tiistai 30. marraskuuta 2010

Suoraan sydämeen


Töissä on ihanan kylmää! Siellä melkein meinataan palella, mutta ei sentään oikeasti. Puoli rakennusta oli maanantaina kokonaan kylmänä, meillä huoneet vain viileitä. Mikäs siinä, siitähän selvitään vaatteita lisäämällä.  Kollega haki toppatakin päälle käydessään työkokouksessa toisessa päässä taloa, mutta hän onkin pieni ja laiha. Ja voihan kehon lisälämmitys kuluttaa  meistä muistakin muutaman ylimääräisen kalorin!

Kotona sen sijaan on vähän liiankin lämmin, kuten meillä aina kovilla pakkasilla. Se oireilee rutikuivana nenänä ja silminä. Vähäinenkin touhuaminen villalankojen kanssa saa välittömästi nuhan puhkeamaan, huomasin taas, kun yritin koota isoäidinneliöistä hartiahuivia anopille. Vanhojen pattereiden säätäminen ei onnistu kovin tarkasti, se on melkein vain auki/kiinni.

Kuva lainattu YLE:n sivuilta

Tätini suositteli syksyllä Elina Hirvosen kirjoja, erityisesti hän mainitsi uutuuden Kauimpana kuolemasta. Yritin lukea sitä, mutta ainakin alku oli minulle liian ahdistavaa kuvausta lapsista, joten palautin sen kirjastoon. Olen vieläkin vähän yliherkkä lukija. Tänään kuulin, että Hirvonen oli kirjallaan saanut Kalevi Jäntin palkinnon. 

Sattumoisin olin juuri lukenut edellisenä iltana hänen ensimmäisen  kirjansa  Että hän muistaisi saman vuodelta 2005. Pieni mutta hieno teos! Siinä nuori Anna käy lävitse perhettään ja perheensä historiaa, ja tutustuu samalla amerikkalaiseen Ianiin, jonka lapsuuden ja hippivanhempien elämän on sotkenut Vietnamin sota ja päihdesekoilut. Harvinaisen herkästi ja tarkkanäköisesti kirjoittaja imaisee lukijan mukaan Annan ja hänen veljensä Joonan maailmaan ja sekaviin lapsuudenmuistoihin. Lukijalla on sydän sykkyrässä myötätunnosta päähenkilöitä -ja  myös itseään kohtaan.

Tätä kirjaa voi suositella jokaiselle, jolla on monimutkaista perhetaustaa. Erilaiset perheongelmat ja -salaisuudet vaikuttavat useiden sukupolvien ajan, vaikka itse ongelmakäyttäytyminen olisi jo loppunutkin. Harvinainen lukuelämys!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventtiruokaa ja valokuvausta


Alkutalvi menee aina pukemisen kanssa pähkäillessä. Sunnuntaiaamun seitsemäntoista asteen pakkanen lauhtui kahteentoista jo keskipäivään mennessä ja niinpä metsälenkillä oli kuuma koko ajan. Täti käveli tietenkin kahdet legginssit tuulihousujen alla, kun ei mahtunut enää kuusi vuotta vanhoihin toppahousuihinsa. Milloin muistan, että vasta kaksikymmentä alkaa olla kova pakkanen? Ja että kolmessakymmenessä ei kannata mennä ulos ollenkaan, ettei ahista.

Siitäpä päästäänkin tärkeimpään, eli ruokaan ja sunnuntailounaaseen. Näitä olen tehnyt aivan vasta edellisen kerran, mutta en juuri nuoremmalle pojalle, joka nyt tuli syömään. Alkuruokana oli kuvassa olevaa parsakaali-pähkinäsalaattia, jossa on myös uunissa paistettua pekonia. Nimi voisi olla yhtä hyvin parsakaali-pekonisalaatti. 
Ohje on tässä. On ihan mykistävän hyvää, kun on ehtinyt  muutaman tunnin vetäytyä jääkaapissa.













