torstai 5. tammikuuta 2012

Kirjoja, meneillään Kettu


Ennen oli lomalla kerrankin aikaa lukea paljon. Nykyisin ajastani kilpailee moni muukin asia kuin lukeminen, eikä blogimaailma ole niistä vähäisin. Kameran kanssa touhuaminen ja varsinkin kuvankäsittelu on toinen aikaavievä harrastus. Ja pitäähän sitä  aikaa jäädä vielä elokuville ja television katsomisellekin. Jopa uusi Gloria ja sisustuslehdet jäävät odottamaan hetkeä, jolloin olisi aikaa paneutua niihin sohvalla. Ja minne se liikunta on tipahtanut, kuntosali ja pitkät lenkit lumisessa maastossa?

Sain joululahjaksi toivomani Riitta Lindegrenin mielenkiintoiset muistelmat, mutta ehdin päästä niissä vasta alkuun, kun kirjastosta tuli tilaamani Katja Ketun Kätilö pikalainaksi. Siihen oli siis tartuttava heti ja kyllä kannatti. Aihe sinänsä ei ole niin kauhea sotakuvaus Lapista kuin etukäteen pelkäsin (olen kyllä vasta puolivälissä), vaan kirjassa keskitytään kahteen ihmiseen, nuoreen suomalaisnaiseen ja saksalaisupseeriin. Mutta kyseessä ei ole mikään tavanomainen rakkaustarina, kaukana siitä. Ensimmäisenä tuli mieleen Maa on syntinen laulu, joka minusta on runollisen rujo ja kaunis kauheudessaan. Ihailen suuresti Ketun rehevää kieltä ja maagisen värikästä kuvausta. Näin siitä kirjoitetaan WSOY:n sivulla:
Suuri romaani Lapin sodasta.
Kätilö on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.
Katja Ketun vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen.
Katja Ketun kieli on omaa luokkaansa, kokonaisuuden loistokas osa.
Suomalaiset kirjallisuusbloggaajat ovat juuri valinneet romaanin vuoden 2011 parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi. En kyllä ihmettele, vaikka en olekaan lukenut niitä muita.
Tästä pääsee Katja  Ketun omaan blogiin. Tässä Turun sanomien hieno arvostelu.

Vilma päiväunilla vakiopaikassaan ja isäntäkin on nukahtanut kirjansa ääreen.

7 kommenttia:

  1. Huomasin lehdestä tuon kirjallisuusbloggaajien valinnan ja kiinnostuin kirjasta. Kunhan saan kirjakasani luettua niin tutustumpa Kätilöön.

    Tutulta tuntuu tuo mitä kirjoitat ajan kilpailijoista. Kai se on merkki siitä, että elämässä eilaiset asiat tuntuvat niin kiinnostavan houkuttelevilta, että ne vetävät puoleensa ja vievät aikaa. Hyvä niin, merkki elämän mielekkyydestä ja ihanuudesta, uskon. Itse haluaisin tehdä ja toteuttaa paljon enempi vapaa-ajalla kuin mitä pystyn. Tulevaisuudessa on vähennettävä työntekoa ja lisättävä vapaa-aikaa. Yli 35 työvuoden jälkeen voisi sen jo itselleen suoda ;).

    VastaaPoista
  2. Rita, olen huomannut, että kaikella kivalla vapaa-ajan tekemiselläkin voi uuvuttaa itseään. On niin paljon kivaa mitä haluaisi tehdä, että menee iloissakin helposti suorittamisen puolelle.
    Jälkeenpäin vasta tajusin, että ennen lopullista burnoutia yritin piristää itseäni kirjoilla, musiikilla ja elokuvilla niin, että se osaltaan lopulta sai kupin täyttymään yli äyräitten. Nyt yritän olla varovainen, mutta houkutuksia on paljon;)

    VastaaPoista
  3. Toden totta, varsinkin lukuharrastus lipsahtaa usein suorittamisen puolelle: ottaa kirjastosta puoli metriä kirjoja ja alkaa ahmia, on muka kiirekin! Pidin Katja Ketun Hitsaajasta enemmän kuin Kätilöstä, vink vink. - Ulla

    VastaaPoista
  4. On taas niin paljon luettavaa. Sota-aiheiset eivät ole minulla ensisijoilla, vaikka uskon, että Kätilö on hyvä kirja.
    Tällä hetkellä luen T Melenderin Lohtu-kirjaa pitää oikein keskittyä lukemiseen. Ei kovin helppo nakki, mutta kiehtova.

    VastaaPoista
  5. Kätilöstä on puhuttu kyllä niin paljon ja niin hyvää, että se on luettava ehdottomasti... Aihe sinänsä (lapin sota) ei raskaudellaan juuri tällä hetkellä vedä kaikkein eniten puoleensa, mutta oli hyvä kuulla, että kirjailija on keskittynyt kertomaan ihmisten välisen tarinan..

    VastaaPoista
  6. Minulla Kätilö vielä lukematta vaikka kirja tietenkin kiinnostaa sekä aiheeltaan (täällä Lapissa aihe elää edelleen ihmisten mielissä ja suvuissa, osin vaiettuna edelleenkin) ja toiseksi koska kirjailija on entisen työkaverini tytär. En saanut kirjaa joululahjaksi, sain sen sijaan Rosa Liksomin Hytti nro 6. En ole sitäkään vielä aloittanut sillä meillä jatkuu edelleenkin joulu/muuttorumba. Nuori pari ajoi eilen muuttokuormansa tänne pohjoiseen ja nyt ovat purkamassa kuormaa. Minäkin lähden kohta Kuusenkerkän kanssa vihdoinkin heidän asuntoaan katsomaan.Vaan eiköhän tämä elämä kohta rauhoitu kun saadaan oma talo tyhjäksi vimeistään loppiaisen jälkeen!

    VastaaPoista
  7. Ulla, kiitos vinkistä! Sinun vinkistäsi löysin ihana Elina Hirvosenkin. Antoisaa alkuvuotta muuten kirjapinon äärellä:)

    Arleena, täkäläisessä lehdessä oli arvostelu Melenderin kirjasta. Sen oli tehnyt Hannu Waarala, joka yleensä arvostelee kaikki vaikeat kirjat;) Mutta hyvän arvostelun hän siitä kirjoitti, sen muistan.

    Kati, minulle kävin niin Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa, että ihailin vain hänen kerrontaansa ja kieltään kuin maiskutellen, mutta jätin kirjan kesken sen ahdistavuuden takia.

    Maaretta, minulle se lappilaisuus kirjassa on eksotiikkaa, siellä siihen löytyy enemmän muutakin kiinnostavaa.
    Liksomin kirjaa on kehuttu kovasti ja tekisi mieli tarttua siihenkin. Aikaisemmin kyllä sekä Liksom että esim. Pirjo Hassinen ovat jääneet yrityksistä huolimatta minulla aina kesken. Varsinkaan Hassisesta en saa otetta.
    On varmasti ihanaa saada lapsenlapsensa lähelle asumaan!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...