maanantai 1. elokuuta 2011

Siellä niitä on




Pikkucanonin automatiikka valotti jotain sinne päin
Nyt niitä taas on siellä!  Tuoksuvia ja ihania herkkuja, jotka saavat sielun soimaan. Silmä bongaa yhtäkkiä jotakin kirkkaan keltaista polulta. Sitten näkyy kauempana mättäällä tummia roskia, joita vanhasta muistista pitää mennä katsomaan, ja ovathan ne torvisieniä. Voi sitä onnea!

Se alkaa aina rallien kanssa yhtä aikaa, niin muistelemme joka vuosi. Silloin löytyvät ensimmäiset mustat torvisienet ja kantarellit. Nyt on löydetty jo vähän herkkutattia ja kehnäsientäkin, sekä muutama isohapero kosteikolta. 


Sain kaauan sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi sienikorin ja tädiltäni Marttiinin sieniveitsen nahkatupessa -tai toisinpäin (ei tietenkään nahkaveistä sienitupessa vaan lahjanantajat saattoivat mennä toisinpäin)- ja nyt kori on tullut sienestämisensä päähän. Päreet vaan irtoilevat sojottamaan mikä mihinkin suuntaan. 

On tullut aika hankkia torilta uusi kori, sillä kori on minusta ainoa oikea tapa sienestää. Kallisarvoiset löydöt pysyvät paremmin kasassa ja ennen kaikkea sieniveitsen saa kätevästi korin reunaan pystyyn. Siitä se on aina yhdellä kädellä saatavissa. Mies kulkee edellä muovikassin kanssa kuin mikäkin metsien mies, ja joutuu kaivamaan vähän väliä veitsen taskustaan. Suojuksesta ottamiseen menee kallisarvoinen sekunti aikaa hukkaan!


Tarkkavainuinen Suuri Sienikoira -no ei vielä.
Joka päivä on saatu lisätä kolmen tähden sieniä ruokiin. Lemppari on kanan tai kalan lisäkkeenä kasvis-sienisörsseli, johon tulee höysteeksi pari lusikallista Crème Bonjour Cuisinea. Suosikkimakuni niistä on tatti-herkkusieni sekä sipulisekoitus. Siitä tuli mieleeni yksi mainio ruoka, jossa tätä fraichea on käytetty: Broilerinfileitä ja vihreitä papuja Sisustus ja sepustus -blogista. Se on maukas ruoka ja niin yksinkertainen, että sen tekaisee vähemmilläkin keittiötaidoilla.

Sienestämisen ja syömisen lisäksi olemme tänään tyhjentäneet olohuonetta. Mies on irrotellut listoja ja yhteensä viisi kynnystä. Olivat muuten tiukassa! Minä olen selannut läpi lehtikasojani ja valinnut vanhimmasta päästä pois heitettävät, siis muutaman vaan. Selaan ne tarkkaan läpi ja otan hyvät ruokaohjeet ja sisustuskuvat talteen. Vielä otan taulut seiniltä ja tavarat ikkunalta johonkin pölyltä suojaan, eikä ole aavistustakaan mihin ne mahtuvat. Huomisen jälkeen meillä on kuitenkin taas vaaleampi ja siistimpi parketti, jota ei tarvitse hävetä. Kaikki vanhat rasvatahrat ja joulukuusen jäljet saadaan toivottavasti piilotettua tai ainakin vaalennettua.

Näin se muutos etenee: katselen jo eteistä sillä silmällä, että ruusunpuna voisi vähitellen väistyä ja antaa tietä jollekin herkemmälle ja vaaleammalle. Alemman kuvan värit houkuttavat. Uusi peili olisi myös paikallaan ja ajattelin teettää sopivan penkin, jonka alla Vilma voisi pitää majaa, nykyinen kun on huonossa kunnossa. Mutta miehelle en puhu vielä mitään, hänellä menee hetki toipua tästä lattiahommasta.

Kuva Nallikarista muutaman vuoden takaa

9 kommenttia:

  1. Wau! Sylki suussa kiehuu noita kuvia katsellessa..on PAKKO huomenna käydä torilla!

    VastaaPoista
  2. Voi noita herkkuhieniä!! En ole koskaan löytänyt mustia torvisieniä, mutta syönyt olen niitäkin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä mäyräkoira oppii hyväksi sienikoiraksi - jos vaan haluaa.

    VastaaPoista
  4. Anna, remontti hidastaa nyt vähän himoja, mutta sen jälkeen metsään on taas päästävä. Ja torin kautta pääsee hyvin sienenmakuun käsiksi:)

    Päivi, mustia alkaa löytää heti, kun oppii huomaamaan ne. Pohjoisessa niitä ei kyllä ole. Suppilovahveroissahan on sama, niitä ei edes huomaa, vaikka seisoisi vieressä.

    Olli, me tarvittaisiin kantarellikoira, joten pitänee alkaa hurja treenaus.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun kirjoitijotta Mustia Torvisieniäkin jo on. Heti soitin ukolle Männikölle että tarkistaa paikat missä Mustia Torvisieniä aina kasvaa. Pitää aidata pihalta tuo alue, kun koirulikin on paikalla, juoksee aina sen kuusen alta :
    voi en millään malta odottaa perjantaita että sieneen päästään :)

    Mukavaa sienestystä teille!

    VastaaPoista
  6. Oi mitä herkkuja, löytäisinpä kerran elämässäni torvisienen. Kanttarelleja on muutama löytynyt jo täältäkin, mutta nyt pitäisi saada vähän vettä taivaalta.
    Ihania herkutteluhetkiä!

    VastaaPoista
  7. Teillä on nyt sieniherkkuja. Tunnen veden herahtavan kielelleni. Ovat ne niin hyviä. Torilta ostin joku päivä sitten kanttarellejä ja tein sen perinteisen kastikkeen.

    Nyt olisi sopivia ilmoja sienimetsälle, kun vain suunta olisi tiedossa. Eli missä ne sienet ovat.

    Lattiat ehostuvat ja naarmut katoavat. Ja ne muutkin jutut , joita suunnittelet, ovat mukavia piristyksiä.

    VastaaPoista
  8. Mustat torvisienet ovat sienien aatelia! Meidän mökin metsässä oli ihan pieni paikka, jossa niitä kasvoi. Löysimme sen kerran, seuraavina vuosina olimme hukanneet sen ja viime syksynä taas löysimme. Nyt on mökki myyty, mutta pitäisköhän mennä salaa sinne torvisienipaikkaan...

    VastaaPoista
  9. Maiju, torvisieniä löytää usein vanhoista kuusimetsistä. Niitä kasvaa jännästi ketjussa. Meidän miehellä on hyvä paikkamuisti ja hänen perässään minäkin kuljen. Onnea torvisienten keruuseen!

    Manteli, torvisieni maastoutuu hyvin, näyttää märältä kävyltä tai muulta arvottomalta. Niitä täältä läheltä löytyy, mutta hyville kantarellipaikoille ei olla eksytty vielä koskaan. Toivottavasti löydätte niitä sieltä!

    Arleena, kun pientä remppaa alkaa tehdä, se tuppaa onneksi jatkumaan. Eteinen kokonaisuudessaan ja makuuhuoneitten lattiat odottavat seuraavaksi kunnostusta. Sormet jo syyhyävät!

    Ilona, ehkä uudet mökkiläiset eivät edes tunnista torvisientä, kuten ei moni muukaan, joten saalis melkein kuuluu teille;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...