Näitä suloisia punahattuja nousee nyt kilpaa joka puolella. Kun olen kotona, vaatii Vilma ulosmenoa kolmen-neljän tunnin välein, ja minähän vien, kun en ole kovin innokas muuten leikkimään sen kanssa. Siinä tulee ihailtua kärpässieniä tienvarsilla ja metsissä monta kertaa päivässä. Taskussa on vain kännykkä, joten kuvien laatu selittyy sillä. Siinä ei viisi megapikseliäkään auta, kun Nokian kännyköissä vaan on melko huono kamera.
Eilen löysin myös kolme pientä, tummaa ja selvästi vasta noussutta herkkutattia paikoista, joissa niitä ei ennen ole kasvanut. Aitoja kivitatteja, tuskin huomattavia värinsä takia. Pakkohan nekin oli noukkia mukaan, vaikka taskussa oli vain koirankakkapussi, käyttämätön siis! Niistä loihdinkin tänään lounaan.
Olin suunnitellut täksi päiväksi pitempää metsäretkeä sienikorin kanssa, mutta haaveeksi jäi, kun onkin sadepäivä. Sateisen viikon sopivana ajanvietteenä kävin maanantaina koko kropan hieronnassa ja keskiviikkona pitkässä kasvohoidossa. Se olikin niin ihana, että lähes nukahdin japanilaistyylisen musiikin soidessa ja nuoren naisen hieroessa vielä hartiat ja päänahankin.
Ulos pitäs, pitäs ulos.
Kärpässienet ovat metsän kaunottaria ja sulostuttavat siellä kuolemaansa saakka. Kauniita.
VastaaPoistaHemmotteluhetket ovat paikallaan varsinkin, kun ulkona vain sataa ropinalla.
Ihanan syksyisiä kuvia!
VastaaPoistaHemmotteluhetket ovat ihania, niillä jaksaa pitkään. Ihania ovat myös kuvasi, tosi kauniit värit..
VastaaPoistaVoi miten hauskalta Vilma näyttää kököttäessään tietokoneen vieressä :D Meilläkin kovasti yritetään käyttää kaikki mahdolliset keinot nähdä ikkunasta ulos :)
VastaaPoistaPitäs pitäs vaikka mitä! Meillä nuori neiti sai nyt toiset juoksunsa ja olo ja meno sen mukasta. Juoksupökät löytyy jos jonkinmoisesta paikasta ja heti kun silmä välttää, jompi kumpi on kadoksissa. Mutta täytyy myöntää että aika kiltisti neiti alistuu. tänään tottelevaisuus treenejä talon pihassa ja yleisöä kiitettävästi. Paras ohjelmanumero on nokkapala, jossa Riitu saa nakin palan nenän päähän ja sitten odottaa niin kauan kuin sanotaan ole hyvä. Ylpeydekseni voin kertoa että kyllä voin kerrostalomme kiertää ja mitään ei tapahdu!
VastaaPoistaSitä vaan, että hyviähän nuo kuvat on olkoon sitten kännykällä!
VastaaPoistaArleena, kärpässienistä tulee mieleen kansakoulu, kun siellä niitä piirrettiin. Tilhi ja punatulkku yhdistyvät mielessäni aina samaan paikkaan samasta syystä.
VastaaPoistaTiina, tervetuloa omenapuun alle. Kävinkin jo ihalemassa hienoja kuviasi ja pistin blogin seurantaan:)
Elisa, kävin teini-ikäisenä kosmetologilla muutaman kerran ja seuraavan kerran vasta nelikymppisenä. Nyt ajattelen, että olen sen ansainnut vähän useammin, kaksi-kolme kertaa vuodessa. Eikä sekään ole edes usein.
Sunan, meillä on hirveän vähän sellaisia paikkoja, joita Vilma näkisi ulos, kun sohvakaan ei ole ikkunan edessä. Työpöydälle sentään sen voi nostaa joskus katselemaan.
Tuula, sattuipa sopivasti, kun Vilmalla on myös juuri alkanut toiset juoksut. Kymmenen kuukauden väli siinä kyllä tuli. Onpa teillä hienosti mennyt tottelevaisuusopetus. Minä en pääse kuin korkeintaan kahden metrin päähän, kun meidän höntti ponkaisee perään!
Btw, aioit lähtettää sähköpostia. Onkohan sulla ollut vanha osoite? Oikea osoite on profiilissa, jos vielä tarvitset.
Nanna, tarkistin oiken kuvaston puolelta, että itse asiassa vain sienet on kuvattu kännykällä. Mutta kiitos joka tapauksessa:)
Vähän on komeet kärpässienet, upeat,ne onkin mukavia kuvattavia ♥
VastaaPoistaSeijastiina, joka kerta tekee mieli kaivaa kameraa esille, kun kävelee kärpässienien ohi.
VastaaPoista