tiistai 17. tammikuuta 2012

Hämyisän talvipäivän hämyisät värit

Hailakan liilat tulppaanit sopivat hyvin harmaaseen kukkapurkkiin.

Lumisade värittää koko ikkunan ulkopuolisen maailman valkoiseksi. Nyt on sellainen tammikuun pysähtynyt talvipäivä, joista tykkään. Ainakin silloin kun olen itse vapaalla, eihän siitä töissä ehdi mitään ajatella. On juuri sellainen lunta sataa hiljalleen, pimpelipom -tunnelma, jolloin aika pysähtyy, eikä tarvitse ajatella mitään. Tällaisia päiviä tarvitsen aina välillä.


Kun lapset olivat pieniä ja kävin tietysti kokopäivätyössä, otin joskus talvella lomaviikon eri aikaan miehen kanssa. Olin itsekseni lasten kanssa kotona ja sain joka päivä vähän aikaa olla vaan ja tuijottaa eteeni. Tunsin tarvitsevani säännöllisesti aikaa olla yksin ja järjestää ajatuksiani. Sanoinkin silloin, että enhän muuten tiedä, mitä ajattelen asioista. Ehkä se johtui siitäkin, että vastuullinen ihmissuhdetyö kuormitti aika paljon nuorta ihmistä.

Makuuhuoneen uudehko valaisin olisi saanut olla suurempikin.

Olen huomannut, että valokuvissani on usein hiljainen ja pysähtynyt tunnelma. Ehkä se on ominta itseäni, ja erilaisten stilllebenien  kuvaaminen kiinnostaa kovasti. Olen aina ihaillut Elina Luukasen grafiikkaa (vaikka kuvassa saattuukin olemaan Tuula Lehtistä). Luukanen kuvaa hiljaisia sisätiloja, ja jotenkin juuri sitä tyhjää tilaa ja hetken pysähdystä siinä. Jossakin kuvassa saattaa verhon heilahdus kertoa kesätuulesta. En ole tullut hankkineeksi yhtään Luukasta, mitä nyt itsekin ihmettelen.

Vilman oma stillleben ainoassa paikassa meillä, mistä se näkee ulos.


Harmaa on kauden värini. Sitä tekee nyt mieli.



6 kommenttia:

  1. Ihanan pysähtynyt tunnelma.Huomaan muuten kuvaavani samoin nyt kun asiaa ajattelen. Minä olen tarvinnut koko tämän alkuvuoden omaa aikaa ja yksinoloa. oma perhe riittää nyt.

    Mutta se harmaa, tule tänne, täälllä sitä riittää.Minä kaipaan jo valoa.

    VastaaPoista
  2. Harmaa on hyvä väri, siihen voi lisätä mielentilan mukaan mitä vaan. Makuuhuoneessanne torkkupeitto tuo mukavaa väriä mäyräkoiran lisäksi.

    Kun lapset olivat pieniä, miehen kanssa piti vuorotella uusperheen kesälomaviikot niin ettei lasten tarvinnut olla yksin kotona (lasten isän varaan ei voinut laskea). Näinpä yhteisiä lomaviikkoja oli suunnilleen kaksi. Mutta kyllä minä nautin miehettömistä viikoista: kerättiin naisystävien kanssa lapset autoon, eväät kylmälaukkuun ja ajettiin jokaikinen aurinkoinen päivä nallikariin koko päiväksi.

    Olet ihan oikeasssa siinä, että töissä ei ehdi ajatella. Töissä ei monesti ehdi edes pysähtyä miettimään työasioita, vaikka pitäisi. Sitä vaan tekee rutiinilla aamusta iltaan, vaikka pitäisi pystyä välillä pysähtymään ja antamaan aivoille lepohetki.

    VastaaPoista
  3. Pikkujutut, yksinolo on tärkeää, että tietää kuka on. Ihminen muuttuu koko ajan ja välillä vähän enemmän kerralla. Olen joskus ihmetellyt, miksi joku tarvitsee yksinoloa ja ajatteluaikaa ja joku touhuaa koko ajan. Parasta kuunnella itseään.
    Täällä kelpaa nyt kaivata harmaata väriksi, kun kaikkialla on pehmeän valkoista ja juuri on vietetty joulua kaikkine väreineen. Toivottavasti saatte kohta taas aurinkoa:)

    Aikku, ajatteleminen vaatii vähän väljyyttä ja hengen vapaata lentoa vaikka työpaikan ruokapöydän ympärillä. Siellä saa joskus hyviä ideoita, kun heitellään ajatuksia ilmaan yhdessä ja nauretaan hulluimmille.
    Kesäpäivä Nallikarissa on ihan onnelaa lapsille! Lekottelua kuumalla hiekalla ja kahlaamista matalassa merivedessä, muistan kyllä kuuskytluvulta:)

    VastaaPoista
  4. Minä tarvitsen myös pysähtynyttä ja seisahtunutta aikaa. Eipä ole pitkää aikaa siitä, kun tuntui etten milloinkaan saanut olla yksikseni. Nyt lasten kasvaessa, nautin noista hetkistä, vaikka en ole vielä päässyt huolestani esimerkiksi nuoren talvimotoristini suhteen. Tuntuu ihanalta kun hän soittaa ja kysyy missä oot, onks ruokaa.
    Tänäänkin nukuin taljalla koiran kanssa pitkät tovit.
    Kauniit hiljaiset kuvat, joissa koira pitää silmällä rauhaa tai sen rikkoutumista.

    VastaaPoista
  5. Kati, kiitos! Tällaista rauhallista saa joskus olla.

    Rouva K, talvimotoristista voi ollakin hiukan huolissaan, vaikka se ei varsinaisesti häntä auta. Minä lakkasin huolehtimasta vasta armeijan jälkeen, sitten uskoin että pysyvät hengissä ilman minun kotona huolehtimistanikin;) Ei sille voi mitään.
    Kaiken joulutohinan jälkeen on kiva, kun tammikuussa ei ole mitään erityistä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...