lauantai 10. joulukuuta 2011

Joulukukkia ja tohinaa


Ensimmäinen amaryllis on jo kohta kukkinut ensimmäisen kierroksensa loppuun. Olisiko kestänyt viikon tai kaksi, kuka tässä perässä pysyy. Onneksi on toinen  vana nousemassa kohta viereen. Istutin tällä kertaa sipulin kevytsoraan ja olen muistanut olla kastelematta sitä, eikä se ole ollut edes vaikeaa, enhän muista kastella muitakaan kukkia.


Tässä ollaan vielä vasta aukeamassa, alemmissa kuvissa alkaa olla veto lopussa.


Vaikka mielellään virittelen joulua kotiin jo kuun alusta, en halua esille punaista ennen kuin vasta jouluviikolla. Valkoiset kukat näyttävän kauniin talvisilta ja sopivat minun silmissäni tämän ajan niukkoihin väreihin.


Hankin kaksi valkoista hyasintinpoikastakin ja pesin sipulit huolellisesti mullasta puhtaaksi. Sipulit mahtuivat mukavasti korkeaan lasiastiaan muutaman kiven päälle. Annoin pari milliä vettä pohjalle noin niinkuin alkajaisiksi, mutta en tiedä, kannattaako kastella enempää. Toivon poikasten pysyvän matalina, vaikka ne avaavatkin varmaan jo tulevalla viikolla kukkansa.

Tällä viikolla ollaan saatu taas iloita nuorten seurasta. Vanhempi poika avovaimoineen saapui lomaselle jo torstaina ja nuoremmatkin pyörähtivät täällä eilen pizzalla. Paketteja sekä hankittiin että vaihdettiin, piilotettiin siis odottamaan oikeaa hetkeä. Illaksi kaikki menivät menoihinsa. Niin myös äiti, joka lähti kuuntelemaan Loirin joulukonserttia työkavereittensa kanssa.

Loiro ei ehkä ollut parhaimmillaan eikä ääni kovin kummoinen, mutta karismaahan riittää. Kolmea mukana kiertävää muusikkoa ihailin kovasti: soitto oli vähäeleistä, kuulasta ja huikean kaunista. Setti oli kuin luotu klubimaiseen ympäristöön, mikä ei siis ollut tilanne Paviljongissa. Laaja 1200 hengen katsomo oli valaistu, mikä leikkasi myös osan tunnelmasta; minusta konsertissa kuuluu olla pimeää katsomossa. Mutta ihan hyvä ilta kaikenkaikkiaan.

Eniten nautin On suuri sun rantas autius -laulusta. Sitä on aikoinaan laulettu mökillä illalla järvenrannalla. Joululaulut olivat tuttuja levyltä.

6 kommenttia:

  1. Olet jaksanut värkkäillä taas kukkien kanssa! Kauniita nuo valkoiste amaryllikset.

    Koti on nielaissut minut. Kun luen, kuinka ihmiset ovat käyneet Loirin, Hectorin ja Sielun veljien keikalla, tuntuu että olisin halunnut olla myös. Mutta en kuitenkaan ole jaksanut mihinkään lähteä, ja se yksi velvollisuus on painanut vapaa-ajalla. No, ehkä joskus jonnekin taas, kun kaikki muutkin ;D Ei kotonakaan ole toisaalta ollut hassumpaa :)Varsinkaan sen ihanaisen torkkupeiton alla kölliessä ♥

    eikka

    VastaaPoista
  2. Valkoisia amarylliksia minäkin ostin. Nuppuja on vielä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas elämyksestä! - Ulla

    VastaaPoista
  4. Eikka, sulla on ihan tarpeeksi tekemistä lopputyön kanssa, kun on vielä täysi työ ja kotielämäkin! Ehkä ne Siekkarit vielä myöhemminkin keikkailee, ja muutkin. Juuri tähän aikaa vuodesta kotona viihtyy toisaalta harvinaisen hyvin...

    Arleena, minunkin pitänee hankkia vielä yksi, että saa joulunakin ihailla kukkaa.

    Ulla, noissa Loirin lauluissa on ihanasti tunnelmaa:)

    VastaaPoista
  5. Tästä tulikin mieleen, että joulukaunistukset kukkien muodossa ovat vielä hankkimatta. Hyasintit voin hankkia vasta tyttären visiitin jälkeen (se huumaava tuoksu ei sovi kaikille).
    Voi, Loirin Varpunen jouluyönä on ihan must!

    VastaaPoista
  6. Päivi, hyasintit ei enää aina tuoksu. Noista kahdesta toinen on jo avautunut eikä tuoksu yhtään. Oikeastaan olen vähän pettynyt, sillä se tuoksu on yksi ihanimmista joulun merkeistä, vaikka en itsekään kestä sitä kovin pitkään.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...