tiistai 21. syyskuuta 2010

Yksi asia kerrallaan

Sataa, huusholli on sekaisin, päivät menevät töissä, perjantaina tulee vieraita ja viikonlopuksi lähden itse kyläilemään. Mitähän keksis? 

Mitäpä muuta kuin ei mitään. Uutta telkkaria on kiva katsoa ja siinä samalla virkata. Voi antaa kaikkien hommien odottaa viime tippaan, sillä tavalla olen klaarannut ennenkin.

Riittää kun katson miehen touhotusta. Hän on asentanut televisiota, sen jälkeen siihen viihdepakettia ja puhuu itsekseen koko ajan. Välillä kiroilee niin, että säikähdän. Onneksi hän suostui eilen pyytämään poikaa apuun joitakin monimutkaisia säätöjä tekemään.  Myönsi jopa, ettei olisi kaikesta itse selvinnyt. Siitä huolimatta hän puhua pälättää tästä aiheesta koko ajan.

Kivahan se on, että mies puhuu, kaikenlaista kun on tullut valitettua. Mietin kuitenkin, olenko itse samanalainen, että päähän mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan. Mikä milloinkin.

*

Kuvassa Joan Mirón ja Picasson maalaukset jääkaappimagneeteissa. Itse maalaukset näin Milanossa.

9 kommenttia:

  1. Oma mottoni on liki aina ollut "ilman viimetinkaa jäisi paljon tekemättä". Miksei sitä voi oppia, että tekisi pikkuhiljaa ilman "aika loppuu kohta" paniikkia?
    Miehet ja tekniikka ja periksiantamattomuus - välillä mahdoton yhdistelmä, miehesi kuitenkin lopulta pyysi apua.

    VastaaPoista
  2. Heljä, oma selitykseni on laiskuus, olen ihan peruslaiska nykyisin.
    Miesten tapaa välttää neuvojen kysymistä jaksan ihmetellä. Pitää yrittää selvitä viimeiseen asti itse, ja vasta sitten suurena kunnianosoituksena voi kysyä parhaalta kaverilta neuvoa. Naiset levittävät apua tarvitessaan tiedon heti koko verkostoon ja saavat nopeasti koottua ratkaisuja.

    VastaaPoista
  3. Epäilen, että "yksi-ajatus-kerraallaan-päässä" on nimenomaan miehinen ominaisuus, joskus jopa kadehdittava. Ainakin itse olen taipuvainen pitämään ihan liian monta palloa ilmassa yhtäaikaa.

    VastaaPoista
  4. Uuden telkkarin myötä sen katsominen lisääntyi meillä. Harmi vain, kun sieltä ei kauheasti tule katsottavaa ohjelmaa. Tallennusvälinettäkään ei ole. Mutta minä säästyn miehen kiroiluilta ja asennan kaikki laitteet itse, mistä olen hieman ylpeäkin jo, ennen se vain harmitti, kun munsta ne on miesten hommia :D

    eikka

    VastaaPoista
  5. Pirkko, totta puhut, naisen tyylillä meinaa joskus tulla hulluksi, kun asiat eivät sitten sujukaan odotetusti ja yksi pallo putoaa. Ei tule valmista.

    Eikka, Kyläsairaala on ihanaa 60-luvun touhua Englannin rannikolla, ootko sitä katsonut? Mulle kelpaa aika moni huonompikin ohjelma;)
    Aika emäntä olet, kun asennat kaikki itse!

    VastaaPoista
  6. Ainakin minä olen putkiaivo, yhden asian ihminen. Kun esimerkiksi töissä pitäisi hoitaa samaan aikaan kolmea eri asiaa, niin aivoni tekevät tenän. Ei ihme, että olen välillä stressaantunut...

    VastaaPoista
  7. Maiju, toisaalta sulla on kadehdittava ominaisuus keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Minä joudun nyt opettelemalla opettelemaan sitä, etten yrittäisi tehdä liian monta asiaa yhtä aikaa. Siitäkin stressaantuu.

    VastaaPoista
  8. Kyllä meillä aina käy niin vastaavanlaisissa tapauksissa, että pojalta on kysyttävä ja sieltä myös apu saadaan. :)

    VastaaPoista
  9. Rita, onneksi on, keltä kysyä:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...