sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Pikkupoikia


Ilona H lähetti kammaristaan jo huhtikuussa haasteen julkaista 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään, pienten selvitysten kera. Pistin silloin tämän hyvin mieluisen jutun korvan taakse odottamaan, koska halusin selailla vanhoja albumejani ja skannata sieltä muutamia kuvia. 

Se sitten jäi ja jäi, kunnes noin kuukausi sitten ylipäätään löysin nuo vanhimmat kansiot vierashuoneen lipaston alalaatikoista. Meillä on kertynyt aika paljon kuvia ja kansioita monen vuosikymmenen ajalta. Ja sopiva hetki selata ja skannata vanhoja kuvia tuli tietysti juuri silloin, kun olisi pitänyt alkaa pestä maalattavia seiniä...


Minun ihanat pienet poikani!  Ylemmät kuvat ovat kahdeksankymmentäluvun lopusta. Ikäeroa on 3½ vuotta, mutta he ovat aina viihtyneet hyvin yhdessä. Kaveripiiri on vieläkin pitkälti yhteinen.


Herrat ovat kuvassa ensimmäisellä Ruotsin-risteilyllään vuonna 1991.  Silloin asuttiin kaksi yötä hotellissa Tukholmassa ja kierrettiin päivät kävellen pitkin kaupunkia.  Siinä meni niin Gröna Lund kuin Moderna Museetkin. Viisivuotiasta kannettiin aina välillä selässä. Reippaita ja hyväntuulisia ukkoja!


Tämä tuli mieleen siitä, kun samaiset pojat ovat olleet juuri tänä viikonloppuna myös risteilyllä ja ovat viettäneet  päivän Tukholmassa, mutta kaksistaan. Vanhukset on jätetty rannalle.

Vanhukset, yhdeksänkymmentäluvun alusta tämäkin. 


10 kommenttia:

  1. Kiva kun laitoit nämä. Minä kaipaan omaa sisarustani ja nautin kun omilla lapsillani on toisensa. Se on arvokasta!

    VastaaPoista
  2. Hauskoja kuvia! Voin paljastaa ettei toinen näistä hepuista näyttänyt tänään risteilyn jälkeen ihan yhtä iloiselta kuin 90-luvun risteilyllä.. =)

    VastaaPoista
  3. Onpa reippaan näköisiä poikia. Kyllä yhdessä on varmaan monet jutut keksitty ja kepposiakin joskus tehty. Sehän kuuluu asiaan ainakin pojilla ja miksei tytöilläkin.

    Ja nuorena ja nättinä parikymmentä vuotta sitten. Enää toteutuu vain tuo toinen eli nätti.

    VastaaPoista
  4. Ihana katella näitä! Sisarusten ystävyys on kyllä iso juttu, meilläkin kuten omilla lapsilla.

    Musta näyttää, ettet sinä ole vanhentunut yhtään, mutta näytät enemmän Meriltä tuossa kuvassa kuin olen koskaan hoksannutkaan.

    eikka

    VastaaPoista
  5. No empäs enää muistanut koko haastetta! Niin se aika menee. Minulla on 90-luvulla jossain vaiheessa ollut vähän sama hiustyyli. Ja poikien purjehduskengät olivat suurinta muotia! Sitäpaitsi ne ovat nyt muotia uudestaan :)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia - mukavalta vaikuttavia poikia! Voin kuvitella heidän edelleen olevan mukavia ja lämpimiä persoonia. Hyvän näköinen ja miellyttävältä näyttävä nuori nainen kuvassa myös!

    VastaaPoista
  7. Hei!

    Mukava kun panit kuvia teistä! Minulta, tätiraiskalta, jäi teidän tuolloinen aika näkemättä pitkän välimatkan takia kai. Tällä hetkellä oman pojan pikkupojat viettävät tuonkaltaista elämää, joten odota vaan: isoäitiys se vasta ihanaa on!

    VastaaPoista
  8. Meillä on suunnilleen samanikäinen poikapari, pikkuvejet. Sitten on kyllä myös isovelipari ja siinä keskellä sisko. Vanhukset vaan puuttuvat, koska kumpikaan meistä ei ainakaan tässä vaiheessa tunne itseään sellaiseksi vaikka saattaisi olla kovastikin syytä.Toisaalta, kun katsoo vanhuskuvaasi, voisi ajatella, että jos vanhukset näyttävät noin freeseiltä, niin mikä että.
    Isälläni kyllä oli tapana käyttää sanaa vanhus silloin kun hän tarkoitti vanhempia.

    VastaaPoista
  9. Vastasin jo eilen näihin kommentteihin, mutta ei mennyt perille mikään yrityksistäni. Kokeillaas uudelleen:

    Rva Pioni, olet ilmeisesti menettänyt sisaruksesi? Se on suuri menetys. Lasten touhuja seuratessa osaa iloita heidän sisaruudestaan.

    E, enää ei riitä laivan pelihuoneen elektroniikkapelit huvitukseksi, ja kunto on sen mukainen:)

    Arleena, vanhoja albumeja katsoessa ihmettelen aina, miten hirveitä hiuksia ja rillejä on tullut käytettyä. Piilolasien käyttökin jäi alle nelikymppisenä, ei vaan enää silmät kestäneet.

    Eikka, meissä kaikissa näkyy aina kuvissa yllättäviä yhteisiä piirteitä. Minä ihmettelen aina yhdessä videossa, kun Merin ääni kommentoi kaikkea ihan selvästi, vaikkei hän ole paikalla.

    Ilona H, purjehduskengät olivat tuolloin ihan must! Samoin Bula-lippikset ja talvella -karvahatut.

    Rita, tosi kivoja ja huumorintajuisia poikia ovat! Mutta niinhän jokainen äiti ajattelee omistaan.

    Ulla, kiva kun kommentoit! Voin kuvitella, millaista on seurata lapsenlapsia, ja kovasti jo odotan. Vaan taitaa koiranhoitoa olla edessä vielä monta vuotta...

    VastaaPoista
  10. Pirkko, meillä on käytetty aina vanhus-sanaa tarkoittamaan vanhempia, sanoimme jo itse nuorena niin omista vanhemmistamme. Isäni tosin loukkaantui pari vuotta sitten verisesti kuultuaan tuon sanan, asia kun alkaa olla oikeasti ajankohtainen.

    Missähän iässä sitä alkaa olla oikeasti vanhus, kun kahdeksankymppinenkään ei halua kuulla sitä?

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...