Pääruokana oli sitruuna-kanapastaa eli Pollo Limonelloa, tällä kertaa kokojyvä-pennestä. Inkiväärin ja sitruunan terä (raastoin vähän kuortakin), hunajan makeus, valkosipulin aromi ja jogurtin happamuus ovat sellainen liitto, että päälle raastetun parmesaanin kanssa syöjä on nirvanassa!

Vähensin tietenkin energiaa salaatin kastikkeesta laittamalla puolet 15%:sta kevytmajoneesia ja toisen puolet ruokajogurttia. Pastakastikkeen tein 10% kermasta ja ruokajogurtista. 

Niinpä jälkiruoan oli oltava väreihin sopivaa ja vähäenergistä, pakastemarjoja siis tuorekiisseliksi keitettynä.


Näitten kuvien tarkoitus ei ollut kuitenkaan esitellä ruokareseptejä, vaan harjoitella  ruokien valaisemista iltapäivän hämärässä niin, että hämärä tunnelma säilyy. Onnistuin siinä vain osittain, itse ruokaan asti en sitä valoa saanut, paitsi salaattiin. Kyllä on vaikeaa!


Tein itselleni grid snootin eli yhdistetyn hunajakennomaisen valonrajoittimen ja putkimaisen valonrajoittimen salamalaitteeseen. Katsoin mallia Kamera-lehdestä ja mm. täältä. Ei ollut vaikeaa, vaan  hauskaa. Mustia pillejä sain kevään valaisukurssilta, mutta Ikeassa on kuulemma samanlaisia. 


Ei näytä mitenkään hienolta, mutta eipä maksakaan juuri mitään. Nyt vielä opettelen vähän lisää.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Oivaa mustavalkoista


Oli ihan pakko saada yksi tuollainen Marimekon Siirtolapuutarha-lautanen. Mietin kyllä kaksi kertaa, mihin sen kaapeissa sijoitan, uteliaisuus  kuitenkin voitti. Tämä on ihana, mutta en vielä ole varma, tuleeko niitä lisää.


Perjantain pikalounas uudella lautasella: keitettyä punajuurta, pikapaistettua kaalia ja omenaa kurkumalla ja karrilla maustettuna, purkillinen tonnikalaa tomaatissa. Hyvää!


 Ihastuin Marimekossa tähän Noitarumpu-kankaaseenkin. Se passaisi loistavasti olohuoneen pöydälle, mutta kun siinä ei tule liinaa käytettyä kuin jouluna, niin sain vielä vältettyä houkutuksen. Ehkä makuuhuoneen verhoiksi? Siihen se voisi käydäkin.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Onnesta



Kauko Röyhkä laulaa juuri, että "kaikki menee hyvin, kun sä olet nuori". No niin meneekin, mutta riippuu kyllä näkökulmasta. Nuorena jotkut asiat menevät ihan omalla painollaan  ja toisten kanssa taas kipuillaan vuosikausia. Monella tavalla elämä muuttuu helpommaksi, kun vuosia  tulee lisää -jos ruumiillisia vaivoja ei lasketa.

Vanhempana on oppinut vähitellen tuntemaan itseään paremmin ja hyväksymään asioita, ja varsinkin niitä, joihin ei voi vaikuttaa. On oppinut ymmärtämään erilaisia näkökulmia asioihin ja hyväksymään omista poikkeavia mielipiteitä. On oppinut, että näkökulman voi valita. Enää ei välitä niin paljon, mitä muut ajattelevat, kun itse tietää itsensä.

Pitkän opettelun jälkeen olen oppinut elämään enemmän tässä hetkessä. Oppinut havainnoimaan ilman arvolatausta, katsomaan ympärilleni enemmän avoimin mielin. Olen opetellut tunnistamaan sisäisiä pakkojani ja sääntöjä, joista voisin luopua. Mitä oikeasti haluan  tai en halua tehdä. Ja olen oppinut vain olemaan.

Kävelin tänään edestakaisin kaupungille tukanleikkuuseen. Paluumatkalla poikkesin lempipaikkaani lähiökirjastoon lukemaan lehtiä. Uudessa Annassa oli juttua onnellisuudesta ja  keinoista, joilla voi itse vaikuttaa onnellisuuteensa. Konstit olivat ihanan yksinkertaisia ja niin tosia, että ihan nauratti!

