perjantai 26. marraskuuta 2010

Onnesta



Kauko Röyhkä laulaa juuri, että "kaikki menee hyvin, kun sä olet nuori". No niin meneekin, mutta riippuu kyllä näkökulmasta. Nuorena jotkut asiat menevät ihan omalla painollaan  ja toisten kanssa taas kipuillaan vuosikausia. Monella tavalla elämä muuttuu helpommaksi, kun vuosia  tulee lisää -jos ruumiillisia vaivoja ei lasketa.

Vanhempana on oppinut vähitellen tuntemaan itseään paremmin ja hyväksymään asioita, ja varsinkin niitä, joihin ei voi vaikuttaa. On oppinut ymmärtämään erilaisia näkökulmia asioihin ja hyväksymään omista poikkeavia mielipiteitä. On oppinut, että näkökulman voi valita. Enää ei välitä niin paljon, mitä muut ajattelevat, kun itse tietää itsensä.

Pitkän opettelun jälkeen olen oppinut elämään enemmän tässä hetkessä. Oppinut havainnoimaan ilman arvolatausta, katsomaan ympärilleni enemmän avoimin mielin. Olen opetellut tunnistamaan sisäisiä pakkojani ja sääntöjä, joista voisin luopua. Mitä oikeasti haluan  tai en halua tehdä. Ja olen oppinut vain olemaan.

Kävelin tänään edestakaisin kaupungille tukanleikkuuseen. Paluumatkalla poikkesin lempipaikkaani lähiökirjastoon lukemaan lehtiä. Uudessa Annassa oli juttua onnellisuudesta ja  keinoista, joilla voi itse vaikuttaa onnellisuuteensa. Konstit olivat ihanan yksinkertaisia ja niin tosia, että ihan nauratti!

Jotain tällaisia siinä oli listattuna (osa voi olla omastakin päästä):
  • hymyile ja ole ystävällinen ihmisille
  • tee hyviä tekoja, tee palvelus jollekin
  • seuraa ajatuksiasi, ettet jää jurnuttamaan ja  juutu pahanolon kierteeseen
  • liiku ulkona joka päivä
  • nuku tarpeeksi
  • hemmottele itseäsi
  • naura joka päivä
  • tutustu naapureihisi
  • arvosta läheisiäsi ja juttele heidän kanssaan
  • anna anteeksi itsellesi
  • hanki kotieläin tai lapsia, kummistakin on valtavasti iloa (tämän keksin itse:)

Tuleeko muilla muita konsteja mieleen?





13 kommenttia:

  1. Tuossa ulkona liikkumisessa on vielä työstämistä ja kotieläimen hankkimisessa. No, ehkis joskus.

    Naurua ja iloa pitää olla joka päivässä. Tosin tänään kuulin, että näyttelen iloista... Mnnn... Miten se tehdään?

    VastaaPoista
  2. Vakiovastaus: tietoinen hyväksyvä läsnäolo, arvojen mukainen elämä ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja muihin. Ainakin niitä voi harjoitella ja siihen meneekin sitten loppuelämä. Hyvällä tavalla se silloin menee :)

    eikka

    VastaaPoista
  3. Tuo loppu oli paras, hanki lapsia tai kotieläimiä, minulla onneksi tytär työstää tulevaa lasta. Kun itse ei pysty enää, kotieläin olis kiva mutta sisäsiisti versio.

    VastaaPoista
  4. Olipa ihana juttu, Katriina. Hyviä vinkkejä... Voi kun vaan aina muistaisi nuo:) Viimeaikoina olen yrittänyt ainakin nukkua tarpeeksi ja listasi ulkopuolelta tavallaan; muistaa olla armollinen itselle. Kun on armollinen itselleen, on helpompi hymyillä ja arvostaa niitä läheisiään :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis kuva tuossa postauksessasi. Luulen että onni koostuu juuri ihan tavallisista arjen asioista. Olen myös huomannut että kun ikää tulee lisää, oppii ymmärtämään itseäänkin paremmin ja olemaan itselle armollinen.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle ja ihanalle Vilmalle.

