sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Leffassa
























Olen aika ihastunut näihin väreihin. Miten paljon voikaan kameralla löytää  sellaista, mikä on liian pientä muuten huomattavaksi!


Käytiin eilen miehen kanssa iltapäiväelokuvissa. Nyt onkin yhtäkkiä tullut monta mahdollisuutta käydä yhdessä katsomassa laatudraamaa, kun Kuninkaan puhe on vasta nähty ja Biutiful on vielä odottamassa.  Enemmän olen käynyt elokuvissa muitten kanssa.

Joel ja Ethan Coenin   Kova kuin kivi eli True Grit on saanut paljon kiitosta ja useita Oscar-ehdokkuuksia, vaikkei sitten palkintoa tullutkaan.

Tämä filmi pyörii täysin kolmen henkilön ympärillä. Nuori Mattie-tyttö haluaa  isänsä tappajan, Tom Chaneyn, vastuuseen teostaan ja palkkaa sheriffi Rooster Cogburnin etsimään ja tuomaan  hänet hirtettäväksi. Suuri yllätys koittaa, kun 14-vuotias Mattie haluaakin lähteä reissuun mukaan.


Se kolmas henkilö on Matt Damonin esittämä sheriffi LaBoeuf, jolla on myös tarkoituksena etsiä Tom Chaney (Josh Brolin) toisesta taposta syytettynä. En muuten meinannut millään tunnistaa Damonia, koska hän ei ollut yhtään maitonaaman naapurinpojan näköinen tällä kertaa!

Filmi kertoo siis kolmikon reissusta. Mattie on yllättäen kouluja käynyt asialinjan ihminen, joka on valmis mihin tahansa saavuttaakseen haluamansa. Hän yllättää täysin muut sisukkuudellaan. Rosvojoukon jäljittäminen ja välienselvittely jää loppujen lopuksi sivuosaan eikä väkivaltaakaan ole mitenkään korostettu.

Piti ihan tarkistaa Wikipediasta, mitä muita elokuvia Coenin veljekset ovat ohjanneet, kun muisti ei tuonut mitään mielikuvaa lajityypistä. Itse olen nähnyt heidän leffoistaan nämä: Pariisi, rakkaudella, Sietämätöntä julmuutta, Mies joka ei ollut siellä, Voi veljet, missä lienet, Barton Fink, Miller's Crossing ja Arizona Baby. Täytyy sanoa, että kaikissa  oli jotakin omituista enkä voi sanoa, että olisin kamalasti pitänyt yhdestäkään.

 

Kova kuin kivi ei ollut yhtään omituinen, vaan puhtaasti kertomus kolmen ihmisen ja kolmen erilaisen maailman kohtaamisesta. Sen tosin tajusin vasta tästä arvostelusta

Ajattelin kotiintultua, että monesti laadun tunnistaa siitä, että se on yksinkertaista ja silti kantaa. Ihan sama oli Kuninkaan puhe -elokuvassa: aiheena oli vain puhevika ja sen korjaaminen sekä tietysti syvemmällä se kummallekin merkityksellinen ihmissuhde ja ystävyyden kehittyminen. Mutta se riitti.

Kannatti siis käydä tämäkin katsomassa, vaikka ei ominta lajityyppiäni olekaan.


10 kommenttia:

  1. Mietin tätä elokuvaa, ihan Jeff Bridgesin vuoksi. Lajityyppi ei ole ihan omin mullekaan, mutta joskus voisi yllättyä. Tämä rupesi nyt kiinnostamaan. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Sooloilija, olen aina ollut vaikuttunut Jeff Bridgesistä. Hän on iso, komea, maskuliininen, seksikäs -ja mikä ääni! Huokaus.

    VastaaPoista
  3. Loittorengas on siis saapunut.
    Minua niin viehättää tällainen lähestymistapa. Mitä kaikkea onkaan mitä emme silmillämme näe!
    Hurmaavia värejä myös!

    VastaaPoista
  4. Rva Pioni, rengassarja on täällä. Jännittävää tämä opettely, ihan hakuammuntaa. Aina joskus sitten tulee käyttö- eli näyttökelpostakin kamaa:)

    VastaaPoista
  5. Intohimoista kuvaamista. Värit on tosiaan uskomattomat!

    eikka

    VastaaPoista
  6. Eikka, ihmeesti yksi pieni muutos kamerassa saa aikaiseksi ison muutoksen. Olen vallan innostunut;D

    VastaaPoista
  7. Tänään vasta huomasin, että nimi on vaihtunut, siis blogin nimi. Kuvaava nimi :) Ja vaikuttaa siltä, että olet löytänyt niitä elämääsi ja innostunut myös tallentamaan niitä kuviisi.

    eikka

    VastaaPoista
  8. Tuo nimi vaan alkoi tuntua sopivalta.

    Eikö ole jännää, miten jokainen meistä on keski-iässä löytänyt jonkun uuden ihan oman harrastuksen:)

    VastaaPoista
  9. Orkideoista ottamasi kuvat ovat uskomattoman kauniita!

    Kuvista huomaa myös, että upeiden kuvien ottamiseen tarvitaan paitsi ne hyvät välineet, myös näkemystä ja kauneudentajua <3

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...