Jotain tällaisia siinä oli listattuna (osa voi olla omastakin päästä):
  • hymyile ja ole ystävällinen ihmisille
  • tee hyviä tekoja, tee palvelus jollekin
  • seuraa ajatuksiasi, ettet jää jurnuttamaan ja  juutu pahanolon kierteeseen
  • liiku ulkona joka päivä
  • nuku tarpeeksi
  • hemmottele itseäsi
  • naura joka päivä
  • tutustu naapureihisi
  • arvosta läheisiäsi ja juttele heidän kanssaan
  • anna anteeksi itsellesi
  • hanki kotieläin tai lapsia, kummistakin on valtavasti iloa (tämän keksin itse:)

Tuleeko muilla muita konsteja mieleen?





torstai 25. marraskuuta 2010

Hupsis tupsis pimpeli pompeli




Mamma taas koiralle takkia ompeli. Löysin lankakoristani tummanturkoosia lankaa ja yllättäen useita sävyynsopivia pikkuneliöitä. Näistähän saa kivan pusakan Vilmalle, kun sommittelee neliöt selän puolelle.

Otin kuvia päivänvalossa ja vaikka miten yritin, turkoosi näytti aina liian vaalealta. Keskimmäisessä kuvassa ehkä osui eniten oikeaan. Oli varmaan liian iso aukko, kun ovat vähän epätarkkojakin? 


keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kimallusta kirjoista



Bongasin naamakirjasta serkun sivulta niin houkuttelevan kirjalistan, että halusin kopioida sen tännekin. Tämä on joku BBC:n listoista, eli ei tässä pohjoismaisia kirjoja ole. Sadan kirjan listoja on monenlaiseen makuun, mutta tässä nyt on onneksi naisen näkökulmaa mukana. Sieltä löytyy ihania opuksia, sellaisia, joita on lukenut moneen kertaan. Kuten nyt vaikka Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on mennyt varmasti kymmenen kertaa plus elokuvaversiot montakymmentä kertaa.

Olen lukenut puolet noista kirjoista ja lihavoinut ne. Lisäsin perään vielä suomennokset. Aivan ehdoton helmi on vasta pari vuotta sitten lukemani Kuin surmaisi satakielen. Elokuva sulatti myös sydämen. Pin elämä oli hieno ja erikoinen, Viisi mustaa kanaa kirpaisi syvältä. Plus ne kaikki muut.


