keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kotipäivän ajatuksia



Haluaisin syödä leipää. Ensin söisin rukiista Realia pari viipaletta ihan vaan Becelin kanssa. Pari viipaletta ainakin. Sitten söisin jotain kovakuorista vaaleaa leipää voin kanssa. Monta viipaletta ja paljon voita.

Haluaisin myös syödä jotain voitaikinasta. Siitä en ole muutenkaan tehnyt mitään enää kymmeneen vuoteen joulutorttuja lukuunottamatta, mutta juuri nyt tekee ihan hirveästi mieli. Esimerkiksi sellaisia, joissa voitaikinaneliöt astetellaan tartalettivuokaan, pintaan sivellään sinappia, päälle pala voimakasta juustoa ja tomaattiviipaleita.  Tai sitten joulutorttuja, mielellään rahkavoitaikinasta. Voisin syödä rahkavoitaikinaa vaikka suoraan jääkaapistakin.

Kyllä kukkakaalimuusi ja chili con carnekin ihan hyvää on, mutta herkkujen vähäisyys alkaa tuntua. Olen ostanut kaappiin pienen pussin kuivattuja hedelmäkuutuioita ja käynyt napsimassa niitä ja manteleita, kun himo yltyy liiaksi. Kohta vaan pussinpohja alkaa häämöttää ja ja hiilihydraattivarasto täyttyä.


Tänään iski tämä tihkusateinen ikuinen hämärä. Jääkylmä ja kostea tuuli kuritti niin paljon ulkona, että ulkoilut olivat lyhyitä. Yritin kylmissäni jopa juosta, mutta koira ei suostunut! Se on muutenkin alkanut tänä syksynä niin omapäiseksi, että olen alkanut epäillä sen polveutuvan suoraan aasista.

Joulukuun Gloriasta vilkaisin pääkirjoitusta, jossa kerrottiin joulujutun kuvaamisesta Turun linnassa. Tarinaan tuotiin mukaan aasi, joka olisi haluttu kansikuvaankin. Aasi kuitenkin suostui sinä päivänä kävelemään pihalla vain vastapäivään, joten sitä ei saatu mitenkään talutettua kuvaan oikeinpäin.

Jotenkin tulee mieleen Vilma ja Luna.


8 kommenttia:

  1. Itsepäisyydestä puheenollen... Olli vetelehti aamulenkillä tänään 45 minuuttia, sillä seurauksella, etten ehtinyt miehen kyytiin ja jouduin menemään bussilla töihin. Oli vaan niin paljon hyviä hajuja ja mitä enemmän hoputin, sitä hitaammin koira kulki.

    VastaaPoista
  2. Pioni on ihana!
    Kielikö meitä naisia kuljettaa? Minua se on taas tänään vienyt!
    ps. kommentit eivät jostain syystä lähde minnekään, jokin suodatin?

    VastaaPoista
  3. Kiitos makeista nauruista: itsepäinen koira on persoonallinen.

    VastaaPoista
  4. Kesäkurpitsa keitto, kokeile.

    VastaaPoista
  5. Aikku, osaa se näköjään temppuilla Ollikin! Ulkona minusta näyttää aina, että muitten koirat köpöttää vaan siivosti vierellä eikä koskaan hauku isommille koirille...

    Rouva Kameleontti, kieli kuljettaa, ei epäilystäkään. Syöminen on lohtu- ja tunnesyömistä. Vaikka on meillä töissä yksi nainen, joka ei ole ollenkaan syömäri, ihme kyllä. Hoikin tietysti.

    Ina, joskus olen nähnyt autostakin, kun tien vieressä joku mäyräkoira jarruttaa kaikilla neljällä tassullaan isännän vetäessä toiseen suuntaan.

    Ari, kesäkurpitsakeitto on hyvää! Keitto muutenkin lämmittää ja täyttää nälkäistä mahaa:)

    VastaaPoista
  6. Ihana pioni.
    Olen jo melkein unohtanut keittiöpuuhastelut, mutta mielessä on ja kohta on aika niidenkin.
    Sää on tosiaan ollut aika ankea. Tänään liikuin vain autolla rautakauppaan.

    VastaaPoista
  7. Arleena, ei taida keittiöpuuhailut olla ykkösenä, jos on juuri muuttanut. Tässä sateessa edes koira ei suostu lähtemään kävelylle, toimittaa vain asiansa äkkiä.

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo kukkakuva!

    Minunkin alkoi tehdä mieli lämmintä juustovoileipää ja kylmää valkoviiniä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...