta luusta Vilma on vajaassa viikossa saanut nakerrettua vasta puolet. Tavallinen solmuton pikkuluuhan menee parissa tunnissa. Kiitämme Ollia vinkistä!


Nyt mää oon väsynyt. Ötyjä.



maanantai 19. maaliskuuta 2012

Haaste maanantai-illaksi


Työpäivän jälkeen olen taas niin kanttuvei sohvan uumenissa, että illan postauksen aiheeksi sopii pieneen haasteeseen vastaaminen. Kanelia ja kardemummaa -blogista heitettiin haaste kertoa muutamia asioita itsestä.  Kyllä te nämä minusta tiedätte, mutta kokeillaas!

Lempiväri: vadelmanpunainen, mustikansininen, violetti, sitruunankeltainen, valkoinen ja musta. Ihan mahdotonta nimetä vain yhtä, varsinkaan tänä keväänä.

Lempieläin:  mäyräkoira, mikäs muu!

Lempinumero: ysi oli lempinumero koulussa, mutta nyt se on kakkonen. Se näyttää jotenkin positiiviselta numerolta, kun teen maanantain Ilta-Sanomien hypersudokua.

Paras alkoholiton juoma:  vettä kittaan aina, teestä tykkään, samoin hyvästä kahvista.

Facebook vai Twitter:  FB ja sielläkin harvakseltaan.

Intohimoni:  värit, hajuvedet ja kosmetiikka. Niitten ohi ei pääse.

Lahjojen antaminen vai saaminen:  lahjojen saaminen ihanaa. Toisille on joskus vaikea keksiä hyviä lahjoja.

Mieleisin kuvio tai muoto:  neliö tai suorakaide.

Paras päivä viikossa:  torstai, silloin on kamerakurssi ja kohta perjantai.

Lempikukkani:
  omenapuu, jaloleinikki, syreeni. Ei siis tulppaani, jota kameralla eniten tutkin.



Otapa tästä pikkuhaaste tiistaiksi!


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Fenkoli-prosciuttosalaatti


Sitä aina ihastuu johonkin ruoka-aineeseen ja haluaa käyttää sitä jatkuvasti. Yhtenä talvena käytin paljon palsternakkaa, toisena punajuurta -ja sitä kyllä tilaan vieläkin ravintolassa aina, kun se vaan on annoksen osana. Viimeksi lauantaina tilasin ruispaneroituja ahvenia, joiden seurana oli juurespyrettä ja paistettuja punajuuria. Mutta nyt olin siis kertomassa, että olen ihastunut fenkoliin. Fenkolinsiemenetkin ovat hyviä, varsinkin kalakeitossa, mutta nyt tarkoitan koko aromaattista vihannesta.

Fenkoli ei ole kotimaista, mutta eipä ole tämän salaatin kinkut, päärynät ja sitruunatkaan kotimaisia, niin että antaa mennä. Ei sitä aina suolasilakkaa ja pottua viitti...ja tarvitaan tähän sentään vähän kotimaista ruisleipää. Fenkoli on hyvää raakanakin, mutta tällä kertaa yhdistetään marinoitu ja uunissa paahdettu kasvis kylmään salaattin makean päärynän ja suolaisen kinkun kanssa. Se kun kruunataan vielä yrteillä, sitruunankuorella ja ruiseleipämuruilla, aletaan olla asian ytimessä.

Repäisin salaatin ohjeen taannoin jostakin lehdestä ennen kuin heitin sen pois, enkä millään muista, mikä lehti se olisi ollut. Liekö väliäkään, mutta salaatti on hyvää ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kahdesti on jo syöty.

FENKOLI-PROSCIUTTOSALAATTI  4:lle
500 g fenkolia eli kaksi keskikokoista tai pienehköä
70 g ilmakuivattua kinkkua eli yksi pakkaus. Porokin käy.
Yrttiöljy:
3 rkl oliiviöljyä
½ ruukkua basilikaa hienonnettuna
2 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
1 tl sormisuolaa
Lisäksi:
2 päärynää
ruukku rucolaa (laitoin lautaselle vihreää salaattia ja rucolaa)
Muruseos:
1 sitruunan raastettu kuori
2 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna (tai parin oksan lehdet)
2 rkl oliiviöljyä
1 dl tummaa leipämurua (raastamalla tai veitsellä kuutioituna)
Päälle:
4 tl juoksevaa hunajaa ( ei ollut, joten heitin reilun lusikallisen muscovadoa muruseokseen)


Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa fenkolit neljään osaan pystysuuntaan ja poista kanta. Jos uloimmat osat ovat vaurioituneet, poista, muuten nekin voi käyttää. Leikkaa fenkolit viipaleiksi, myös varrenpätkät.
Sekoita yrttiöljy ja marinoi fenkolia siinä 5 minuuttia. Paahda uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.


Revi ilmakuivattu kinkku tai poro kasvisten päälle ja jatka paahtamista 5 minuuttia, kunnes kinkku on rapeaa. 


Sekoita sirtuunankuori, rosmariini ja oliiviöljy pannulla ja paista leivänmurut rapeiksi seoksessa.
Jaa rucola lautasille. Levittelin alle hiukan salanova-salaattiakin. Kuori ja lohko päärynät säteittäin lautasille. Nosta päälle fenkoli-kinkkuseosta ja koristele leivänmuruilla. Valuta päälle hunajaa.


Työläs salaatti tämä on keittiöhenkilökunnalle, mutta ruokaisa ja mielenkiintoinen kylmän ja lämpimän, suolaisen ja makean liitto. Tuoreet yrtit tuovat oman kivan lisänsä. Tämä on vaan yksinkertaisesti hyvää!







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...