maanantai 30. tammikuuta 2012

Kotielämää ja kana-aprikoositaginea


Tässä uusin rentoreiskamme! Siihen on leväyttänyt itsensä matolle, kun ensin Vilma ja emäntä ovat repineet sitä molemmat omiin suuntiinsa. Vähän samanlaisissa tunnelmissa meni lauantai-ilta muiltakin.


Kävin lauantaina lamppukaupassa etsimässä tälle Ikean mustalle keramiikkajalalle paremmin sopivaa varjostinta. Alkuperäinen on aina näyttänyt minusta liian isolta, ja muut kokeilemani liian pieniltä. Nyt otettiin pallo kainaloon ja kokeiltiin lamppukaupassa erilaisia hattuja päähän. Ylläoleva näytti parhaimmalta,  mutta hintaa pyydettiin 60€. Minusta se oli aivan kohtuuton pyyntö, joten tarjosin 45 ja siinäkin oli vielä puolet liikaa. Varjostin lähti kuitenkin halvemmalla mukaan ja onnittelin itseäni, kun lopultakin olen oppinut tinkimään! Sen opettelu on ollut pitkissä kantimissa. 


Mies katsoi illalla Star Trek -elokuvaa. Se näytti ihan kiinnostavalta, vanhaa sarjaa kun  tuli aikanaan seurattua. Oma viikonlopun elokuvani oli kuitenkin Sofia Coppolan Somewhere. Tästä leffasta en ollut ennen kuullut eikä se kovin kummoinen loppujen lopuksi ollutkaan. Mutta siinä pysähdyttiin ohjaajalle tyypillisellä tavalla pieniin hetkiin, jotka avautuivat hämmästyttävän intiimiksi tunnelmaksi. Arkielämä kaikkine liikenteen humuineen ja ulkoilmasta kantautuvine äänineen oli läsnä niin voimakkaasti, että päähenkilö Johnny Marcon kurkottaessa parvekkeelta tunsi katsojakin melkein lämpimän tuulen kasvoillaan.


Actionelokuvan tähtinäyttelijä Johnny Marcon tyhjä elämä peilautui infantiilina kohelluksena ja sisällyksettömänä ajanviettoja. Vasta tyttären vierailu toi isän elämään aitoa sisältöä ja lämpöä. Kaikki ihmissuhteet jäivät elokuvassa kuitenkin vaille selitystä. Miksi tyttären äiti lähti jonnekin epämääräiseksi ajaksi ja miksi elokuvan lopussa päähenkilö lähti myös johonkin. Outoa, eikä kyllä hyvää elokuvaa. Mutta tyttären kannalta katsottuna se kuvasi hyvin  ihan aihellista turvattomuudentunnetta.

Pakko mainita vielä edellisen viikonlopun elokuva, Lars von Trierin Melancholia. Synkeistä ennakko-odotuksistani huolimatta se paljastui hienoksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Se oli aihepiiristään ja synkeästä maailmanlopun tunnelmastaan huolimatta todellinen nautinto!

kuva täältä

Siitä päästäänkin ruokaan: tässä hyvä vinkki talvisen viikonlopun tarjoiluksi. Soppakellarista löytynyt houkutteleva Kana-aprikoositagine valmistui uunissa ja maistui Välimeren eteläpuolisen Afrikan lämmöltä ja mausteilta. Se jos mikä passaa näihin koviin pakkasiin! Taginea ei meillä ole, mutta ihan saman asian ajaa kannellinen Kokki-pata.

Kana-aprikoosi-tagine 
tästä määrästä riittää neljälle

4 broilerin rintaleikettä tai paketillinen broilerin sisäfileitä (tosi hyviä tähän)
öljyä
2 sipulia
1 solo valkosipuli tai 4 pulleaa kynttä
1 tl raastettua inkivääriä
1 chili
1 sitruuna, raastettu kuori ja mehu
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl sahramia, sen puuttuessa meni kurkumaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1 dl kuivatuja aprikooseja silputtuna
100g kuorittuja manteleita tai pinjan siemeniä
150 g oliiveja, vihreitä ja kivettömiä mustia kalamata-oliiveja
2,5 dl vettä
nippu persiljaa
nippu korianteria

Paloittele broileri ja ruskista se pannulla öljyssä. Kaada pataan.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, poista chilistä siemenet ja silppua, raasta inkivääri. Paista pannulla sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri. Lisää joukkoon mausteet, aprikoosit, mantelit tai pinjansiemenet, oliivit ja vesi. Kaada seos pataan broilerin päälle.

Kypsennä uunissa 175° noin tunti. Loppuvaiheessa voi ottaa kannen poiskin hetkeksi. Silppua valmiin ruoan päälle persiljaa ja korianteria.


