torstai 21. lokakuuta 2010

Pää ja muutakin


Eikö ole upea pää? Kaunis vaikka karmiva, nyljetty teeri siis. Sen toi pikkusiskon mies, kun hänen koiransa oli hirvimetsällä napannut linnun suoraan lennosta suuhunsa. Lintu itse oli kaunis, ja harvinainen näky kaupunkilaisen silmille.
Oulussa oli  kivaa, tällä kertaa melko lämmintä. Vihmoi sadetta, joten kävelylle ei viitsinyt lähteä kauemmaksi kuin koiran kanssa oli pakko, ja kuvia ei tullut otettua juuri ollenkaan. 

Kotiintultua teki kummankin mieli lähteä sadepäivänä kiertelemään autokauppoja. Siinä vierähti koko iltapäivä, kun kolmessa kaupassa käytiin koeajolla ja pyydettiin tarjoukset.  Jokainen auto tuntui edellista kivemmalta. Meillä on miehen kanssa yhteisenä ilona ihailla uusien autojen upeita linjoja. Minusta autot ovat usein silmää hivelevän kauniita, joskaan juuri niihin upeimpiin emme tietenkään pääse käsiksi. Pitää siis yrittää löytää mahdollisimman nätti oman elintason mukainen pirssi. Ehkä se kohta alkaa hahmottua.


Viikonlopuksi on luvassa vieraita, taloyhtiön talkoot ja juniorin syntymäpäivät. Onneksi vapaani jatkuu vielä toisenkin viikon.



Enhän minä malttanut olla laittamatta toista teerikuvaa tänne.


11 kommenttia:

  1. No nyt selvisi! Huh, olin jo aivan ihmeissäni.

    Autokaupoilla, se voi olla hauskaa.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Mieheni on jahtireissulla ja saa toivottavasti monta teertä ammutuksi, mutta sittenkin on sanottava, että tuo pää on kamala. Ugh! Katselen mieluummin autoja... laitas suosikista kuvia, kun kerkeät! Kyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Voi teeri rassukka mikä kohtalo.
    Muistoksi jäi kuvana.

    VastaaPoista
  4. Vaikka inhon väreitä tunnenkin, värit on muuten hienot!

    Vai autokaupoilla. Kauniit linjat ja värihän OVAT ne tärkeimmät ominaisuudet autossa =D

    eikka

    VastaaPoista
  5. Huh..Hetken aikaa ajattelin tuijottavani vaikkapa jotakin Dalin teosta :)

    VastaaPoista
  6. Minullekin tuli teeren päästä Kahlon maalaukset mieleen. Upeat värit ja tuo kuolleen katse.
    Aikoinaan, kun isäni toi lintusaaliita kotiin, niin meidän lasten työ oli ne sitten perkata ja nylkeä. Opimme tekemään sen hyvin. Höyhenet pantiin talteen ja niistä saatiinkin hyviä tyynyjä. Eipä taitais enää nykyään homma minulta luonnistua. ;)

    VastaaPoista
  7. Ei olisi pitänyt moittia tuota teerenpäätä kamalaksi, sillä mies ei saanut ainuttakaan teertä. Onneksi kaksi sorsaa sentään saatiin... Ja tuo toivotukseni edellisessä viestissä oli tietysti HYVÄÄ eikä KYLMÄÄ viikonloppua. :)

    VastaaPoista
  8. Oho! Olen sanaton, tosiaankin kaunis mutta karmiva. Kuin jostain kauhuleffasta tai biologisesta museosta, en osaa päättää.

    Autoista en ymmärrä yhtään mitään. Tykkään vanhoista romuista, kunhan mun ei tarvitse tehdä niille mitään.

    VastaaPoista
  9. Kamalan kaunis on tuo pää. Värit ovat upeat mutta kuolleen linnun tyhjä silmä ja avonainen nokka ovat jotenkin surullisen karmivat. Rohkea kuva! Herättää vahvoja tunnelatauksia! Itselläni olisi kyllä jäänyt kuvaamatta....

    VastaaPoista
  10. Lepis, sisko halusi keittää päästä kallon esiin ja valkaista sen:) Huvinsa kullakin.

    Iinuska, vietimme toisenkin päivän autokaupoilla koeajoilla ja tilasimme yllättäen uuden auton jo samantien. Muuta en sano kuin että se on valkoinen ja turbodiesel!

    Arleena, riista on meillä harvinaista herkkua. Teereen en päässyt käsiksi, mutta sorsaa aion vielä mennä syömään ravintolaan tänä syksynä. Kokeilen, maistuuko se yhtä hyvältä kuin lapsena.

    Eikka, sain miehenkin innostumaan/suostumaan tällä kertaa valkoiseen autoon. Edellinen valkoinenhan oli Astra 90-luvulla.

    Kati, Dali olisikin saanut tuosta päästä aikaiseksi jotakin hauskaa!

    Rita, meilläkin isä toi joka syksy Hailuodon reissultaan repullisen sorsia. Herkullinen tuoksu täytti koko talon, kun äiti teki niistä kastiketta. Vaikka äiti kyllä muisteli juuri, ettei se niin kummoisen makuista ollut, toisin kuin minä muistan.

    Iinuska, Akulla on miehekkäitä harrastuksia;) Meidän miehestä ei leivottaisi suurta metsästäjää millään.

    Kirjailijatar, en minäkään mitään autoista ymmärrä, suhtaudun niihin kuin arkkitehtuuriin. Ihailen ulkonäköä, sulavia linjoja, virtaviivaisuutta.

    VastaaPoista
  11. Maaretta, lintuna tuo ei kauhistuttanut minua ollenkaan, mutta jos se olisi ollut minkään isomman eläimen pää, olisin ollut kauhuissani nylkemisestä. Nyt ihastelin vaan värejä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...