1 Pride and Prejudice - Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien: Sormusten herra
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
4 Harry Potter series - JK Rowling: Harry Potter -sarja
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
6 The Bible - Raamattu
7 Wuthering Heights - Emily Bronte: Humiseva harju
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell: 1984
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens: Suuria odotuksia
11 Little Women - Louisa M Alcott: Pikku naisia
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy: Tess
13 Catch 22 - Joseph Heller: Catch 22
14 Complete Works of Shakespeare: Teokset
15 Rebecca - Daphne Du Maurier: Rebecca
16 The Hobbit - JRR Tolkien: Hobitti
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger: Sieppari ruispellossa
19 The Time Traveller’s Wife - Audrey Niffenegger: Aikamatkaajan vaimo
20 Middlemarch - George Eliot: Middlemarch
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell: Tuulen viemää
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald: Kultahattu
23 Bleak House - Charles Dickens: Kolea talo
24 War and Peace - Leo Tolstoy: Sota ja rauha
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh: Mennyt maailma
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky: Rikos ja rangaistus
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck: Vihan hedelmät
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy: Anna Karenina
32 David Copperfield - Charles Dickens: David Copperfield
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis: Narnian tarinat
34 Emma - Jane Austen: Emma
35 Persuasion - Jane Austen: Viisasteleva sydän
36 The Lion, The Witch and The Wardrobe - CS Lewis: Velho ja leijona
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini: Leijapoika
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres: Kapteeni Corellin mandoliini
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden: Geishan muistelmat
40 Winnie the Pooh - AA Milne: Nalle Puh
41 Animal Farm - George Orwell: Eläinten vallankumous
42 The Da Vinci Code - Dan Brown: Da Vinci -koodi
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving: Ystäväni Owen Meaney
45 The Woman in White - Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery: Annan nuoruusvuodet
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy: Kaukana mielettömästä maailmasta
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood: Orjattaresi
49 Lord of the Flies - William Golding: Kärpästen herra
50 Atonement - Ian McEwan: Sovitus
51 Life of Pi - Yann Martel: Piin elämä                                         
52 Dune - Frank Herbert: Dyyni
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen: Järki ja tunteet
55 A Suitable Boy - Vikram Seth: Sopiva nuori mies
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens: Kaksi kaupunkia
58 Brave New World - Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez: Rakkautta koleran aikaan
61 Of Mice and Men - John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
62 Lolita - Vladimir Nabokov: Lolita
63 The Secret History - Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
64 The Lovely Bones - Alice Sebold: Oma taivas
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
66 On The Road - Jack Kerouac: Matkalla
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding: Bridget Jones -elämäni sinkkuna
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie: Keskiyön lapset
70 Moby Dick - Herman Melville: Moby Dick -valkoinen valas
71 Oliver Twist - Charles Dickens: Oliver Twist
72 Dracula - Bram Stoker: Dracula
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta
75 Ulysses - James Joyce: Odysseys
76 The Bell Jar - Sylvia Plath: Lasikellon alla
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Émile Zola: Kivihiilen kaivajat
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray: Turhuuden turuilla
80 Possession - AS Byatt: Riivaus
81 A Christmas Carol - Charles Dickens: Saiturin joulu
82 Cloud Atlas - David Mitchell: Pilvikartasto
83 The Color Purple - Alice Walker: Häivähdys purppuraa
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert: Madame Bovary
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - EB White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad: Pimeyden sydän
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery: Pikku prinssi
93 The Wasp Factory - Iain Banks: Ampiaistehdas
94 Watership Down - Richard Adams: Ruohometsän kansa
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole: Typerysten salaliitto
96 A Town Like Alice - Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa                                     
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
98 Hamlet - William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
100 Les Miserables - Victor Hugo: Kurjat

Vinokirjaimin ne, joita olen yrittänyt lukea, voi, niitäkin on vaikka kuinka paljon. On ihanaa, kun voi jättää kesken, jos ei jaksa kiinnostua tarpeeksi.


Muutaman vuoden tauon jälkeen lukeminen maistuu taas, joskin pienissä erissä. Nyt on menossa Riikka Pulkkisen Totta. Luen sitä hyvin hitaasti ja nautiskellen.



tiistai 23. marraskuuta 2010

Päivän asu: talvi


Nuuh, ihana pakkanen! Aurinko paistaa miinus kahdentoista asteen verran ja pieni viima  vain virkistää kuononpäätä. Nyt voi juosta ja heitellä käpyjä. Voi kaivella lumen alta päästäisen jälkiä. Oikein hyvällä onnella löytää kuolleen hiiren tai pikkulinnun.


Viimetalvinen villapusakka on puettu päälle ja se pysyykin jopa melko hyvin päällä. Koko alkumatkan Vilma silti heittelee takapäätään ja yrittää karistaa vaatetta pois kannoiltaan. Välillä lumeen kaivautuessa etukäpälät tulevat kaula-aukosta ulos.


Kuvista huomasin, että kynsienleikkuu on unohtunut. Juustolla saatiin sekin kotona tehtyä eikä huutoa tullut yhtään. Tavallisesti kynnenleikkuu on kovan taistelun takana ja koira ulvoo kuin syötävä. 

