lauantai 5. helmikuuta 2011

Tänään kotona


Tuppaanihöperö on taas antanut palaa, ennen kuin on heittänyt parhaimmassa kukoistuksessaan olevat kukat roskiin uusien tieltä. Ei muuten, mutta kun alkavat vanhetessaan haista, vaikka kuinka vaihtaisi vettä. En  kertakaikkiaan tykkää tulppaanien tuoksusta.


Herraväki, eli ulkomaanvieras ja meidän mies, on ollut tämänkin päivän töissä. Välillä kävivät iltapäivällä sen verran kotona, että minä sain tarjottua päivällistä. Lauantain kunniaksi tein  karjalanpaistilihoista oikein tuhtia ja mausteista gulassia, jota haudutin muutaman tunnin liedellä. Täytyy sanoa, että hyvää tuli, vaikka resepti oli ihan omasta päästä. Hyllystä löytyi makuun sopiva pullo cabernet'ta, joka kruunasi aterian.


Illan saan viettää yksin, mistä en ollenkaan valita. Ehkä lopultakin ennätän katsoa Mr. Nobody -elokuvan, jonka ostin jo viikko sitten. Sitä luulisi, että vapaaviikolla ei muuta olekaan kuin aikaa, mutta yllättävän paljon saa aikaa tuhraantumaan tavallisiin taloustöihin, kun teen miehenkin hommat. Koiraa vielä ulos joka välissä. Eikä aikaa niin kovin paljon päivään jääkään, kun se alkaa vasta kymmeneltä. Siitä tunti lehdenlukua, tunti lenkkeilyä, tunti suihkua ja tukanlaittoa, niin iltapäivä on jo pitkällä.

Tai en minä yksin ole kaikkea tehnyt. Mies jäi eilen iltamenoista pois, että saatoimme käydä yhdessä kauppakierroksella ostamassa tulevan viikon ruokatarvikkeet, neljä kassillista. Ilman autoa kun en pääse edes kauppaan. Sen päälle hän vielä siivosi, minä puolestani siirryin sohvalle katsomaan telkkaria. Olin jo ihan poikki. 


Mutta kauppakeskuksessa käydessä olin puolisalaa ehtinyt poiketa yhdessä vaatekaupassa ja hankkinut syreeninvärisen neuletakin. Kyllä teki hyvää, on taas, mitä panna töihin päälle. Ja viimesyksyiset farkut mahtuvat taas.



8 kommenttia:

  1. Sinä kuvaat kauniisti kukkia! Nämä ja muut tulppanikuvasi ovat hienoja. Ja nuo aikaisemmat orkideat, wau!

    VastaaPoista
  2. Työkaveri juuri kehui tuota Mr Nobody -leffaa. On kuulemma todella hyvä ja ajattelin myös, että pitäisi katsoa.

    Minusta kuihtuvat tulppaanit ovat kauniita, mutta se haju tosiaan on paha.

    VastaaPoista
  3. Mietiskelin tässä päivänä eräänä, milloin pääsen tunnin jaksoihin. Tällä hetkellä puolen tunnit yhtäjaksoiset tekemiset tuntuvat hyvältä. Mutta tästähän sen voi laskea, sinun uupumuksesi oli pahimmillaan kaksi-kolme vuotta sitten, joten en kiirehti.

    Huikean upea tuo keskimmäinen kuva!

    VastaaPoista
  4. Minunkin pitäisi saada kiloja pois, mutta olen tällä viikolla syönyt neljä tarjouspizzaa, tosin pieniä ja kahtena päivänä lisäksi normaalin aterian. Mitä muuta lienen syönyt, pitäisi kai kirjoittaa ylös, mutten kestä koko ajatusta!
    Mahdunkohan farkkuihini?

    VastaaPoista
  5. Kauniit kuvat, tulisi hieno taulusarja. Tulppaani on kaunis myös lakastuessaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Omenaminttu! Kukat ovat aina saatavilla joten niitä sitten enimmäkseen täälläkin.

    Kirjailijatar, elokuva oli todella hyvä, jäi mieleen askarruttamaan pitemmäksi aikaa. Mr. Nobodyn katson mielelläni aika pian uudestaankin.

    Lepis, toipuminen on hidasta. Ja hitailun taitoa pitää oikein opetella siinä missä ennen on yrittänyt tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Nykyisin saan kokonaisen päivän menemään tekemättä oikeastaan mitään, ja sitä kutsun sitten hyväksi päiväksi;)

    Miranda, siinä se kiloklubi hyvin auttaa, kun sen kielletynkin kirjaa ylös ja katsoo sitten, mitä kohtuudella vielä mahtuu. Ja tosiaan huomaa pian itse, ettei kannata tuhlata arvokkaista kaloreita tyhjään. Mutta aloitus vaatii sen oikean hetken, minulle se tuli tammikuun alussa.

    Arleena, vasta nyt olen teettänyt muutaman kuvan omistani ja hankkinut kehykset niihin. Vielä pitää teettää paspikset.

    VastaaPoista
  7. Se on ihana tunne kun mahtuu vanhoihin farkkuihin:) Olen saanut "nauttia" siitä tunteesta monta kertaa. Mun paino menee ylös - alas - ylös.....

    VastaaPoista
  8. TArja, samaa sahausta se on ollut täälläkin, mutta nyt viimeisen viiden vuoden aikana pääsi mopo käsistä: en enää saanutkaan niskalenkkiä nälästä, että painoa olisi voinut pudottaa.

    Tällä kertaa en hävitä liian isoja vaatteita, vaan taittelen ne yläkaappiin ja yritän varoa, ettei niitä tarvita.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...