torstai 7. huhtikuuta 2011

Puhdistusta


Viimevuotinen kuva puhukoon puolestaan, vihreää on lähdettävä kaupasta  hakemaan kynttilän, kukkien ja lautasliinojen muodossa. Täällä saadaan odottaa niin kauan vielä minkäänlaisen vihreän ilmaantumista maasta, että sitä täytyy kaikin keinoin tuoda sisälle. 


Rairuohoa en taida sentään kasvattaa. Outoa on, että olen pikkuhiljaa hankkiutunut eroon kaikista isoista huonekasveistani. En vaan jotenkin sietänyt enää niitten hoivaamista. Kasvatin sentään isoa peikonlehteä kolmekymmentä vuotta, katkaisin kattoon yltävän kasvin ja juurrutin uudelleen ja uudelleen.  Jukkapalmuja  kasvatin useita kattoon asti. Sitten tuli stoppi: sain tarpeekseni. Halusin lisää tilaa ympärilleni ja viidakon pois. Heitin  viherkasvit pois huoneestani töissäkin. Oli ihana vapautua niistä!


Olohuoneen ikkunoilla on vielä muutamia viherkasveja, mutta vaihdan niitäkin herkästi uusiin, jos en ole muistanut hoitaa. En edes tiedä kaikkien nimiä. Kunhan ovat vihreitä.


En ole vielä kovin hyvä tässä, mutta on ollut ihanaa opetella päästämään irti joistakin asioista. Siinä missä ennen väänsin jotakin väkisin loppuun, lopetan nykyisin iloisesti kesken.  Tykkään esimerkiksi Ilta-Sanomien hypersudokusta, mutta pääsen harvoin kerralla kovin pitkälle siinä, sen alan nero kun en ollenkaan ole. On ihanaa lopettaa se kesken! Usein palaan siihen  uudestaan vielä ja pääsen ehkä taas eteenpäin. Mutta ilman paineita ratkaisusta.

Siinä sivussa on  monen muun "pakko"-homman ohella jumppa jäänyt kokonaan ja liikunta rajoittunut viikonloppuihin. Ehkä taas joskus.


Tammikuussa vietin sokeritonta kuukautta, ja se sujui ihan hyvin. Huomenna kun pääsen töitten jälkeen kauppaan, ostan pussillisen irtokarkkeja. Olen odottanut sitä koko viikon, hykerrellyt ajatuksella joka ilta. Ihan pakko saada.





11 kommenttia:

  1. Kukat vaativat tosiaan hoitoa, se tahtoo minultakin välillä unohtua. En ole panostanut sisäkukkiin miten- kään nyt, lannoitin muutama päivä sitten. Saavat nyt olla. Muistelin palua , kuinka pieni se oli kolmisen vuotta sitten ja nyt se on rojahtanut isoksi.
    Karkit olen lopettanut tyystin. Joskus lakritsia tekee mieli, mutta se on kiellettyä.

    VastaaPoista
  2. Ei ole minullakaan montaa kukkaa enää, muutama kaktus, jotka kestävät huonoa hoitoani:, sitäpaitsi leikkokukilla saa haluamaansa väriä viikottain eikä ehdi kyllästymään niihin. Eka kuva on kaunis, taustalla oleva kimppu korostaa kyntilän hentoa vihreyttä.
    Karkit ovat olleet pannassa jo kuukauden, karppaus vaihtui eilen tavalliseksi kalorinälkäkuuriksi, kun toivottua tulosta ei tullut. Herkuttelen nyt ananasrahkalla, nams.
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Täytyy tulla kurkistamaan mitä Katriinalle kuuluu, vihreältä näyttää :)

    VastaaPoista
  4. Arleena, ennen sitä jaksoi kiinnostua kukkien hoidosta, jakaa ja vaihtaa multia ja kasvattaa taimista komeita kasveja. Kiinnostus on vaan hävinnyt.

