maanantai 26. syyskuuta 2011

Odottelua, mutta siihen on totuttu


Vapaaviikon alkajaisiksi meillä hiotaan ja lakataan lopultakin eteisen lattiaa -siis ei hiota vieläkään. Näin luulin vielä aamuvarhain, kun odottelin lattiamiestä saapuvaksi kahdeksalta. Kymmentä käydessä oma mieheni alkoi töistä soitella kaverille ja hänen työnantajalleen. Kävi ilmi, että juuri se heppu, jonka piti tulla, oli ajanut kolarin, näin ainakin kerrottiin. Pomo itse saapuu torstaina tekemään työn. Joten toivossa eletään edelleen; tulipahan tyhjennettyä eteinen valmiiksi.

 

Vietän vapaaviikkoa, joten minulle sillä ei oikeastaan ole väliä. Mutta muualta hiottiin jo pari kuukautta sitten ja olisi kiva saada loputkin kuntoon. Vasta sitten voin hommata ne liukuovet, jostakin, en ole vielä päättänyt. Kaikista kysymistäni vaihtoehdoista vain yksi on reilusti muita edullisempi. Se taas herättää epäilyksiä. Jostakin syystä herra mieheni ei ota mitään kantaa tähän liukuoviasiaan, ja minulle kaikkien asioitten päättäminen on nykyisin vaikeaa.


Sienestyksemme koki nolon käänteen, kun sunnuntaina löysimme yhden punikkitatin ja yhden suppilovahveron. Toisesta varmasta paikasta löytyi vielä neljä suppista. Meidän lähimetsistä on sienet loppuneet! Vanhempi poika soitti sitten illalla poimineensa Porvoosta kaksi muovikassillista kyseistä herkkua ja paikalle jääneen vielä ainakin kymmenen kassillista muille poimijoille.

Pihassa kasvaisi herkkusieniä, nuorina niin nättejä ja houkuttelevia, että harmittaa, kun ei niitä ei voi raskasmetallien takia  syödä.


On ällistyttävää, miten hyvin saan aikani kulumaan tekemättä mitään erikoista. Vilman kanssa tulee sentään lähdettyä päivällä kävelylle. Ihan tavallisiin asioihin saa menemään...tai no, kaikki me tiedetään, mihin se aika menee. Sitä vaan jää lukemaan muitten kirjoituksia tai katselemaan kuvia, tai sitten hioo omiaan.

Kuvittelen kuitenkin, että olisi parempi lukea kesken olevaa kirjaa, joka vielä sattuu olemaan hyvä. Sain ystävältä lainaksi Pat Conroyn Etelän tuulet, joka sijoittuu Charlestonin kaupunkiin. Kirja kertoo omaperäisistä ystävyksistä, jotka kohtaavat lukiossa. Olen vasta heidän nuoruudessaan menossa, joten ei siitä enempää. Kirjoittajanahan Conroy on aina mukaansatempaava. Vuorovetten prinssi ja Aaltojen soitto ovat sellaista kerrontaa, jota jaksaa lukea koko tiiliskiven mielellään. Tiiliskiviä onkin ollut jo ikävä, ei tämäkään ei ole sellainen.
  

6 kommenttia:

  1. Ihanaa tuollainen vapaaviikko. Koira on varmasti hyvä itsekurin ylläpitäjä: on pakko mennä ulkoiluttamaan ja samalla tulee itsekin haukatuksi raikasta ilmaa.
    Huomasin, että olet tuunannut blogisi ilmettä, tuo orkidean kuva oiekalla yläreunassa on kaunis. Omakin blogini kaipaisi ilmeen päivitystä, mutta olen laiska enkä jaksa taas pohtia, miten bloggeri toimii. En ole vielä siirtynyt uuteen versioonkaan mukavuuussyistä.

    VastaaPoista
  2. Sienet ovat joskus piilossa tai joku muu on ehtinyt ensin.
    Näyttääpä syksy nyt loisteliaalta.

    VastaaPoista
  3. Päivi, koira kyllä pakottaa ulos, mutta sen myötä jäi toisaalta sauvakävely osaltani kokonaan. Vilma nuuskii joskus niin tarkasti, että menee lönkyttelyksi, vaikka aikaa käytetäänkin paljon.
    Älä vielä tuunaa blogiasi, ihailin juuri sen omaperäistä ja yhtenäistä ilmettä!

    Arleena, sienten kanssa saa kaupunkimetsissä olla nopea. Pitää sännätä matkaan heti, kun sää sallii, tai jää ilman.

    VastaaPoista
  4. Ihanat villiviinit, kotitalomme takaseinällä kasvaa upea villiviini, joka on myös muuttunut punaiseksi. Etupihan komeat villiviinit valitettavasti revittiin pois salaojituksen uusimisen yhteydessä

    VastaaPoista
  5. Kuuntele vaistoasi liukuoviasiassa. Jos halvan hinnan liike ei satsaa markkinointiin tai hienoihin ulkoisiin puitteisiin, tämäkin voi näkyä hinnassa. Ainakin keittiökalustepuolella hienot puitteet ja kalliille paperille painetut esitteet sekä massiivinen markkinointi siirtyy suoraan hintoihin.

    VastaaPoista
  6. Lumo, kaupungiosamme kirjasto on kuvieni villiviinien alla. Se on matala betonirakennus, joka nyt loistaa punaisena -kuten teidän talonnekin:)

    Aikku, taidat osua naulan kantaan. Ehkä kotimaiseen yrittäjään voi uskoa, ja lahtelaisfirma ei tosiaan panosta mainontaan. Taidan huomenna ottaa yhteyttä sinne. Paikallisista lasiliikkeistä ei liukuovia saanut, soitin kahteen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...