keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Väsynyttä ininää


Töissä on pitänyt tällä viikolla kiirusta, kuten edelliselläkin työviikolla. Joko olen käynyt niin hitaaksi tai sitten hommaa on tullut enemmän. Ainakin avustava henkilökunta on häipynyt ja paperityön määrä on lisääntynyt. Yhdeksän ja puolen tunnin päivän jälkeen kotiuduttuani söin vanhan Marianne-rouheen rippeetkin maustekaapin uumenista. 


On pitänyt silti olla tiukasti ajattelematta kaupungin tämänvuotisia isoja säästötavoitteita ja muita triviaaleja pikkuasioita, joilla häiritään viattomia työntekijöitä. Suuremmat linjat ovat olleet mielessäni, kuten oma napa ja asiat oman työpöydän ympärillä. Sielläkin on ollut ihan riittävästi kuhinaa yhden pienen pään pohdittavaksi. Luulisin selviytyväni tällä tavoin selväpäisenä, muuten päädyn sekopääksi.


Sekopää on ollut viime aikoina tämä konekin, varsinkin kirjoittaessa. Kursori on hypähdellyt iloisesti sinne tänne ja saanut kirjoittajan raastamaan hiuksiaan kiukusta. Yllättäen kone itse ilmoitti, että kannattaisi päivittää näytönohjain -eipä ole tullut sellainen mieleenkään. Tein sitten sen, ja olen ylpeä, että osasin! 

Tosin en ole huomannut vielä mitään eroa entiseen. Ehkä vaiva paranee vasta sitten, kun raskin sijoittaa siihen hedelmäyhtiön koneeseen.


Ja kuten tavallista, kuvat ja muu asia eivät liity mitenkään toisiinsa. 


10 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa! Meillekin mätkäistiin 3 % säästötavoitteet ja niska limassa taas mennään. No, kai tämä joskus taas helpottaa. Ei voi kuin odottaa.

    VastaaPoista
  2. Nyt on aika jolloin pitää sekä säästää että kuluttaa, jotta selvitään velkataakasta ja turvataan taloudellinen kasvu ja työllisyys.
    Tässä me sitten rimpuilemme ja panemme rahat kiertoon.

    VastaaPoista
  3. Huomasin tuossa yhdessä kuvassasi yrttikasvatusvalolaitteen, jonka sait joululahjaksi. Oletko ollut tyytyväinen? Kuinka nopeasti yrtit kasvavat?
    PS Houkuttaisi vähän hankkia.

    VastaaPoista
  4. Lepis, minä uskon vain siihen, että yritän olla ajattelematta koko säästöjä; sain niistä tarpeekseni 90-luvun laman aikana. Kiitän onneani, etten ole missään johtoasemassa, siellä ollaan puun ja kuoren välissä.

    Arleena, sukanvarteen en saa vieläkään rahaa talteen, joten kunnostaudun kybällä kulutamisessa:D

    Päivi, tykkään tuosta laitteesta. Olen nyt pitänyt siinä kasvamassa minttua ja persiljaa. Napsin niitä lähes päivittäin johonkin, minttu varsinkin käy vaikka puolukka-rahkasmoothieen. Kolmen viikon välein pitää puhdistaa ja vaihtaa vesi ja lannoite, mutta vettä saa lisätä puolisen litraa parin päivän välein.

    VastaaPoista
  5. Työ, työ... tuo outo sana. Enää viikko opintovapaata ja takaisin töihin. *Huokaus* Tämän uuden hallituksen aivoitusten vuoksi oma työni on karkaamassa joko Helsinkiin tai ainakin elykeskukseen, joten saa tässä työmotivaatiota repiä. Onneksi on tuo opiskelu ja haave jostain muusta työpaikasta.

    Mutta hei, tosi kiva tuo Marimekon lautanen. Siis tosi kiva. Onkohan niitä vielä saatavilla?

    VastaaPoista
  6. Onneksi viikonloppu koittaa ja pääset herkiseksi levähtämään säästötalkoista. Toivotan rauhaisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Painovihreepahalainen iski taas ... siis: Pääset hetkiseksi levähtämään säästötalkoista :)

    VastaaPoista
  8. Aikku, muutos on ainoa varma juttu. Sinulla muutos voi mietityttääkin, kun työpaikka on mahdollisesti muuttamassa. Iloa kuitenkin viimeiselle opintoviikolle:)
    Kyllä tuota Marimekon lautasta saa, sehän on melko uusi. Mulla on vain yksi ja olen hyvin ihastunut siihen.

    Kati, säästötalkoot kyllä unohtuvat, kun pääsen kotiin. Nyt on sitäpaitsi niin ihana pakkastalvi ulkona, että viikonloppu on kaikille varmasti mieleinen.

    Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

    VastaaPoista
  9. Huomaan itsekin väsymystä, vaikka kiireisin aika töissä ei ole edes alkanut! Töissä käytän kaikenlaisia muistutuksia, kun tuntuu etten jaksa muistaa; kalenterimerkinnät, kännykän muistutukset, vanhat kunnon post it-laput jne...

    Yhtenä päivänä lähdin meikkaamatta töihin; meikkaan AINA töihin ja sinäkin aamuna olin viettänyt puoli tuntia kylpyhuoneessa (torkkuen???). Hiukset olin sentään kääntänyt, nekän eivät ole erityisen luonnonkauniit aamuisin. Seuraavana aamuna unohdin kellon kotiin, sitäkin ilman tunnen olevani alaston.

    Viikon kruunasi ilta, jollon poistin blogistani kaikki suosikkiblogini, kun piti poistaa vain yksi, jota ei olut päivitetty puoleen vuoteen... No, eiväthän nuo onneksi kovin vakavia juttuja olleet.

    VastaaPoista
  10. Lumo, sitä tuntee vielä kummallista häpeää, kun huomaa töissä, että ripsiväri tuli laitettua vain toiseen silmään. Häpeää siitä, että unohti jotain itsestäänselvää, vaikka sentään on rintaliivit päällä ja kukaan ei huomaa muutenkaan mitään. Painajaisissaan saattaa liikkua ilman housujakin...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...