perjantai 4. maaliskuuta 2011

Perhoskämmekkä ja päänsärky


Siellähän se  suosikkiorkideani kukkii taas Oulussa, ties kuinka monetta vuotta peräkkäin  käydessämme aina vanhempieni luona hiihtolomalla. Se viihtyy hyvin valoisalla keittiönikkunalla, jonne paistaa aurinko melkein koko päivän. Ja aurinko onneksi näyttäytyikin aika monena päivänä, lauhan ilman kera, ja toi kevään tuntua linnunlauluineen.


Kierrettiin samalla reissulla molempien vanhemmat. Kaikki olivat hyvissä voimissa. Me kaksi viisikymppistä sen sijaan oltiin ihan poikki kotiin tultua. Torstai meni ihan nukkuessa ja  välttämättömiä kotihommia hoidellessa. Pahin päänsärky taittui vasta kahden tunnin päiväunilla.

Ehkä se on sitä, että nykyisin pitäisi ensin lomailla vähän ennen  varsinaista lomaa, että jaksaa. Ja sitten vielä lomailla vähän lisää loman jälkeen. Näin varsinkin ulkomaanmatkojen kanssa. Olisi kamalaa lähteä heti töistä matkalle ja pudota viimeisenä aamuna lähes suoraan takaisin työpöytänsä ääreen.



Vaikka ehkä kaikki eivät tarvitse sulatteluaikaa. Minä tarvitsen tilaa ympärilleni, mistä muuten voisin tietää, mitä ajattelen asioista? Varsinkin silloin, kun elin vielä tiivistä perhe-elämää,  minun oli saatava silloin tällöin olla välillä muutama päivä  rauhassa  yksin kotona, että sain  aikaa ajatella ja sulatella asioita. Järjestää päätäni.


Nyt sitä aikaa onneksi on jo yllin kyllin, mutta silti tuntuu, että voisin ottaa kohta vähän pitemmänkin loman,  ainakin kaksi viikkoa. Nyt lasken päiviä koko ajan: vielä kolme päivää, ennen kuin on pakko mennä töihin. Alkaa tuntua tahmealta. Haluaisin vain nukkua ja lukea kirjaa.

Eipä tuota kukaan estä.

Vilma puolestaan matkusti taas kuin vanha tekijä ja nukkui kaikki automatkat.

10 kommenttia:

  1. Piti vallan tarkistaa olenko omenapuun alla vai jossain muualla:).
    Minulla on sama, joskus on saatava olla ihan yksin, ihan rauhassa.Sitten taas jaksaa.On vallan ihanaa huomata, ettei ole yksin.
    Ihania kuvia jälleen kerran.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia! Käytitkö näissä niitä loittorenkaita, joista mainitsit aikaisemmassa postauksessasi?

    VastaaPoista
  3. Lomailu vaatii veronsa. Kun on tottunut kotona omiin rutiineihin, niin uudet ympyrät eivät rentouduta.
    Kylässä on ikäänkuin muiden ehdoilla.

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne tuo halu olla yksin.. varsinkin tiiviiden sukulaisvierailujen jälkeen.. Vaikka nauttii niistäkin täysin rinnoin.

    Minä en muuten ole koskaan saanut kukitettua orkideoita uudestaan. Kukittuaan ne jäävät kuukausiksi nököttämään tikkuina, kunnes kyllästyn odottamaan. Ilmajuuria syntyy, mutta siinä se..

    VastaaPoista
  5. Samma här, että yksin on ajoittain oltava, että saa pään järjestykseen. Tämä ilmiö on minulla tullut vahvana sen jälkeen, kun lapset kasvoivat pois hoivan alta. Heidän ollessaan pieniä, en osannut edes unelmoida yksinolosta.
    Tsemii ja aurinkoista maaliskuuta!

    VastaaPoista
  6. Pikkujutut, ajattelin kokeilla toista nimeä vähän aikaa ja katsoa, miltä maistuu. Voihan se vielä muuttuakin.

    Ina, kokeilin yksitellen noita loittorenkaita, ja vaikeaa oli saada tarkennettua sinne, minne halusin. Pitää vielä etsiä vähän tietoa siitä.

    Arleena, minulla painaa edelleen monen viikon aikana kertynyt stressi. Koska sillä on pitkä historia, ei siitä pääse nopeasti eroonkaan. Mutta vähitellen:)

    Kati, äitini ei kuulemma tee mitään erikoista kukalleen, kunhan kastelee vain kerran viikossa. Ehkä sekin nököttää joskus tikkuna, mutta silloin en ole ollut näkemässä.

    Ruska, minä jäin aikoinaan joskus yksin kotiin, kun mies lähti lasten kanssa äitiään katsomaan. Oli ihanaa olla hiljaa ja rauhassa pari päivää. En puhunut kenenkään kanssa ja se oli ihanaa!

    VastaaPoista
  7. Suloinen tuo alin kuva teidän koiruliinista hankien keskellä.

    Minä myös tarvitsen välillä omaa rauhaa ja ihailen ihmisiä, jotka saavat orkidean kukkimaan uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  8. Piti monta kertaa katsoa, että olenko omenapuun alla... näin sitä jumiutuu vanhoihin kuvioihin.

    Olet niin oikeassa tuosta lomasta - joskus olen lähtenyt saman tien töistä lomalle ja niinpä loma on alkanutkin migreenillä. Samoin, jos täytyy mennä lomalta suoraan töihin, stressi iskee loman viimeisinä päivinä.

    Jäin tänään kahden kuukauden opintovapaalle. Ei lopu tänä keväänä talviloma ihan heti. Paitsi, että täytyy vähän opiskellakin...

    Ihana kuva Vilmasta. Niin paljon valkoista lunta, sininen taivas ja mäyräkoira tarkastelee ympäristöä.

    VastaaPoista
  9. Olen ihan samoilla linjoilla noiden loma-ajatusten kanssa. Onneksi teen nyt vaan 80% työaikaa niin olen saanut olla reissun jälkeen vielä kotona 6 päivää rauhassa ja huomenna vasta töihin.
    Väsymyksestä tuli mieleen Ranskan reissu kun naapurikämpässä tehtiin remonttia ja piikattiin koko eka viikko mutta meitä ei haitannut nukuttiin päivätkin ihan hyvin siitä huolimatta eli taidettiin olla aika loppu sen loman alkaessa.
    Pötköttele rauhassa:)

    VastaaPoista
  10. Kirjailijatar, haluaisin itsellenikin tuollaisen perhoskämmekän, mutta en usko osaavani hoitaa sitä.

    Henrietta, minua stressaa matkalaukun pakkaaminen kerta kerralta pahemmin. Keräilen tavaroita ja suunnittelen asuja pari viikkoa. Tosin lopputulos on onnistunut, mutta se stressi!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...