maanantai 11. lokakuuta 2010

Päivä osa-aikakotirouvan elämästä


Katselin tänä aamuna, että koti näyttää jo siltä, että voisin tarttua imuriin. Yleensä välttelen sitä, vaikka se on melko uusi ja valkoinen ja toimii hyvin, eikä sen käytössä ole mitään epämiellyttävää. Olen vaan niin saakelin laiska, huolimatta siitä, että on kohta ollut kokonainen viikko vapaata. No aamupalan jälkeen siis tartuin tuumasta toimeen.


Aloitin vaihtamalla lakanat ja imuroimalla petauspatjan. Imuroin sitten makuuhuoneen ja puolet olohuoneesta ja olin sen jälkeen ihan kuitti! Kävin sohvalle pitkäkseni ja nukuin samantien tunnin päiväunet koira jaloissani. Olimmehan heränneet yöunilta jo kokonaista kolme tuntia aiemmin.


Iltapäivän puolella oli kevyen lounaan vuoro ja sen jälkeen Vilman päivälenkki. Kylmä tuuli muistutti, millaista lokakuussa kuuluukin olla: kylmää ja henkäys talvea ilmassa. Siitä tuli mieleen tietysti talvirenkaiten vaihto autoon, mihin minun ei olekaan ennen tarvinnut ottaa kantaa. Mutta kun mies tulee kotiin vasta torstai-iltana, soitin nuoremmalle pojalle, joka lupasi tulla kaverinsa kanssa töitten jälkeen hoitamaan homman.  Ovat vaihtaneet yhdessä talvirenkaita ennenkin, tämän kaverin äidin autoon.

Johan tuli tähän naiseen vauhtia: imuroin äkkiä loput huoneet, laitoin pyykit kuivauskaappiin, tyhjensin tiskikoneen, vein kaikki roskat, kävin kaupassa ja laitoin kanankoivet marinadiin.  Huhkin hiki hatussa monta tuntia. Välillä nakkasin ilta-verenpainelääkkeet naamaan ja jatkoin.


Hain pojat ennen kuutta etsimään varastosta talvirenkaita ja aloin valmistaa päivällistä. Kanankoivet menivät tulisessa marinadissaan uuniin ja minä aloin pilkkoa isoon salaattiin pieniä tomaatteja, cantaloupe-melonia ja avocadoa. Jälkiruoaksi valmistin pienen kiisselin pakastemarjoja sitomaan ja paistoin sitten voissa jokaiselle ison syrnikin.


Tai eihän ne mitään poikia enää ole, juniorikin kun on ensi viikolla jo neljännesvuosisadan ikäinen. Hän on suunnitellut juhliaan jo viikkokausia.

Renkaat oli vaihdettu puolessa tunnissa, siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ateria maistui senjälkeen kaikille ja minustakin oli ilo syödä  parikymppisten seurassa. Itselleni olisin vaivautunut tekemään korkeintaan jotakin  tonnikalasta.


Loppuilta kuluikin omassa seurassa kotona. Katsoin suosikkisarjani Kyläsairaalan tallennuksesta ja aloin värkätä tätä postausta. Nyt voin taas iloita siististä kodista ja puhtaista lakanoista. Hyvää yötä!


{Kaikki kuvat Turun linnasta viime kesältä.}


21 kommenttia:

  1. Ai, eikös nuo kuvat olleetkaan teiltä. Vähän kyllä ajattelinkin tuon hevoskuvan kohdalla... ;)

    VastaaPoista
  2. Kummasti sitä osa-aikakotirouvakin siivet selkäänsä kun vieraita tulee. Tai eivätpä nuo lapset vieraita tietenkään ole, heille haluaa vaan pistää parastaan!

    VastaaPoista
  3. Kääk, minä en saa viikossakaan noin paljon aikaiseksi ja sinä sanot olevasi laiska?
    Meri

    PS. ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  4. Kun saa. niin myös antaa. Kaksipuoleinen hyöty.

    Iisi

    VastaaPoista
  5. Ei kovin laiskalta kuulosta. Tarttis itsekin saada tuollainen annos reippautta. Ei ole näkynyt.

    VastaaPoista
  6. Tässähän aivan hengästyy lukiessa ;) Eivätkös vain ole loppujen lopuksi aika ihania tuollaiset touhupäivät. Joskus.

    VastaaPoista
  7. Mä tein saman lauantaina ja otin kahden tunnin tirsat päälle, se oli upeeta. Meillä ei imuri ollut nähnyt päivänvaloa ainakaan kahteen viikkoon. Olen imuroinnin suhteen nykyään tosi "boheemi".

    VastaaPoista
  8. Tämä täyspäiväinen kotirouva saa eniten aikaiseksi kun on joku tulossa kylään. Yllätysvieraita lyhyellä varoitusajalla onneksi tulee harvoin...