    Manteli, leikkokukilla ja muulla rekvisiitalla saa ihan mukavasti tuotua sesongin värejä kotiin. Nythän se on vihreää ja keltaista.

    Ari, väriä täällä kaivataan, ja aurinkoa. Sama varmaan sielläkin:)

    VastaaPoista
  5. Irtipäästäminen on joskus vaikeaa, sen opetteleminenkin on vaikeaa. Osaan jo lopettaa huonon kirjan lukemisen tai huonon elokuvan katselemisen ilman huonoa omaatuntoa. Olen päästänyt irti myös viikkosiivouksista, säännöllisistä ikkunanpesuista ja silittämisestä. Paljon on kuitenkin vielä opeteltavaa.

    Kukkiakaan minulla ei ole, koska en jaksa hoitaa niitä. Tällä hetkellä omistan yhden orkidean, joka saa elää niin kauan kuin itse jaksaa.

    VastaaPoista
  6. Perjantaimässyt :) Aina niistä tulee paha olo vaan aina niitä pitää saada.

    eikka

    VastaaPoista
  7. Vihreyttä kaipaa jo. Tuntuu, ettei millään malttaisi odottaa...

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  8. Aikku, tuossakin on ollut opettelemista, että heittä kirjan kädestään, se ei miellytä, sen sijaan että yrittää väkisin ymmärtää, mitä kirjailija on halunnut sanoa. Ehkä se on liiasta miellyttämisen halusta luopumista. Se varmaan kuuluu ikäkauteen, siihen vapautumiseen turhista kahleista. Ja sitä samaa on kukista luopuminenkin, jos ei muista hoitaa. -Ihana kuulla, että sinulla on sama tilanne;)

    Eikka, paha olo niistä aina tuleekin, silti ostin pussin suklaita ja lakuja, joita miehen kanssa söimme autossa kaupasta tullessa. Annettiin sentään loppupussi pojalle. Olkoon sitten mässy, kun ei kerran tee yhtään mieli viiniäkään.

    Kati, onneksi lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia. Vappu on ennen kuin huomaakaan, ja sitten tulee vihreää!

    VastaaPoista
  9. Hyvä vapauttaa itsensä huolilta ja synkistelyltä sekä turhilta velvoitteilta työ- ja kotioloissa. Minusta se on juuri sitä aikuiseksi kehittymista ja vastuun ottamista omasta elämästä, että uskaltaa jättää sellaiset vaateet ja tavan vuoksi tehtävät, jotka ovat jotain aivan muuta mitä itse haluaa.

    Minä en ole koskaan osannut kukkienhoitoa eikä kesämökillä kesänviettäjänä ole ehtinyt niihin syventyäkkään. Luin vuosia sitten jostain naistenlehdestä ihanasta puutarhasta ja sen hoitajasta, joka kertoi aloittaneensa vasta lähestyvässä eläkeiässään puutarhanhoidosta ja oppineensa. Antoi toivoa ja innostusta, että voihan sitä aina itsekin yrittää.

    VastaaPoista
  10. Sokeriton elämä on vaikea laji. Tekisi kyllä hyvää pitää useammin sokeripaastoja. Mut karkit on niin nameja :)

    VastaaPoista
  11. Rita, olen samaa mieltä, että aikuisena voi itse päättää, mitä haluaa. On hyvä jos huomaa edes kyseenalaistaa omia tapojaan ja tottumuksiaan. Muista huomaa sen joskus paremmin, kun joku ystävä näyttää toistavan kaavamaisesti jotakin älytöntä;)
    Puutarhanhoidosta haaveilen minäkin sitten, kun aikaa siihen on. Haluaisin kesäkodin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.

    Ruska, poikani oli hyvä tsemppaaja. Vain tummaa suklaata 2 palaa päivässä ja sunnuntaijälkiruoka oli sallittua sopimuksessamme. Ja se pysyi aika hyvin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...