Lämpimät vaatteet sai emäntäkin kaivaa kaapistaan, paksuimman toppatakkinsa, mutta tarkenipa myös hyvin. Totuttautuminen tositalveen on alkanut.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Soppaa


Sunnuntaina tein kunnon pakkaspäivän soppaa eli runsaasti juureksia sisältävää keittoa hirven jauhelihasta. Ohje oli peräisin Pastanjauhajien blogista ja on ruokakilpailun satoa. Runsaasti erilaisia makuaineita sisältävä keitto oli yllättävän tasapainoinen maultaan. Sitä oli muuten kokattu myös täällä.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jätin perunan pois ja käytin lanttua ja palsternakkaa enemmän. Lipstikasta en pidä, joten korvasin sen lusikallisella kuivattua basilikaa ja timjamia. Ja koska keitossa on kokonainen sulatejuustopaketti, tuntui kerma minusta turhalta ja jätin senkin pois.

Keiton maku oli aivan erinomainen!

Ruoan kanssa maistelimme jo iltapäivällä uutta Beaujolaisia, hyvin jäähdytettynä tietenkin, ja mietimme, oliko se hyvää vai ei. Tähän asti en ole koskaan pitänyt siitä, vaikka usein on tullut maistettua. En vaan ymmärrä sen päälle! Ehkä sillä on merkitystä niissä maissa, joissa tuotetaan viiniä. On jännittäävää saada maistiaisia uuden sadon tuotteesta. Mutta mitä sille meillä on väliä?

Ehkä tämä oli kuitenkin tähänastisista parhaimman makuista: kevyttä, hedelmäistä -no siis kevyttä. Ei pahaa jälkimakua, ei jälkimakua ollenkaan. Itse asiassa maultaa aikab hyvää, mutta ylihinnoiteltua reilun kahdeksan euron hintaan.




Kummasti loppupullo hupeni kuitenkin illalla glögiin sekoitettuna ja Tähtien kanssa tanssiessa. Siihen viini oli ihan sopivaa. Laura ja Marko tanssivat niin ihanasti, ja niin tanssivat Antti ja Anskukin.




sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Härveleissä on eroja


Ostin ensimmäiset ripsentaivuttajani vuonna -96  Lontoosta Bootsilta.  Siihen asti olin  aina harmittellut, kun ripset sotkivat silmälasien linssit sisäpuolelta.  Apu löytyi vasta taivutetuista ripsistä. 

Samat härveli minulla on ollut käytössä siitä asti. Olen kyllä hankkinut kolmet muutkin tässä välillä, mutta todennut ne huonommiksi. On pitänyt palata taas etsimään uusia kumityynyjä alkuperäisiin. Muun muassa kehutut Duroyn sinipäiset taivuttajat, joissa on silikonityynyt, nipistivät ilkeästi silmäkulmien pikkuripsistä.


Satuin kuulemaan, että paikallisesta Stockmann Beautysta saa tilaamalla Shiseidon hyvät taivuttajat. Panin tietysti heti 22 euron tilauksen vetämään.

 
Noita vasemmanpuoleisia Shu Uemuran kuuluisia vempaimia en ole onnistunut mistään hankkimaan, ulkomailla en ole muistanut ja nettikaupoista juuri niitä tilauksia ei toimiteta Suomeen. Ihan tavallisen näköisethän  tosin nekin ovat. Kaikki ne ovat ihan saman näköisiä.

Mutta yhden eron huomaan heti: nuo Shiseidon taivuttimet eivät ole liian kaarevat, vaan juuri sopivat ainakin minun silmilleni. Lopputulos on hyvä, eikä musta  ulkonäkökään ole yhtään haitaksi.

Aluksi tekevät vähän jyrkkää jälkeä, kun painan liikaa. Vaatii pientä opettelua ja kevyempää kättä. Päälle Lancomen Hypnôsea, jonka harjalla saa siistit ja näyttävät ripset rillien taakse. Paras mahdollinen ripsiharja.

Vaikka lähes yhtä hyvä on Lumenen Sensitive Touch Mascara, joka minulla on työpaikan meikkipussissa. Sillä saa kestävät pitkät ripset, jotka pysyvät siisteinä iltaan asti. Ainoa vaikeus on Lumenen kosteus alussa, sen takia taivutetut ripset saattavat suoristua. Ja värjättyjä ripsiä en menisi kuuna päivänä taivuttelemaan!




lauantai 20. marraskuuta 2010

Ihmetyttää kummastuttaa


Sen vielä ymmärrän, että kun tilaa jenkkisängyn, johon saa joka väliin valita kaiken itse, sitä aletaan rakentaa norjalaisessa pikkukylässä vasta tilauksen mukaan. Sitä saa sen takia odottaa pari kuukautta. Sama koskee autoa, joka sekin tilataan jokaiselle erikseen valituilla herkuilla ja jota  odotetaan nyt kuumeisesti kolme kuukautta.

