torstai 19. tammikuuta 2012

Reipasta talviulkoilua


Suuntasimme Vilman kanssa päivällä kävelylle Laajavuoren hiihtokeskukseen ihanassa lumisateessa. Tuuli viuhtoi kevyttä puuterilunta maahan ja pakkasta oli vain viitisen astetta. Aivan loistava hiihtokeli siis. Paikalla olikin runsaasti koululaisia niin laskettelemassa kuin murtsikkakilpailussakin.


Lumikissa

 Suksitelineen joka puolella oli mielenkiintoista kaivettavaa lumen alta.


Vaikka joka päivä sataa kevyttä pakkaslunta, Laajavuoren lumetus on silti käynnissä. Tarvitaan lisää kestävää lunta. Hurina kuuluu alkukaudesta yötä päivää.


Tästä lähtee virallinen koirapolku. Hiihtäjät hallitsevat melkein kaikkia muita ulkoilureittejä, mutta ei vielä tätä, tavallisesti ainakaan. 


Millä hetkellä hyvänsä puiden takaa voi putkahtaa talvisodan sankari lumipuvussa vetäen perässään konekivääriä...


Mutta ei sieltä ketään nyt putkahtanut, ei edes muita koiria. Lähdimme tarpomaan lumista polkua ylös Vuorilammelle päin.

 Taas uusien aarteiden kimppuun!

Vuorilampi on jotenkin osa sielunmaisemaani. Olen asunut  täällä lähellä niin kauan, 18-vuotiaasta asti, ja lenkkeillyt tässä maastossa jo kouluikäisenä. Miehen kanssa olemme kulkeneet näissä metsissä yhdessä koko aikuisikämme. Siltikään en uskalla yksin lähteä kovin kauas, kun en ole varma, että osaan takaisin. (Paitsi että nythän kännykässäni on paikannin...)


Vuorilammen huonokuntoinen sauna aiotaan purkaa ja rakentaa tilalle uusi. Tänä talvena sauna ei ole enää näköjään käytössä eikä siis myöskään avanto. Ei sillä, että minua avantoon saisi, ei ikuna!

 Savusauna sen sijaan on aika uusi ja käytössä. 

Pöööö!

Portaat pikkulaiturille

Freestyle-laskijoitten kesäharjoitteluhyppyrit, laskeutuminen siis veteen


Ihanaa lunta!


Rämmimme Vilman kanssa lumisella reissullamme lähes tunnin, vaikka kilometreissä matkaa ei tullut paljon.


Löysin muuten sen toppatakin, tai oikeastaan koko puvun. Takin väri on aika kirkas punainen, joka taittaa vadelmaan. Housut ovat tietysti mustat. Koko hoito oli alennusmyynnissä Top Sportissa. En juuri käytä punaisia vaatteita, mutta monta valkoista toppatakkia viisaampana luulen, että on parempi erottua lumihangesta. Sitäpaitsi kaapissa on paljon mustavalkoisia asusteita, jotka sopivat siihen.

Rauha maassa.

7 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa lukemista! Niin valkeaa lunta! Oottepa te asuneet tosi kauan siellä! Ota vaan navigaattori mukaan niin se opastaa kotiin jos eksyt ;)
    Eikka

    VastaaPoista
  2. Luminen metsä on sadunhohtoisen kaunis! Niin olivat viime postauksen hopea-violetit tulppaanitkin, ja mahtava vertaus kuntien naistyöntekijöihin, voisit lähettää sen lehteen!
    Meri

    VastaaPoista
  3. Noeijoo, sullekin kovin tuttuja maisemia! Joskus harmittaa, että tuli lopetettua laskettelu niin kauan sitten, nyt olen jo liian vanha siihen. Silloin ennen pelkäsin vauhtia, mutta huomasin sen turhaksi myöhemmin:)

    VastaaPoista
  4. Meri, oltiin yhtä aikaa linjoilla. Nyt satanut pehmeä lumi oli ihanaa potkittavaa, kuin puuteria tosiaan. Siinä oli jopa kevyt tarpoakin.
    Kuntien naistyöntekijä venyy ja paukkuu, mutta ei petä asiakkaitaan. Siihen ei pokka riitä kenelläkään ja sen varassa homma toimii.

    VastaaPoista
  5. Onpa siellä aivan ihanan luminen talvisää. Toppavarusteet ovat varmasti eduksi tuossa säässä Vilman perässä mennessäsi.

    VastaaPoista
  6. Sinulle on tunnustus blogissani

    http://valostavarjoon.blogspot.com/

    ps. Kiva, että teilläkin on oikea talvi!

    VastaaPoista
  7. Päivi, nyt on tarennut ulkoillessa tuulihousuissa, mutta kyllä viimeistään helmikuussa on oltava toppahousut koiralenkillä.

    Aikku, kiitos aamuyllätyksestä! Pääsin hyvään seuraan:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...