perjantai 4. marraskuuta 2011

Pitäisiköhän sittenkin hankkia korsetti?


Hohhoijaa, oli minullakin nuorena sorja uuma, kuten tuossa patsastelevalla nuorella Minna Canthilla. Sitä vyötäröä  olen nyt metsästänyt jo seitsemän viikkoa. Kolmen viimeisen viikon aikana vyötärö ei ole kaventunut yhtään eikä paino ole inahtanutkaan. Motivaation kanssa alkaa olla pieniä vaikeuksia.


Tänään lähdin  töistä puoliltapäivin kokoukseen, jonka tiesin kestävän koko iltapäivän. Olin valmiiksi nälkäinen, sillä 280 kaloria aamiaisesta ja lounaasta yhteensä ei ole paljon. Päätin jo menomatkalla, että tänään aion syödä alkajaisiksi kahvilla tarjotun pullan. Ja kyllä kuulkaa rahkapulla osasi maistua hyvältä! Suu nautti, mutta maha möyrysi sen jälkeen koko kolmetuntisen.


Kotimatkalla kävin ruokakaupassa, ja kuinka ollakaan, ostin siinä kassajonossa odotellessa houkuttelevaa Lindtin uutta suklaata. Oikeaoppisen ilta-aterian ja muutaman tunnin kuluttua olin syönyt suklaalevystä viimeisenkin murusen, ihan yksin. Ainoa ajatukseni oli, että prkl, tämän olen ansainnut!




14 kommenttia:

  1. No niin olitkin ansainnut.KUin tueksi korkkaan Lindtin minttusuklaan. Cheers!

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Kalevin tiramisu täällä suklaana.

    eikka

    VastaaPoista
  3. Ihan taatusti olet ;)
    PS. Niin tuttuja tuntemuksia....

    VastaaPoista
  4. Cheers, Pikkujutut! Suklaa on naisen paras ystävä joihinkin hetkiin.

    Eikka, Kalevin suklaitten voittanutta ei ole! Tummasuklaa-kirsikka -aah! Helpotusta löytyi sullekin:)

    Päivi, lankesin kaupassa myös uuteen Vaasan minihiilari-leipään, litteisiin sämpylöihin, jotka olivat huikean hyviä, pureskeltavia ja maukkaita. Siihen voita päälle ja äkkiä oli mennyt neljä. Antaa mennä, kun on alamäki, ajattelin. Paino olikin noussut sitten täksi aamuksi kilolla.

    VastaaPoista
  5. Kuopus toi Barcelonasta Lindtin suklaata. Hyvää oli.
    Näyttää siltä, että moni nainen on tänä viikonloppuna ansainnut suklaansa.

    VastaaPoista
  6. Kaikkein eniten kaloreita on huonossa omassatunnossa! Luulen, että iloisesti syöty on aina hyväksi asettuipa se sitten vyötärölle tai minne tahansa.

    VastaaPoista
  7. Oijoi, se on niin vaikeaa. Makeanhimo on katala kaveri. Itse olen sitä hillinnyt tummalla suklaalla ja kuivatuilla hedelmillä, sekä pähkinöillä. Vettä kaadan kurkkuun tämä tästä. Hedelmä/vihannes smootiet ovat oiva ruoanhimon tasaaja. Olen tehnyt banaaneista, tuorekurkusta, salaatinlehdistä, omenoista ym sekoituksia jotka ovat hyvänmakuisia ja pitävät nälkää pitkään, lisäksi ovat vitamiinipommeja. Tsemppiä sinulle!
    Ps. puntarssa ei kannata käydä useasti, siitä tulee stressi ja huono olo, joka vain lisää ahmimishimoa ja painoa.

    VastaaPoista
  8. Joskus voi antaa luvan herkutteluun. Se tuo hyvän mielen.

    VastaaPoista
  9. On se kyllä merkillistä, kun painon pudottaminen ja herkuista kieltäytyminen on säädetty niin hankalaksi. Tosin sinähän olet kyllä erinomaisesti kunnostautunut asiassa viime aikoina.

    Minä päätin viikko sitten aloittaa terveelliset ruokatottumukset, mutta kolmen päivän jälkeen makeasta kieltäytyminen kostautui pahasti. Jotenkin oli ihan pakko ostaa iso suklaalevy. Ja heti seuraavana päivänä jättipussi karkkia, kun kerran olin jo repsahtanut... Eli vähempi olisin syönyt makeaa tuona aikana ilman tuota päätöstä.

    VastaaPoista
  10. Itsekin taistelen (taas) läskieni kanssa, eli tsemppiä sulle! Vaakaan en mene ennenks housut tuntuu väljiltä. Kun mahtuis edes ens kesänä siihen ihanaan mekkoon...Raskainta ja haastavinta on töissä kun aina joku on tuonut karkkia, pullaa tai kakkua. Minä vaan sisukkaasti kieltäydyn ja syön kirsikkatomaatteja..Mutta joskus pitää itsensä palkita! Pois huono omatunto!

    VastaaPoista
  11. Lidlin suklaat on ihan parhaita. Mä ostin korsetin, vaikka harvoin sitä jaksaa käyttää. Uuma meni viimeistään siinä rv 42+2

    VastaaPoista
  12. Aikku, jälkikasvu tietää kyllä, mistä äiti tykkää:)

    Pirkko, syömisen ilo on tärkeää ja huoleton olo myös. Minulla vaan menee kaikki varastoon, jos en tosissani pidä varaani. Näillä geeneillä on ihmiskuntaa viety eteenpäin nälänhädän jälkeen. Äitini isoisä nimittäin käveli Ouluun ja perusti uuden perheen, kun hänen koko edellinen perheensä oli kuollut nälkään.

    Valokki, sulla näyttää olevan oivat konstit käytössä. Minusta puntari on paras tsemppaajani silloin, kun paino laskee. Muuten ei kannata katsoakaan sitä.

    Arleena, suklaansyönti on ihanaa ja siitä tulee hyvä mieli. Sen voi tosiaan suoda aina joskus itselleen.

    Ruska, kielletty kiehtoo! Työstä väsyneenä ja pimeän nujertamana lankeaa vielä helpommin karkkeihin, tosin niitten syöminen auttaakin siihen. Ehkä nyt taas jaksat muutakin:)

    Impi, yritän sanoa itselleni, että tässä laihdutusvaiheessa vaan pitää olla tiukkana, sitten myöhemmin taas voin maistella herkkujakin. Joskus toimii, joskus ei...

    Tuire, korsetti olisi ihana varsinkin juhlakäytössä! Minulla on yksi musta body-tyyppinen, jossa on mukava olla. Sinun uumasi lienee jo palannut entiselleen:)

    VastaaPoista
  13. Voi niin tuttua, tuo kadonneen vyötärön metsästys. Löysin sen 2007 kun pudotin painoa 32 kiloa..ja se oli tallella melki kolme vuotta.. mutta nyt se uhkaa taas hukkua jonnekkin.. Jospa ottaisin palan tumma suklaata murheeseen.. :)

    VastaaPoista
  14. Kaarnikka, hertsyykkeri, mikä pudotus! Sulla on todella ollut homma hallussa silloin 2007, upeaa. Kun saisin vielä jotain kymmenen-viisitoista kiloa pois, niin olisin huikean tyytyväinen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...