Mutta kun ostan rillit maahantuojan esittelystä, luulisi että niitä on sentään edes jossakin  muutamat valmiina. Luulisi jopa, että maahantuojalla olisi jossakin autotallissa edes pieni käteisvarasto, muutakin kuin ne yhdet esittelymallit kutakin. 

Nyt odotan jo kolmatta viikkoa. Linssit ovat kyllä saapuneet optikolle. Voiko olla, että jossakin lombardialaisessa pikkukylässä alkaa Giovanna vääntämään muovia meikän tilauksen mukaan. Kun kyse on ihan tavallisista silmälaseista, eikä niihin tilattu mitään erikoisvarusteluja, kuten sateentunnistimella varustettuja pyyhkimiä tai peruutustutkaa, sisäänrakennetusta navigaattorista puhumattakaan. Eikä kyse ole mistään estrovertin näyttäytyjän erikoismallistosta, vaan tavallisista suomalaisenkin emännän nenälle istuvista vakiokakkuloista. Väri on kyllä  komian viininpunainen. No ehkä sitten viikon päästä.


Henrietta Hassisen kuvien ihailijana kokeilin päällekkäisvalotusta. Otin kuvia syntymäpäiväruusuista, joitten olin antanut kuivua maljakkoon.



perjantai 19. marraskuuta 2010

Loistavaa perjantaita!




Koko kroppa huutaa liikuntaa, ensimmäistä kertaa koko viikolla. Huomenna on pakko lähteä sauvakävelylle. Ihan oikea talvi-ilmakin on.

Pääsin töistä jo alkuiltapäivästä. Kävin kiertämässä mutkan kaupungilla ja söin suklaapatukan perjantain kunniaksi kotimatkalla bussissa. Kotona laitoin uunin päälle ja kaivoin pakastimesta viime viikonlopulta jääneitä pakastepullia. 

Pikaisen koiralenkin jälkeen keitin hyvät kahvit, join sitä kaksi kupillista ja söin sen kanssa kaksi vastapaistetun rapeaa pullaa. Luin kotimatkalla ostamaani Annaa. Ihanan rentoa! Söin vielä pari voileipää. Hiilareita, ihanan kiellettyä! 

Puolen tunnin torkut sohvalla omatekemän torkkupeiton alla.

Siinäpä hyvän perjantain aineksia ihan tarpeeksi.


torstai 18. marraskuuta 2010

Ruoto ryppyilee


Jo torstai, eikä irtoa edes päivitystä. Päivät kuluvat töissä ja illat sohvalla, kuten muillakin työviikoilla. Niskaa särkee jo puolilta päivin, ja siitä vasta muistan vähän verrytellä. Jumppa ja venyttely illalla ei auta, joten olen tilannut itselleni maanantaiksi ajan kiropraktikolle, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Kaikki vakioiltapuhteeni ovat haitallisia niskalle. Television katsominen kaikissa asennoissa, kannettavalla työskentely kaikissa asennoissa, lukeminen kaikissa asennoissa, sudokujen tekeminen kaikissa asennoissa, nukkuminen kaikissa asennoissa. 

