tiistai 6. joulukuuta 2011

Taide-elämys vailla vertaa

Kuva: Sakari Viika, Tero Saarinen Company. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Olipa voimallinen ja hieno elämys tämä Tero Saarinen Companyn Blossom and Decay -ilta Jyväskylä kaupunginteatterissa. Kaksi hyvin erilaista tanssiesitystä tarjoiltiin väliajan molemmin  puolin. Ensimmäistä kertaa tunsin tarvetta nousta lopussa taputtamaan seisaallaan, ja niin teki moni muukin täydessä salissa.

Kuva: Sakari Viika, Tero Saarinen Company

Alkupuoli eli Absent Presence oli hämmentävä, kylmä ja tunteeton maailma, ainakin minun mielestäni. Mietin jo, enkö sittenkään ymmärrä ollenkaan nykytanssia...Jarmo Saaren musiikki sinänsä oli kiinnostavaa, mutta tanssilla ja valoilla luotiin pelottava visio ihmiselämästä, jossa kaikki tempoilivat ulkopuolisten voimien vetämänä voimatta paljon vaikuttaa omiin asioihinsa. Oli suorastaan ahdistavaa katsoa sitä ihmisten tempoilua ulkopuolelta tulevien vaatimusten verkossa. Sisko kyllä koki tämän ihan toisin, hänen mielestään siinä näytettiin ihmisen koko elämä.

Kuvat: Sakari Viika, Tero Saarinen Company, kollaasi oma
Väliajan jälkeen alkoi Tero Saarisen yksin tanssima Hunt, jonka musiikkina oli Igor Stravinskyn Kevätuhri. Stravinskya ei juuri kauneudella ole pilattu, vaan se on aika raakaa ja pelottavaakin tunnelmaltaan, musiikkia, jota en ikinä vapaaehtoisesti kuuntelisi. Mutta se sopi kyllä tähän miehiseen itsetutkiskeluun.

Saarisen läsnäolo oli suorastaan hämmentävän voimakasta, ja se täydellinen heittäytyminen jotenkin näkyy läpi näistä kuvistakin. Suuri merkitys elämyksen täydentäjänä oli myös valoilla ja Marita Liulian kuvilla, jotka heijastettiin tanssijan päälle. Varsinkin lopun strobovalot kruunasivat järisyttävän tunnelman.

Kuvat: Sakari Viika, Tero Saarinen Company, kollaasi oma

Näin kirjoitti HUNT-teoksesta keväällä Satakunnan Kansa:

Saarinen kasvattaa Stravinskyn Kevätuhrin pohjalta yleismaailmallisen kärsimysnäytelmän, jossa ihminen kadottaa olennaisen ja ajautuu uhriksi itse rakentamalleen alttarille. HUNT antaa uniikin näytteen siitä, kuinka huima fyysinen ilmaisuvoima ja näkemyksellinen multimediavirta voidaan yhdistää visuaalisesti häikäiseväksi, painoarvoltaan massiiviseksi modernin yhteiskunnan kritiikiksi.

 Ajattelin heti esityksen jälkeen, että nämä kaksi hyvin erilaista tanssiesitystä kuuluivat selvästi samaan kertomukseen. Näin ne silmissäni kuvakollaasin, juuri tällaisena:


4 kommenttia:

  1. Uskon, että oli varmaan vaikuttava esitys. Kollaasin kuvatkin niin näyttäviä.

    VastaaPoista
  2. On jännä katsoa miehen tekemää tanssiesitystä; usein tanssit ovat naisen koreografioita ja naisen maailmaa lähempänä. Minusta tässä oli sellaista voimaa ja rajuuttakin, joka oli selvästi miehistä -ja siis minulle vierasta.

    VastaaPoista
  3. Se oli tosiaan voimallinen kokemus ja mieleenpainuva. Esitysten erilaisuuskin oli hämmentävää, toinen oli ulkoinen ja toinen sisäinen. Keskisuomalaisen arvostelussa oli ihan erilainen tulkinta kuin itse koin, mutta taideteoshan saa syntyä jokaisen mielessä uudelleen erilaiseksi.
    Meri

    VastaaPoista
  4. Meri, juuri tuolla tavalla ne kumpikin esitys korostivat ja tukivat toisiaan, erilaisuudesta huolimatta. Arvostelija oli tosiaan tulkinnut ihan eri tavalla. Minä ajattelin, että hän osaa lukea tanssin kieltä paremmin, mutta kokemus on aina oma.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...