keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Lopen Uupuneet Lumoojattaret


Ei hätää, kyse on vain kukista. Yksi kimppu tulppaaneita humpsahti viime viikolla ihan vedettömäksi ja lakosi pitkin vaasin reunoja kohti lattiaa. Koko vaasi oli jostakin syystä joutunut ikkunalaudalle olohuoneen nurkkaan. Mutta tulppaani ei petä silloinkaan, vaan hehkuu viimeiseen asti, haalennein värein.



Voi olla, että jonkun mielestä vähempikin kuvatulva riittäisi, mutta on niin vaikea valita ja lähettää vain yksi tai kaksi kuvaa, kun ne kaikki ovat omaan silmään niin houkuttelevia.


Kävin tänään taas yksityisellä lääkärillä, jota olen tavannut pari kertaa vuodessa jo useita vuosia. Hän kertoi ensin omat kuulumisensa ja uudet vaivansa ja minä sitten omani. Puhuimme työelämän monista uusista määräyksistä ja piirteistä, jotka suorastaan vaikeuttavat nykyisin perushommaa ja lisäävät työntekijän kuormitusta. (En ole kollega, jos tuli mieleen.)

Minä purin ahdistustani uusien säästövaatimusten edessä, kun olen juuri toipunut 90-luvun laman aiheuttamasta syvästä niukkuudesta ja ylikuormituksesta työssäni. Siihen soppaan en enää suostu, siitä sairastuu! Haen siis jatkoa osa-aikatyölle, jota olen tehnyt jo vuosia.



Oikeastaan nämä kukat kuvastavat hyvin kuntien naistyöntekijöitä: taipuu vaikka luokille tehdäkseen työnsä hyvin. Loppuun kaluttunakin yrittää vielä hymyillä. Kun valmistuin aikanaan, ajattelin, että saan tehdä näin ihanaa työtä, ja tästä vielä maksetaankin! Eipä se tunne ole mihinkään kadonnut.


Tämä on se paras aika vuodesta: talvi ja tulppaaniaika.


P.S. Jos olet ihmetellyt, miksi kommentointi ei onnistu, löysin yhden selityksen. Luin juuri Sisustus js sepustus -blogista, että Internet Explorerilla ei voi kommentoida Bloggerin uudessa versiossa, siis tässä minunkin käyttämässäni. Se selittää, miksi en ole itse voinut vastata kommentteihin töissä. Siellä se tosin on tuntunut rangaistukselta siitä, että on työajalla lukenut blogeja...


9 kommenttia:

  1. Juuri kun tässä olen suunnitellut paluuta työelämään, jäin miettimään mitä sanoit.Kuinkahan sitä käy? Nyt taisi iskeä pakokauhu ensimmäisen kerran..

    ja testaan samalla onnistuuko safarilla kommentointi...

    VastaaPoista
  2. Hei, tuntuu olevan kovin kansainvalista tuo saastaminen ja kutistaminen ja ihmisten kuiviin puristaminen, sama on touhu taalla Englannissakin.

    (Kommentti luotu Internet Explorerin versiolla 8, siis ei silla viimeisimmalla mita nyt kaikille pakkosyottavat).

    VastaaPoista
  3. Pikkujutut, älä anna vanhan kehäraakin pelotella! Tauon jälkeen sinä saat aloittaa puhtaalta pöydältä eikä sinulla luultavasti ole lama-aikojen painolastia niskassasi.

    Enkunalma, välillä on tuntunut, että säästämisestä on tullut päätuote. Jos tehtävämme olisi kaivaa soraa montusta, vähennettäisiin koneita ja kaivettaisiin vähemmän. Yritettäisiin vain näyttää siltä, että soraa tässä kaivetaan.

    VastaaPoista
  4. Tulppaanit kaunistuvat myös vanhetessaa. Niitä tulee pidettyä maljakossa aina loppuun asti eli viimeiseen kukan terälehteen saakka.