Virkkaaminen: myrkkyä.



maanantai 15. marraskuuta 2010

Haaste


Kaarnikka yllätti haasteella, josta kiinnostuin heti. Katselin hänen kuvaansa ja vastauksiaan ja tunnistin niin selvästi aikakauden, suunnilleen saman, jolloin minäkin olen lapsuuttani elänyt.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen Mikä sinusta tulee isona?
Kovasti houkuttelevia ammatteja olivat lentoemäntä, opettaja, lääkäri, sairaanhoitaja, missi, rikas rouva jne. Opettajaksi halusin ehkä eniten ja se olikin ensimmäinen polku, jota lähdin seuraamaan. Myöhemmin löysin jotain vielä paremmin sopivaa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
 Luin Aku Ankkaa ja myöhemmin Tinttejä. Milla Magiassa oli särmää ja Mummo Ankka oli aito, mutta Tupu, Hupu ja Lupu olivat järkeviä, ja se vetosi eniten. Heihin samaistuin.
3. Lempileikkejäsi?
Kauppaa ja konttoria leikin loputtomasti, samoin kotia ja barbileikkejä, lääkäriä ja hammaslääkäriä. Hiusten kampaaminen ja meikkaaminen oli ihanaa ja ainakin isoäiti suostui asiakkaaksi.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Meillä tuotiin tarjottimella kakkua tai leivos kynttilän ja lahjojen kanssa sänkyyn sille, joka täytti vuosia. Toiset lauloivat onnittelulaulun. Äiti osasi valita aina hyvän lahjan, mutta parhaiten on jäänyt mieleen isän töistä tuoma liuskalehtiö, jossa oli viivoja ja joka sivulle painettu sana Lehtifaktorille. Oli juuri vilkkaimpien konttorileikkien aika kahdeksanvuotiaana.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Kesällä uitiin ja talvella luisteltiin mäenlaskun lisäksi, mutta ei kai niitä urheiluksi voi sanoa. Oikeaa urheilua olen aina inhonnut.


6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Lasse Mårtensonia rakastin niin syvästi, että muistan itkeneeni. Ihaninta, mitä radio tarjosi oli kuitenkin  Maruzella. Silloin ei voinut kuvitellaakaan, että joskus voisi kuunnella sitä juutuubista niin usein kuin haluaisi! Kokeile tästä:



7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?
Nukkekoti oli niin suuri haave, että muistan selvästi sen onnentunteen, kun sen yhtenä jouluna siskon kanssa varmaankin yhteiseksi saimme. Taisin olla viisivuotias ja nukkekoti oli pahvia. Se ei menoa haitannut. Muistan kyllä tarkkaan sen joulupukinkin, joka sen toi.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Halusin lapsena naimisiin, oman ammatin ja työn ja omia lapsia. Halusin hyvän elämän. Olen saanut kaiken, mitä koskaan älysin elämältä toivoa.


Jos kiinnostuit, tartu haasteeseen ja kerro minullekin!



sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäiväkuakkua


Työpaikallani lopetti tai siirtyi uusiin tehtäviin muuan taitava ja pidetty nuori nainen. Olin itse vapaaviikolla, kun hän tarjosi kakkua viimeisenä päivänä. Mutta kakkua kehuttiin sen verran vuolaasti vielä seuraavallakin viikolla, että kiinnostus heräsi. Kuulemma kinuskikastike sekoitettuna juustokakkumassaan sopi erittäin hyvin raikkaaseen puolukkapäälliseen.

Eiku kokeilemaan isänpäiväksi. Ja minähän tykkäsin! Pohjan Domino-keksit maistuivat mukavalta puolukan kirpeyden rinnalla. Täytteessä ei kinuskia oikeastaan erikseen erottanut, vaikka sitä oli sentään koko purkillinen. Oma vuokani oli halkaisijaltaan liian iso, 28 cm, joten kakusta tuli litteä, ja toinen 24-senttinen vuoka taas liian pieni. Sittenkin pitäisi hankkia vielä se 26-senttinen vakio, jota on yllättävän vaikea löytää.