Tavallisesti pataruokaa tarjoillaan kuskusin tai riisin kanssa, mutta me syötiin tätä kukkakaaliriisin kanssa. Se on muuten tosi hyvää, jos et ole maistanut! Keitin kokonaista kukkakaalia reilut viisi minuuttia. Olin halkaissut kannan ristiin veitsellä kypsymistä nopeuttamaan. Pilkoin valutetun ei-täysin-kypsän kukkakaalin monitoimikoneeseen ja surautin nopeasti riisimäiseksi. Mausteeksi lorautin pari ruokalusikallista sitruunalla maustettua kylmäpuristettua rypsiöljyä, hiukan suolaa ja pippuria. Isosta kaalista riitti neljälle.


Jälkiruoaksi varaamani Pirkan tiramisun olin itse pistellyt poskeeni jo lauantai-iltana. Annoin silloin itselleni luvan syödä mitä vaan, joten kävimme iltapäivällä hakemassa pizzat ja loppu meni miten meni. Nyt piti sunnuntaiksi säveltää mintulla maustettua mansikkahyytelöä ja jogurttirahkaa. Ihan hyvin sekin sopi mausteisen pääruoan jälkeen.


12 kommenttia:

  1. Taivas miten herkullista ruokaa, tuli nälkä. Ja itseasiassa tätähän on seuraavan kerran kokeiltava kun kanaa tehdään. Kiitos.

    Mieheni, hän tinkii joka kerta joka paikassa ja minä kauppiaan tytär olen silmät selkosellaan kun hän myös saa alennusta 98 kertaa 100. Itse vasta opettelen mutta parasta on että lapset tekevät sitä jo taidolla.Lienee ympäristön tuotosta.

    VastaaPoista
  2. Tuula ja Riitu30.1.2012 15.41

    Heip,
    Tein taas viikonloppuna sitä papuhässäkkää kun poika ja tyttöystävänsä (kasvissyöjä) tulivat käymään ja kovasti upposi. Pitää seuraavaksi kokeilla tätä uutta juttua broiskusta

    VastaaPoista
  3. Ruoka, nam!
    Melancholia, sopis mullekin!
    Rentoilu, oujee!

    Näillä eväin alkaa viikko hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Voi ihanuus, mutta silti joskus toivon, että laittaisit jo otsikkoon varoituksen: saattaa aiheuttaa syömähimoa. Silloin voisi säästää lukemisen kylläiseen ajankohtaan.

    Orkideasta: ovat ovelia. Minulla on ollut useitakin, enkä vieläkään ole saanut tolkkua siitä miten niitä olisi hoidettava. Parhaiten taisivat menestyä ne, joita hoidin huonoimmin. Nyt tekee mieli uutta, sillä olen saanut hengiltä pari viimeisintä.

    VastaaPoista
  5. Pikkujutut, jotkut ihmiset osaavat niin luonnollisesti käydä kauppaa ja jutella hinnasta. Minua se on aina ujostuttanut, olen ajatellut, että alennus on kauppiaan pussista pois.

    Tuula, kyllä tämä ohje ainakin lihansyöjiin uppoaa, sen lupaan:)

    Hubailija, Melancholiasta tykkäisit varmasti, vaikka se onkin synkkä elokuva. Siitä ei kuitenkaan jäänyt synkkä fiilis jälkeenpäin, vaan iloinen hyvästä katsomiskokemuksesta.

    Pirkko, ei käy hyvin mullekaan, kun laihdutus junnaa paikoillaan. Aina ei jaksa.

    VastaaPoista
  6. Kukkakaaliriisi on hauska idea! Mitenköhän se onnistuis ilman minkäänlaista hyrskytinlaitetta...?

    VastaaPoista
  7. Jenni, monessa ohjeessa neuvotaankin tekemään toisinpäin, raastamaan raaka kukkakaali ja kaatamaan päälle kiehuvaa vettä. Siinä kaali hautuu sopivan kypsäksi.

    VastaaPoista
  8. Kuulosti leppoisalta viikonlopulta hyvän ruuan ja elokuvien parissa.
    Kukkakaalivinkki oli hyvä, kokeilen sitä.

    VastaaPoista
  9. Hyvän kuuloinen kanaruoka, menee kokeiluun meilläkin. Taannoista papusoppaa on syöty jo kaksi isoa kattilallista!
    Meri

    VastaaPoista
  10. Arleena, kukkakaalista saa tosiaan aivan herkullista muusia ja riisimäistä lisäkettä. Maku on yllättänyt minut: uudessa olomuodossa muutenkin hyvänmakuinen kasvis myös maistuu jotenkin ihan uudelta.

    Meri, papusoppa on mahtava keksintö:) Tällaiset voimakkaanmakuiset ruoat jotenkin lämmittävät niin mieltä kuin mahaakin.

    VastaaPoista
  11. Kiva, että tagine maistui teilläkin. :)

    Kukkisriisiä olen itse tainnut tehdä joskus ihan perinteisellä raastinraudalla ja toisinaan koneella. Raakana menee käsipelillä helpoiten.

    VastaaPoista
  12. Tusla, kiitos ohjeesta, se on todella mainio. Aion tarjota sitä pian uudestaan, kun tulee vieraita.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...