torstai 9. joulukuuta 2010

Kirjoja ja kiropraktiikkaa



 Vapaapäivän aamuksi oli varattuna toinen käynti kiropraktikolla. Kuin tilauksesta niska ja rintaranka oli edellisenä iltana kipeytynyt niin, että nukkuminenkin oli vaikeaa. Ihan oma syy tietenkin, kun  eilen töitten jälkeen raahasin painavaa kameralaukkua ja kahta ostoskassia kaupungilla. Intouduin  ostamaan Pentikin uudesta liikkeestä lampunvarjostimen ja neliömäisen salaattikulhon, minkä takia jätin loppujen lopuksi kamerakurssinkin väliin. Illan istuin vielä ihan vinossa sohvannurkassa ja katsoin samanaikaisesti televisiota ja selasin tietokonetta  sohvan käsinojalla. Pöljä mikä pöljä!

Nyt ei enää pelottanut, kun tiesin millaista käsittelyä oli odotettavissa. Siis ei-kivuliasta  pään vääntelyä ja selkärangan painelua. Lähtiessä olo oli helpottunut, mutta yläkropan liikuttelu sattuu kyllä edelleen.



Päivällä käynnin jälkeen istuksin tapani mukaan Forumin Rento-kahvilassa nautiskelemassa kiireettömästä yksinolosta ja ihmisten katselemisesta. En vieläkään ole maailman levollisin ihminen, mutta osaan nauttia näistä pienistä iloista, kuten kahviloista.

Siellä istuessa ajattelin eilisiltaista Greyn anatomiaa. Ajattelin lämmöllä sen nuoria aikuisia, joilla oli suuria vaikeuksia käsitellä omia ja  varsinkin vaikeiden tilanteiden töissä tuottamia tunteita. Miten eilen Christina erottuaan työpaikastaan ihmetteli kahvilla Callie Torresille ihmisiä, jotka vain oleskelevat  ostoskeskuksessa. Ilman mitään kiirettä, ja ovat vain! Kunnianhimoisen äidin lapsena häntä on varmaan lapsesta asti piiskattu menemään koko ajan eteenpäin ja tavoittelemaan menestystä. Hän tuntuu sulkeneen itsensä ja omat tarpeensa ulkopuolelle. Ei ihme, että hän on hukassa.


Aivan toisenlaisessa maailmassa olin, kun iltalukemisina luin Riikka Pulkkisen Totta-kirjan loppuun. Nautin joka sivusta! Ihmeen taitavasti ja ilmavasti kirjoittaja osasi luotsata lukijaa seuraamaan kolmiodraamaa, jota avattiin kerros kerrokselta. Jälkeenpäin tuli tunne, kuin olisi uinut ruusunlehtiä täynnä olevassa maljassa ja joku olisi aina välillä pöyhäissyt vähän.

Näin itkettävän hienoa kirjallisuutta en ole lukenut pitkään aikaan. En edes yritä kirjoittaa itse analyysiä siitä, onneksi ei tarvitsekaan, sillä mm. tässä Turun Sanomien arvostelussa kiteytyy hyvin se, mitä itsekin ajattelen kirjasta.


Kuvissa vaalean liilan väristen tulppaanien elinkaarta. Salamavalon määrän mukaan väri vaihteli pinkistä violettiin.  




7 kommenttia:

  1. Hieno idea kuvata kukkien elinkaari, minäkin taidan kokeilla joskus.
    Olen käynyt varmana kolmisenkymmentä vuotta kerran kuussa kiropraktikolla ja hyvältä tuntuu aina muutaman päivän. Niska naksahtaa joskus, joskus ei, mutta hieronta rentouttaa, on kuin uudesti syntynyt.
    Kiropraktikko on kuin perhetuttu näin pitkän hoitosuhteen jälkeen ja mukava mies, hän harrastaa myös valokuvaamista ja on aika taitava.
    Olen joskus katsonut Greyn anatomiaa, mutta nyt en ole ehtinyt, pidän sairaalasarjoista, äksyä Houseakin katselen joskus.

    Iloista iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kauniit kuvat tulppaaneista.
    Olen toivonut tuon kirjan joulupukilta ja poikani, joka osaa ostaa juuri sopivat kirjat, sen ostaa. Tietää ilman listaakin, mitä tykkään lukea.

    VastaaPoista
  3. Lukulistalla tuo kirja, kiitos :).

    VastaaPoista
  4. Minua joskus heikoimmillani niksautteli kokematon puoskari niin, että makoilin pitkin lattioita ja osittain tunnottomana osittain tulessa moooooonta viikkoa. Se oli kamalaa.

    OIkealla kirolla käynyt nyt ajoittain . RAngan yläpäätä vapauttamassa. Se helpottaa hetkeksi. Hieronnassa pakko käydä tiheään. Kroppamme ovat mitä ovat. Ollaan armollisia niitä kohtaan. JOskus se on vaikeaa. Itsenikin löydän mutkalta sohvan nurkasta iltasella.

    Eilen ahmin erilaisen kirjan. Minä, joka en paljoa edes lue. Miksiköhän, joskus mietin??

    Seppo JOkisen Terve kiintymys ystävän suosituksesta. AHmin ja koitin ymmärtää itseäni hieman enemmän. Äitiäni edes vähän. Menneen elämäni ihmistä edes rahtusen...
    No.Mutta.

    Ihania pieniä pysähdyksiä itsensä vierelle kahvilan tunnelmissa!!

    VastaaPoista
  5. Manteli, kiva kuulla jonkun muunkin kokemuksia kiropraktiikasta! Odottelen vielä hoidon tuloksia, ainakin tänään on kunnon päänsärkypäivä. Olen ollut tavallista enemmän töissä ja siis istunut paljon koneen ääressä, mitä yläkroppa ei anna anteeksi.

    Arleena, kiva juttu, että poika tuntee äitinsä lukutoiveet noin hyvin:)

    Maiju, jo Pulkkisen edellinenkin kirja teki vaikutuksen, ja tämä on vielä ehjempi kokonaisuus. On aina kihelmöivän ihanaa ajatella lukiessaan, että tämä on taidetta!

    Tinttarus, kauhea kokemus ollut tuo taitamaton hoitaja. Ehkä minunkin pitää käydä vielä lisäksi hierojalla, vaikka ärsyttää kieltämättä olla niin vaivainen, että pitää käydä psykoterapiassa, kiropraktikolla ja hierojalla säännöllisesti. Ja on muka terve ihminen!

    VastaaPoista
  6. Kivaa tunnelmaa postauksessa - aloin kaivata vastaavanlaista kiireetöntä kahvilassa istumista.
    Innostuin myös tuosta kirjasta ja tilaan sen netistä pukinkonttiin itselleni. Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  7. Rita, tuollainen kiireetön oleilu on yksi osa-aikatyön parhaita puolia. Se säilyy työpäivinäkin, ainakin se kiireettömyys.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...