maanantai 7. marraskuuta 2011

Jotenkin niin hämärää


Nyt tarvitaan taas energisiä värejä heti tähän alkuun. Energiat on nimittäin lähteneet ihan veks tästä kropasta. En minä mitenkään huonosti voi, olenpahan vaan vapaan tarpeessa. Työviikko oli yllättävän tiivis ja imi voimat aika tyhjiin. Monta kertaa yllätin itseni kiirehtimästä, ja sitä en kestä enää ollenkaan. Sen takia annoin itseni langeta perjantaina siihen rahkapullaan ja suklaaseen.

Eikä se tietenkään siihen jäänyt. Nukuin sen mässäilyn päälle melkein koko lauantain. Illaksi saimme kutsun pojan luo nauttimaan punaviiniä ja homemade pizzaa, jota olin toivonut syntymäpäivälahjaksi. Ilta oli rattoisa ja pojan tyttöystävän tekemä karppaajan pizza oli viedä kielen mennessään.

Pizzapohja oli mielenkiintoinen, ohje tässä. Päällä oli tomaatin lisäksi pekonikuutioita, paistettua sipulia ja paprikaa, ja valkosipulinen yrttiöljy kruunasi vielä maut. Kuvaa en tietenkään ehtinyt  ottaa.

Pizzaleipurin puhelimelta löytyi hauska kuva Her Ladyshipistä.

Tämä epeli on oppinut hyppäämään tuolille ja on tässä ottanut paikkansa pöydässä. Näyttää ihan kuin se osallistuisi keskusteluun. -Toivottavasti meidän Vilma ei tajua tuota tuota tuolille hyppäämistä, muuten olemme helisemässä sen ahmatin kanssa.

Minä en olisi minä, jos en olisi ottanut kahvin kanssa myös kahta palaa päärynätorttua ja tietysti lisää punaviiniäkin. Ne maistuivat hyvältä ja nautin illasta. Paino kyllä nousi kokonaisen kilon.
Vielä maanantaikin on mennyt oudon tahmeissa merkeissä, aivan kuin ei pääsisi kunnolla hereille ja vauhtiin ollenkaan. Vilma leikki lenkillä tavalliseen tapaan, mutta viitsin heittää sille keppiä ja käpyjä vain muutaman kerran. Iltapäivällä tapaan vähän ihmisiä ja menen ystävien kanssa syömään,  tietysti jotakin kevyttä siis.


lllalla voinkin sitten aloittaa lahjaksi saamani kirjan, David Nichollsin One day eli Sinä päivänä. Olin jo pitkään odotellut sitä kirjastosta, kun Pikkujutut kesällä hehkutti, että jos koko kesänä aiot lukea yhden kirjan, kannattaa valita tämä.





15 kommenttia:

  1. Hah! Mua odottaa sama kirja (also in english) huomenna alkavan loman ensilukemiseksi!

    Mukavaa syksyn jatkoa, toivottaa eräs entinen jyväskyläläinen :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää syntymäpäivää näin jälkikäteen! Minä vietin omaani pitkästä aikaa koko lapsuudenperheeni kanssa ensin aamubrunsiilla minun luona ja illalla äidin ja isän luona! Lauantaina olimme vielä koko porukalla ulkona syömässä. Ennen sitä olimme kolunneet Rovaniemen uudet nähtävyydet, Korundi ja Pilke -talot!Viiniä tli naustiskeltua täälläkin, samoin muita herkkuja. Ja paino on minullakin vähän noussut, vaan nyt on palautus taas käynnissä!Tämä painonpudotus on pitkän tähtäyksen hommaa, ei saa pienistä poikkeamista lannistua.Ei muuta kuin tsemppiä sinnekin edelleenkin!

    VastaaPoista
  3. Jälkikätöiset syntymäpäiväonnittelut minultakin!

    Kiinnostavaa saada lukea mitä tykäät Nichollsin kirjasta, itse luin sen kesällä, mutta empä kerro enempää.

    Kuvissasi vilahteleva kaunis violetti tuntuu juuri nyt väriltä, joka houkuttelee. En olisi uskonut, että minulle käy koskaan niin, mutta kävi! Viikko sitten kaappiini ilmestyi elämäni ensimmäinen violetti vaatekappale: suuri, pehmeä villahuivi. Onkohan tätä violettia jotenkin ilmassa?

    VastaaPoista
  4. Pizzaa tekee aika ajoin aina mieli. Tuota karppaajan versiota pitääkin kokeilla.

    Kauniit värit tuossa lahjapaketti kuvassa, kynttilöitä myöten!

    VastaaPoista
  5. Ups, nyt iski paineet. Toivottavasti odotukset eivät ole liian korkealla kirjan suhteen. Itsellä ei nimittäin ollut mitään odotuksia ja siksi se olikin just niin sellainen kuin oli :). Sopi hyvin lämpimiin kesäiltoihin. Kerro sitten mitä tykkäsit.Minulla menossa nyt Siilin eleganssi-panttasin lukemista kun kaikki hehkuttivat, ja ajattelin että ei se voi olla hyvä mutta olen ihan koukussa :).