    T. Erjuska

    VastaaPoista
  6. Joo, lisään tuohon listaasi vielä pari asiaa: lue mukavia blokeja ja anna myönteistä palautetta.
    Annankin heti sinulle kiitosta tästä blogistasi. Tykkään lukea postauksiasi - nyökytellen päätäni jakaen ajatuksiasi.
    Tässäkin postauksessa niin itselleni tuttua, keski-ikäisen naisen parempaan suuntaan edenneestä elämästä, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Hieno kuva todella.
    Päivä ilman naurua on pahasta.
    Ruokakaupassa olen ottanut sellaisen tavan että mitä kiireisempiä ja ärtyneempiä ihmisiä sen ennemmän minä vai hymyilen, olen avuksi ja annan tietä. Joskus huomaa kuinka jotain alkaa hävettää kun toinen asiakas tekee kaikkea noita ja hän itse on suurinpiirtein murissut, siinä vaiheessa hän hieman hidastaa tahtia ja saattaa jopa hymyillä minulle. Itse inhosin ennen ruokakaupan kiireaikoja mutta kun menee tuolla mentaliteetillä kaikki sujuu paremmin eikä iske pahatuuli:)

    VastaaPoista
  8. Kauniin väristä täällä!
    Lapseni, jonka sain hankittua 13v sitten, antoi minulle (taas) tänään ohjeen ripsientaivuttimen hankkimisesta. Ryhdyin toimeen, myivät maailman suosituimman. Olemme nyt samikset! Huomenna kokeilen miten taipuu!

    VastaaPoista
  9. Lepis, itselleen hyvän tekeminen vaikeaa vasta onkin, ja sitähän se ulkoilu iltaisin on. Jos onnistuu kampeamaan itsensä kynnyksen yli, tulee varmasti hyväntuulisena takaisin.

    Eikka, tietoinen hyväksyvä läsnäolo ja omien arvojen mukainen elämä kuulostavat helpoilta, mutta useimmille meistä keski-ikäisistäkin ovat vaikeita asioita opeteltavaksi. Ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen on edelleen hyvin vaikeaa, menee herkästi torumiseksi. Mutta pikkuhiljaa opetellaan...

    Maiju, lapsenlapsi on varmaan kaikkein parasta! Onnea sinulle:)

    Nelle, minäkin uskon, että itselleen armollinen heijastaa sitä ennen muuta ympärilleen. Itselleen ankara taas näyttäytyy samanlaisena muillekin.

    Erjuska, ikä on tuonut ihanasti tasapainoa ja avarampaa mieltä. Vaikka minä olen kyllä aina ollut syntymäonnellinen ja saanut enimmäkseen herätä hyväntuulisena.

    Rita, kiitos palautteesta! Toisten ajatuksissa on usein niin paljon samaa ja se saa hyvälle mielelle lukiessa. On ihanaa saada jakaa asioita toisten kanssa ja sen tämä netti mahdollistaa:) Samanlaista onnellisuutta olen löytänyt sinunkin kirjoituksistasi.

    Henrietta, sullahan on hyvä konsti selättää kiire ja ärtymys:) Ja hymy palaa aina takaisin jossakin muodossa.

    Rva Pioni, hienoa! Mulla ainakin ne taivuttajat toimivat hyvin, varsinkin kun uudet linssit tulevat entisiä lähemmäksi silmiä. Hankin vielä uuden Max Factorin Masterpiece-mascaran, jossa on muoviharja. Sillä saa näyttävät ripset, jotka pysyvät hyvin.

    VastaaPoista
  10. Hehe: tutustu naapureihisi! Meillä soi ovikello toissailtana klo 22.45! Jos omistaisin pesäpallomailan, olisin mennyt sen kanssa ovelle, mutta nyt kurkin vain ovireiästä, että kuka pyrkii meille kerrostaloasuntoon siihen aikaan kun ulko-ovikin on aina lukossa eikä summerisysteemiä ole. Mysteeriksi jäi. Joten, tuon kohdan skippaan täysin. Ei kiinnosta naapurit eikä niiden kaverit..

    Mutta muutenhan sitä voisi kyllä pyrkiä olemaan hieman onnellisempi. Mutta meneehän se näinkin.

    :)

    VastaaPoista
  11. Sooloilija, joo, ei noin tee mieli tutustua. Voihan sitä tervehtiä sitten päivänvalossa, jos samaan aikaan ovelle sattuu.
    Mun mielestä homma menee niin, että hoitamalla itseään ja läheisiään hyvin, onnellisuus lisääntyy.

    VastaaPoista
  12. Juu, hieman karrikoin tuota asiaa.. Mutta vuosien varrelle mahtuu monia tilanteita, joista ei nyt enempää.

    Onnellisuus tosiaankin lisääntyy kun hoitaa läheisiään hyvin ja antaumuksella.

    Se nauru ja hymy ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  13. Mulla on myös muoviharja Cliniquen high lengths mascarassa. Se tekee tarkkaa jälkeä, tykkään pienistä arjen iloista... ja tärkeistä minulle.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...