    VastaaPoista
  9. Se on parasta kun joku on tulossa ja pitää äkkiä saada paikat kuntoon! Ainoa vaan, että minulla tahtoo kadota tavaroita aina kun pitää tehdä pikasiivouksia. Tulee tungettua johonkin erikoiseen paikkaan tärkeitäkin papereita ym.
    ;D

    Ruokaa on ehdottomasti kiva laittaa kun tietää, että tulee syöjiä. Itselleen ei tosiaakaan viitsii kovin ihmeellistä laittaa.

    VastaaPoista
  10. Minua nauratti tuo kuvateksti: Aloitin vaihtamalla lakanat ja yllä tuo juhlava kuva vanhasta makuuhuoneesta. Olin toki jo ekasta kuvasta tunnistanut Turun linnan, mutta silti. Jos se olisi ollutkin teidän makkari.

    VastaaPoista
  11. Ruska, tuon olohuoneen voisin kyllä ottaakin omakseni, eikö näytäkin viihtyisältä:)

    Maaretta, vieraita tai lapsia, kuitenkin haluaa, että on paikat kunnossa. Ja lapsillekin haluaa tarjota parastaan, niin se tosiaan on.

    Meri, olen minä laiska, sehän kulkee meillä suvussa;) Pakon edessä saa itsestään aina paljon irti, niinhän sinäkin.

    Iisi, totta on, että vaivannäkö rakkaitten ihmisten eteen antaa myös itselle hyvän olon.

    Missy E, ei sitä työpäivän jälkeen tarvitsekaan huhkia. Viidentenä vapaapäivänä minäkin vasta innostuin...

    Lepis, ihanaa nyt, kun hommat on hoidettu. Mutta mistä sitä taas on tullut tiskikone ja roskikset täyteen? Juurihan minä ne eilen tyhjensin.

    Henrietta, jos minusta olisi kiinni, ei imuri tulisi kaapista yhtään sen useammin kuin teilläkään. Mies on vain sellainen, että se siivoaa perjantaisin, huvitti tai ei. En voi ymmärtää.

    Heljä, yllätysvieraatkaan tuskin hämmentyisivät sekaista kotia, ihmisiähän he tulevat moikkaamaan. Mutta hyvä, että edes joskus saamme itseemme vauhtia:)

    Sooloilija, itselle ei tosiaan viitsi tehdä sellaisia oikeita ruokia. MInä teen aina jotakin vokkia, siitä kun tykkään ja se on nopeaa.

    Kirjailijatar, tuo vanha hieno makkari ei tosiaankaan ole ihan minun tyyliäni. Oli vaan kiva laittaa kuvat jostakin ihan muualta.
    -Nyt huomaan muuten, etteivät nuo ritarit kuitenkaan Turun linnasta ole, vaan Milanosta Sforzan linnasta. Lipsahti näköjään.

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia!
    Mukava ja onnistunut vaihtokauppa teillä, sait renkaat vaihdetuksi ja pojat herkkupäivällisen.

    VastaaPoista
  13. Jaa, mä jo luulin, että sä olet muuttanut Turun linnaan... Ahkerahan sä olet ollut, viettänyt koiran kanssakin laatuaikaa. Hyvähyvä!

    VastaaPoista
  14. Joo ensin se kertoo miten laiska on ja sitten, miten on kaikkea muuta :D Voi kun meillekin tulisi vieraita, niin tulisi taas siivottua =D

    eikka

    VastaaPoista
  15. Rita, vaihtokauppa tehtiinkin sopivaan aikaan, kun lumi tuli seuraavana yönä!

    Iinuska, tuolta linnasta sai niin houkuttelevia kuvia vaikka kuinka paljon. Nautin todella tuollaisista paikoista:)

    Eikka, mehän voitais ensi viikolla tulla käymään teillä. Voit sitten siivota koko edellisen illan:D

    VastaaPoista
  16. Varsinkin ylin kuva on niin ihana, että voisin ihan mielelläni muuttaa asumaan jonnekin vastaavaan. Helsingissä eivät talvirenkaat ole vielä tulleet mieleen,mutta nyt tulivat. Taisi jo olla aikakin. ja ihania isot pojat, jotka helppivät vaikka missä hommassa. Syrnikittäkin.

    VastaaPoista
  17. Pirkko, minustakin nuo vanhan linnan ikkunasyvennykset ovat aivan vastustamattomia. Laittaisin niihin kirjavalla villakankaalla päällystetyt istuintyynyt ja katselisin ulos.

    VastaaPoista
  18. Katriina, en minä nyt ihan tuota tarkoittanut =DDD Tai siis, tervetuloa! (mutta hieman pienemmin odotuksin, kiitos ;-))

    eikka

    VastaaPoista
  19. Noh, voiahanan me tavata kaupungillakin...

    VastaaPoista
  20. Hurmaava huusholli(t) ja sen emäntä. Ilahdutti lukea!

    VastaaPoista
  21. Kiitos, Rva Pioni, tuollaisessa huushollissa voisi olla kiva asua:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...