POHJAAN käytin
200 g Domino-täytekeksejä, mutta voi käyttää muutakin
50 g sulatettua voita / juoksevaa rasvaa (voi jähmettää pohjan ehkä paremmin)

Murskaa keksit monitoimikoneella -ihana laite! Lisää sitten rasva lusikalla sekoittaen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja sipaise reunat öljyllä. Silloin täyte irtoaa ehkä helpommin reunoista. Painele keksiseos ison lusikan pohjalla tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

TÄYTTEESEEN tarvittiin
4 liivatelehteä (meni vahingossa 5), siis aluksi likoon kylmään veteen

250 g eli purkki rahkaa
2 dl eli purkki kinuskikastiketta
1.5 tl vaniljasokeria

Sekoita nämä keskenään kulhossa. Kuumenna sitten mikrossa ½ dl vettä tai sitruunamehua. Puristele liivatelehdet ja liuota yksitellen  kuumaan nesteeseen. Valuta hieman jäähtynyt neste nauhana rahkan joukkoon samalla hyvin sekoittaen.

2 dl kuohukermaa tai 20 % vispikermaa vatkataan toisessa kulhossa.

Sekoita kermavaahto viimeisenä muun seoksen joukkoon. Levitä seos sitten tasaiseksi kerrokseksi vuokaan, folio päälle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Kakun päälle voi jo vajaan tunnin kuluttua levittää pari desiä puolukoita, ei haittaa, vaikka olisivat osittain jäisiäkin. Keitä sitten hyytelösokerista pakkauksen ohjeen mukaan parin desin kiille. Anna vähän jäähtyä ja lusikoi kiille puolukoitten päälle. Kiille jähmettyy pian jääkaapissa.


Toimii hyvin jälkiruokana, kahvia odotellessa.


lauantai 13. marraskuuta 2010

Perjantaipastaa ja jälkiruokaa


Saimme esikoisen viikonloppukylään, joten perjantaina oli tiedossa mukava ilta. Töitten jälkeen ei kovin ihmeitä ehtinyt kokkailla, joten tarjosin vanhaa suosikkiani, iki-ihanaa Pollo Limonelloa  tomaattien ja vihersalaatin kanssa.

Jälkiruokaa en ollut sen kummemmin ajatellut, mutta miesväki keksi mainion talvisen Irish Coffeen, jota isä ja poika kuvissa yhdessä värkkäävät. Tai siis poika tekee ja isä leikkii tämän Galaxy Tabilla sillä aikaa.







Harvoin tulee tätäkään mainion makuista juomaa nautittua. Minä olisin halunnut sen keramiikkamukiin, mutta muitten mielestä viskilasissa juoma pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Mutta palaan vielä siihen pastaan. Sitruunainen, makeankirpakaksi inkiväärillä ja hunajalla maustettu, kurkumankeltainen pasta sekä murea broileri ovat kyllä match made in heaven! Tämänsyksyinen hiilihydraattien välttäminen on saanut välillä  väistyä muitten kanssa syödessä. Siksi pasta maistui nyt sitäkin paremmalta.

 Kuva Jarkko Ruotsalainen, lainattu kuvahausta. Keskityin taas kotona vaan syömiseen.

Tässä vielä oma muokkaukseni ohjeesta neljälle, jos joku haluaa:

POLLO LIMONELLO

3-4 broilerin rintafilettä suikaloituna
30 g voita tai loraus öljyä
1-2 pientä sipulia pilkottuna
ripaus cayennepippuria/ mustapippuria ja chiliä sen puutteessa
2 dl kuohukerma
1 rkl kanafondia tai ½ kanakuutiota
½ rkl kurkumaa
3-4 valkosipulinkynttä
2 tl raast. inkivääriä
2-4 rkl sitruunanmehua, osa voisi olla raastettua kuortakin
1-2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista jogurttia
suolaa
parmesaania
yrttejä/ persiljasilppua
  • suikaloi broilerinfileet, ruskista
  • kuullota sipulit ja mausta pippurilla
  • sekoita joukkoon kerma ja fondi, anna kypsyä hetki
  • lisää kurkuma, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja
  • jatka kypsennystä hiljaisella tulella.
  • lisää lopuksi jogurtti ja suola.
Kaada kastike samaan aikaan keitetyn ja valutetun spagetin tai tagliatellen päälle. Sekoita, ripottele päälle persiljaa ja tarjoa heti. Parmesaania kukin voi raastaa annokselleen, jos tahtoo, ei ole maun takia mitenkään välttämätöntä.

Maistuu muuten hyvältä!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...