    Myöhästyneet onnittelut.

    VastaaPoista
  6. Aika herkullisen näköinen pzza, siis tosi herkullisen!

    Soon kyllä kumma, miten painon pudotus on niin hankalaa, mutta kuinka helposti sitä saa lisää. Outo yhtälö. Mun ilta kului vaihteeksi Royal-suklaalevyn kanssa.

    Kuvassasi on klementiinejä, joiden aika alkaa olla ja se onkin mansikka-ajan jälkeen paras aika :)
    Jouluunkaan ei ole kuin puolitoista kuukautta.

    eikka

    VastaaPoista
  7. Olet siis marraskuun "lapsi"... ja niin inhimillinen taas... ja tuo koirakin on niin sopiva juuri sinulle. Onnea, olet juuri hyvä sellaisenasi!

    VastaaPoista
  8. Marraskuu on näyttänyt harmautensa ja silloin kaipaa väriä ja kynttilöiden valoa. Lunta ei ole vielä nähty.
    Onneksi olkoon syntymäivän johdosta.

    VastaaPoista
  9. Inez, välillä on kiva lukea jotakin englanniksi. Telkkarista se soljuu kuin toinen kotikieli ainakin, mutta lukemiseen pitää hetki totuttautua.

    Maaretta, kiitos, hyvää syntymäpäivää sinullekin! Sinä olet viettänyt oikein sukujuhlaa samalla. Minua sisko muisti isolla kimpulla vaaleanpunaisia tulppaaneja, talven ensimmäisiä.

    Pirkko, kiitos! Violetti on vedonnut minuun jotekin erityisesti tänä syksynä, sitä on tullut valittua tyynyihin, kynttilöihin, servetteihin ja vaatteisiin. Värit antavat meille jotakin, mitä tarvitsemme.

    Rita, tuota karppaajan pohjaa kannattaa kokeilla, se oli yllätyshyvä. Tuossa lahjapaketissa ei muuten ollut minun lahjani, vaan isoveli paketoi viikko sitten sen pikkuveljelleen, joka täytti 26. (Niin, vastahan se syntyi...)

    Pikkujutut, odotankin kirjalta romattista otetta ja viihtymistä. Toivon että se on jotain sellaista. En jaksa lukea mitään raskasta ja vaativaa, en halua katsoa enää sellaisia elokuviakaan. Siilin eleganssin kirjasin nyt kirjaston tietokantaan ylös, haen sen seuraavaksi:)

    Eikka, mun tekee hirveästi mieli klementiinejä juuri nyt kun en saa syödä niitä. Joulunpyhinä aion silti mussuttaa ihan kaikkea, jos sinne asti jaksaisi odottaa. Se joka väittää, että suklaa ei auta murheeseen, ei tiedä mistä puhuu!

    Rouva Kameleontti, kiitos, ja että Vilmakin on minulle juuri sopiva! Olin muuten ennen aito mustavalkoinen skorpioni, mutta nykyisin aika lässähtänyt ja pehmo. Ehkä kuitenkin miellyttävämpi kanssakulkijoille;)

    Arleena, kiitos! Tavallisesti syntymäpäiväni aikoihin on ollut kautta vuosien lunta, nyt on taas yksi niitä poikkeusvuosia.

    VastaaPoista
  10. Kiitos maukkaan oloisesta linkistä. Täytyypä kokeilla! Voimia pimeisiin päiviin!

    VastaaPoista
  11. Impi, kumma miten marraskuussa on ihan pakko olla pilvistä! Jos taivas olisi kirkas, se ei tuntuisi ollenkaan niin matalalta. Ja sitä paitsi silloin voisi olla kylmempääkin. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
  12. lämpimässä syksyssä on puolensa, kyllä mutta pimeys kyllä ottaa ainakin meikäläiseen. Tosi nuutunut olo, vaikka menin vauvan kanssa unille eilen kasilta ja nukuttiin aamuseiskaan;D Asiaankuuluvilla heräilyillä varustettuna toki, mutta silti.

    VastaaPoista
  13. Totta puhut, Nelle. Vauvan vaatimukset nuuduttavan myös vähän, niin ihana kuin se muuten onkin. Juuri tätä kirjoittaessa taivas kuitenkin selkenee ja kuu nousee. Huomisesta on tulossa aurinkoinen päivä!

    VastaaPoista
  14. Voimia harmaisiin päiviin. Itse yritän torjua alakuloa sytyttelemällä tuhottomasti kynttilöitä, kuuntelemalla mukavaa musiikkia ja katselemalla kesällä otettuja valokuvia ;)

    VastaaPoista
  15. Kaarnikka, hyvät konstit, tuovat varmasti mielihyvää. Tänään paistoi sitten aurinko ja kaikki oli ihan erilaista:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...