sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Mmmmoussakaa!


Sisäsiistii-blogin Päivi oli syönyt lastensa tekemää moussakaa ja minä innostuin valmistamaan sitä meilläkin uudenvuodenpäivänä, kun nuoripari oli tulossa iltapäivällä syömään. En ollut tietenkään muistanut, kuinka aikaavievä ruoka se on, mutta palkitsi tietysti sitten ihanalla maullaan. 

Alkupalaksi suunnittelin punakaaliraasteen, jonka maustoin öljy-balsamico -vinegretellä ja koristelin saksanpähkinöillä, tummilla rypäleillä, mangoviipaleella ja pienillä rucolanlehdillä. Näyttää kuvassa sekavalta, mutta maistui kyllä hyvältä. Kastike on muuten salaateissa ja raasteissa se kaikista tärkein, huolellisesti maustettu kastike.


Päivin moussakan ohje on tosi iso, puoli annostakin siitä riittäisi hyvin neljälle. Tai sitten ei: meillä tästä tuli vain kuusi annosta, kun se oli yksinkertaisesti niin hyvää. Munakoisojen itkettämiseen ja paistamiseen kuluu paljon aikaa, joten oikaisin paistamalla viipaleet öljytyn leivinpaperin päällä uunissa. Tomaattisen jauhelihakastikkeenkin piti hautua tunnin verran ensin liedellä, joten mitenkään kädenkäänteessä tämä ruoka ei valmistu, niin kuin ei Välimeren alueen keittiöissä ole tapana muutenkaan. Mammat varmaan ovat asuneet keittiöissään siellä.


Jälkiruokana tarjosin yksinkertaista ruusunmarjarahkaa mintun ja mustikoitten kanssa. Kun omat marjat alkavat olla jo vähissä, ostan usein parin desin purkin pakastettua nyponsosetta, jota sekoitan itelleni iltapalaksi Valion pehmeään rahkaan. Tällä kertaa lisäsin joukkoon vähän kuohukermaa ja turkkilaista jogurttia seosta pehmentämään. Sunnuntaina on pakko saada jälkiruokaa!



13 kommenttia:

  1. Mmnn, näyttää hyvältä! Löysin muuten hallista pikkupullon kotimaista vadelmaviinietikkaa, joka on hieman uudella tavalla raikaan makuista salaattikastikkeessa.

    VastaaPoista
  2. Moussaka on herkkuruokaani. Ja kiitti muistutuksesta, ensi viikolla taas teen.

    VastaaPoista
  3. Päivi, löysin myös kerran vadelmaviinietikkaa ja se oli ihanaa salaateissa. Enpä ole löytänyt toista kertaa. Maukkaita kokeiluja!

    Sooloilija, kananmunan käyttö kastikkeessa oli mulle uutta, ja se teki valkokastikkeesta ihana paksun kerroksen päälle. Herkullista tammikuuta!

    VastaaPoista
  4. Herkullisen näköistä..täytyypä kokeilla.

    VastaaPoista
  5. Moussaka on niin hyvää!

    VastaaPoista
  6. Voi miten kauniit jälkiruoka-annokset!!!!!

    VastaaPoista
  7. Vesi herahti kielelle kuviasi katsoessa. Ihanan väriset nuo jälkiruokamaljasi. Mistähän moisia mahtaisi löytää?

    VastaaPoista
  8. Onneksi söin juuri.. herkkua on tuo ruoka! Kaikki missä on munakoisoa, on herkkua :) Miksihän ei ole tuota tullut kokeiltua, teen vaan aina niitä "pyörtyneitä imaameja".

    Kiitos ruusunmarjavinkistä, nimittäin tänään en keksinyt mitään rahkan kanssa lounaalla, kun oli hiuonot marjavalikoimat. Huomenna sitten nyypponrahkaa :D

    eikka

    VastaaPoista
  9. Ei tänne oikein passaa tulla nälkäisenä, nieleskelen ja luen.
    Tuosta munakoisojen itkettämisestä: joku jossain sanoi, ettei niin oikeastaan tarvitse tehdä ja lopetin itketykset. En mielestäni ole huomannut, että lopputulos siitä huononisi, vai riippuukohan se munakoisosta; ovat kai keskenään kovinkin erilaisia.

    VastaaPoista
  10. Herkullista ja hyvännäköistä.
    Minä pidän munakoisosta, mutta mies ei, siksi harvoin siitä valmistan ruokaa.

    VastaaPoista
  11. Minä olen syönyt elämäni parhaan moussakan aikoinaan Pariisissa, aika hassua, mutta muistan sen hyvin. Ihanaista uutta vuotta!

    VastaaPoista
  12. Anna, tulet pitämään tästä varmasti!

    Aikku, tämähän on vain vähän terveellisempi versio lasagnesta, ja sehän taas on lohturuokaa parhaimmillaan:)

    Vikki, kiitos! Harvoin viitsin koristella, mutta yritän edes jotain, kun on vieraita.

    Erjuska, ostin jälkiruoka-astiat syksyllän Stockmannilta. Ne olivat japanilaisten astioitten hyllyssä, ja ovat juuri sopivankokoisia ja -näköisiä meille. Etsin muuten pitkään.

    Eikka, pyörtyneet imaamit ovat meidän poikien lemppareita, ja omianikin kylmänä. Niitäkään en ole muistanut tehdä pitkään aikaan.
    Muistatko, miten ennen ostettiin aina Ruotsista nyponsoppaa?

    Pirkko, sitä itkettämistä minäkin olen ihmetellyt, kun ei ne munakoisot koskaan kitkerältä maistu. Nyt kuitenkin itketin, ja yhden erän pannulla paistaessani huomasin, etteivät ne imeneet juurikaan öljyä itseensä. Jospa se juju onkin siinä? Muutenhan munakoiso imuroi kaikki pannulla olevat öljyt kuin sieni.

    Arleena, meidän mies ei pidä kesäkurpitsasta. Outoa: munakoiso ja kesäkurpitsa kun eivät itsessään maistu juuri miltään ja niitä voi maustaa ihan, miten haluaa. Ovat kuitenkin hyvää mahantäytettä;)

    Kirjailijatar, minä olen syönyt joskus elämäni ensimmäiset etanat Pariisissa, enkä unohda sitä koskaan. Tykkään kyllä etanoista vieläkin.
    Ihanaa uutta vuotta sinullekin!

    VastaaPoista
  13. Ouh, nami! Jossain vaiheessa olin hulluna munakoisoon ja tein siitä erilaisia ruokia. Nyt olen tehnyt sitä lähinnä vain uunissa hauduttaen ja tarjonnut fetan, turkkilaisen jugurtin ja granaattiomenan siementen kanssa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...