    VastaaPoista
  5. Kerta toisensa jälkeen joudun toteamaan, että jos tekisin 6-tuntista päivää, elämä olisi erilaista. Silloin jaksaa tehdä vielä jotakn työpäivän jälkeen. 8- tunnin jälkeen ei jaksa muuta kuin raahautua bussiin ja syönnin jälkeen makuulle. Edes illat, jolloin koiran ulkoilutusnakki napsahtaa, pikku lenkki menee haukotellen pikavauhtia. Noin niinkuin yleensä. Tässä kommentoinnissa en muuten pysty korjaamaan mitään, joten kaikki virheet jää ja rivityskään ei aina onnistu. Voi johtua puhelimesta, jolla kirjoitan. Mutta sen verran vielä avaudun, että sinähän olet kertonut myös miten vaatimalla voi saada muutoksia aikaan, niin me saimme läpi ison asian joukkovoimalla. Ei kannata tyhmyyksiin laittomuuksiin ja jonkun tahon ymmärtämättömyyteen alistua. Pelko pois, ei potkuja ihan helpolla saa ja asiallinenhan voi olla :) sinulta minä ajattelen tämän oppineeni!
    Eikka

    VastaaPoista
  6. Saas nähdä...
    Kaupungin taloudellisesta kurimuksesta ja säästöyrityksistä johtuvaako yleinen työilmapiirin huononeminen? Kyllä nyt ymmärrän itsekin varoa liialta työnteolta.
    On tuntunut uskomattoman ihanalta, kun en ole pitänyt työkännykkää kotona mukana. Parin viikon sairasloman jälkeen olen aloittanut uudessa toimipisteessä. Sielläkin tehtävä uudelleenjärjestelyitä. Mutta alku on ainakin vaikuttanut paljon kiireettömämmältä ja rauhallisemmalta. Nautin nyt tästä rauhasta, niin kauan kuin sitä kestää. Jos, niin käy, että työelämä alkaa niellä, niin tuota osa-aikaista tai vastaavaa täytyy alkaa tosissaan harkita.

    VastaaPoista
  7. Arleena, onneksi uuden tulppaanikimpun voi ostaa joka viikko. Sen verran vanha kestää maljakossa:)

    Eikka, hienoa, onnea teille! Sinusta löytyy ruutia vaatimaan muutosta ja parannusta, ja hyvin perustelemalla se voi mennä läpi.
    Toivottavasti voit järjestää itsellesi vähän lyhyemmät päivät sitten, kun aloitat yrittäjänä:)

    Rita, onnea sinullekin uusista työtuulista! Vaatii aika paljon muutosta omassa päässä, että voi jättää työkännykän kotiin, tai minulla se muutos oli työsähköpostien katsomisen lopettaminen kotona.

    VastaaPoista
  8. Työssä uupuminen on tuttua kyllä miltei kaikille nykyään.

    Pidän työstäni kovasti, mutta vuosien varella väki on pikkufirmassa vähentynyt ja nyt hoidan samat tehtävät kuin kymmenen vuotta sitten kolme ihmistä (+ tukun muita uusia tehtäviä päälle)...

    Tässä ehkä on selitys, miksi kommenttien tuleminen blogiini tuntui jokin aika sitten vähenevän, vaikka lukijamäärät pysyivät kuta kuinkin samoina. Itse olen tosin kyllä explorerilla voinut kommentoida koko ajan, niin töissä kuin kotonakin...

    VastaaPoista
  9. Lumo, pienellä työnantajalla voi olla vielä tiukempaa kuin kuntapuolella tuo henkilöstöpolitiikka. Tiukalla ihmiset ovat kaikkialla, se näkyy.

    Kommentoinnin vähyys saataa liittyä myös työn rasittavuuteen. Blogien lukeminen on vain omaksi iloksi eikä joskus vaan jaksa alkaa kirjoittamaan. Suurin osa lukemistani blogeista on sellaisia, jossa en koskaan kommentoi;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...