perjantai 3. helmikuuta 2012

Kauppareissulla -missä päin maata tahansa


Yhtenä rapsakan pakkasen kuorruttamana päivänä kävimme miehen töistä tultua  kaupungilla kahvilla ja sitten ihan tavanomaisella kauppareissulla vakiomarketissa. Minä napsin kuvia pelkääjänpaikalta taskukameralla mm. noista noin kahdesta puutalosta, joita täällä on aikoinaan vahingossa jäänyt uudistusvimmassa jäljelle.




Omituinen matala pilvilautta kaupungin yllä sai pian selityksensä: Keljonlahden uusi voimala paahtaa täysillä. Kovalla pakkasella savu ei nouse ylös, vaan leviää matalalle lautaksi.



Olen käynyt samassa paikassa viikko-ostoksilla siitä asti, kun paikka avattiin. Vaikka nyt on toinen paljon lähempänä, on kauhean vaikea oppia kääntymään toiseen suuntaan kotoa lähdettäessä...


 Jos haluan seikkailua elämääni, käyn täällä.




Joku rontti oli kehdannut parkkeerata vakiopaikallemme, mutta joku kolo sentään vielä löytyi. 


Nälkäisillä on kiire kotiin!


Mekin asumme punaisessa puutalossa, mutta ei täällä.

8 kommenttia:

  1. Tätä oli mukava seurata. Itselläni oli eilen juuri samanlaisia aikomuksia kuvata kauppareissu ja tätä mahtavaa pakkasluontoa. Kuvasinkin, mutta säädöt olivat jääneet vastavalolle. Vasta pihalla huomasin ja sain pari kuvaa otettuksi, joista ei kummusia tullut.

    Eilen heti kiireisen ja sekavan (kuin koko viikko)työpäivän jälkeen kiirehdin viikonloppuostoksille. Mies oli tullut omalla autolla. Heti markettiin astuessa tuntui stressi helpottavan ja hyvä mieli valtaavan. Oli mukavaa ostaa herkkuja ja kukkia viikonlopuksi. Mies nouti viinit ja minä lähdin jo edeltä kotiin. Koko matkan oli tosi hyvä mieli, vaikka töissä oli pinna välillä ollut koetuksella. Tänä aamuna kävin puntarissa, niin paino oli laskenut sellaisiin lukemiin, että ei pitkiin aikoihin! .

    VastaaPoista
  2. Oi kun Sinulla onkaan tyylikäs blogi!
    Voi kun hienoo että olet tyytyväinen siihen vaakalukemaan..oikein käy katteeks! Millä sait aikaan painonpudotuksen..? Minulla se on varmaan liimattu kontaktiliimalla, ei taatusti irtoo.. Mutta onhan se niinkin, että tietyt asiat vaikuttaa ( lääkärisetä sano)

    Mukavaa lauantaita sinne!

    VastaaPoista
  3. Rita, osasit hienosti heittää työhuolet mielestä ja heittäytyä vapaalle! Ehkä siihen vaikutti sekin, että olitte molemmat samalla ajatuksella liikkeellä: jotain mukavaa tiedossa.
    Onnea painonpudotuksesta, hienoa!

    Anna, minulta on jotenkin into lopahtanut laihdutuksessa. En tiedä millä systeemillä Rita on saanut kilot pudotettua, mutta mulla on Cambridgen pussiruoat apuna. Yhdessä pussissa on 138 kaloria ja sillä korvataan ateria. Sujui hyvin syksyllä, mutta joulun jälkeen ei ole enää intoa riittänyt, vaan on ollut kiva syödä oikeaa ruokaa ja varsinkin ruisleipää ja hedelmiä. Eli hiihihydraateista on tullut kilo takaisin.

    VastaaPoista
  4. Kilo ei ole vielä paljon.

    Minun painon putoaminen tapahtui aivan itsestään. Jouduin viime viikolla työssäni liikkumaan, kantamaan, viemään ja tuomaan joka päivä erilaisia tavaroita paikasta toiseen, kun järjestelin työhuonettani ja muita asioita. Nälkää en nähnyt. Kolmena päivänä söin jopa herkullista täytekakkua isot palaset. Innostus, energisyys ja liikkuminen taitavat olla se asia, joka siinä sivussa saa kilotkin tippumaan. Noinhan se meni nuorempanakin. Nyt kun saisi tuollaisen vireen vain säilymään.;)

    VastaaPoista
  5. Kauppareissultakin löytyy hienoja kuvauskohteita. Rakennukset ja koko matkan fiilis on mukavaa katseltavaa kameran näkökulmasta.

    VastaaPoista
  6. Sitä kummasti urautuu ainakin juuri kauppareissujen suhteen: samat kaupat, sama reitti, samat ostoksetkin ihan turhan usein. Usein päätän mennä ruokaostoksille jonnekin, missä en ennen ole käynyt, mutta ei se vaan käytännössä näytä toteutuvan.

    VastaaPoista
  7. Rita, minun painoni ei ole ikinä pudonnut vahingossa, joten onnittelen sinua:)

    Arleena, huomasin samalla, että ei tule otettua itselle kuvia kotikaupungista. Että voisi joskus vanhana katsella, että tuonnäköistä ennen oli;)

    Pirkko, sitä on kumman mieltynyt johonkin kauppaan, vaikka saman ketjun samantasoinen olisi lähempänäkin.

    VastaaPoista
  8. Voi ihme noita kuvia! Eikö tuo ekan kuvan talo ole se, jossa oli joskus muinoin sairaalan kirurginen osasto? Muistelen, että mummini olisi leikattu siellä... Ja siinä yhden alemman kuvan talossa asui luokkakaverini joskus kaaaaaaauan aikaa sitten *huoh*

    Vaikka olen asunut jo suuren osan elämääni erittäin tyytyväisenä muualla kuin Jyväskylässä, näin vanhemmiten alan tuntea suurta lukkarinrakkautta synnyinkaupunkiani kohtaan - outoa! Onneksi ystäväviikonlopun matkaliput sinne on jo hankittu :)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...