sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Raikkaita tuulia


 Syyskuun innostuneessa ilmapiirissä yksi suuresti odottamiani kohokohtia oli tämän viikonlopun sisustuskurssi. Tiedossa oli kaksi päivää asiaa, joka on aina kiinnostanut todella paljon. Ei vaan ole koskaan ennen osunut silmääni, vaikka tätäkin kurssia on kuulemma järjestetty useampanakin vuonna.

Sain paljon sitä, mitä olin odottanutkin. Kovin paljon ei kuuden tunnin päivissä ehdi mistään asiasta kertoa, mutta porukka oli kyllä aktiivista ja innostunutta. Eilisen kotitehtävänä oli ottaa kuvia sisustettavasta kohteesta, mikä tarkoitti tietenkin aikamoista siivoamista. Valokuva kun armotta paljastaa kaikki puutteet ja kaiken senkin, mitä ei itse edes näe arkielämässään.


Olin valinnut omaksi kohteekseni makuuhuoneen värityksen saattamisen tasapainoon. Sitä olen pähkäillyt jo kauan, enkä ole osannut valita väriä takaseinään ja verhoihin. Vielä akuutimpi kohde ilmaantui, kun eilen kannettiin sisään uusi televisio. Toki sekin oli ollut tiedossa jo aiemmin ja tasoja oli katseltukin, mutten osannut päättää mitään.

Ilta vierähti pitkälle yöhön, kun kuvasin huoneita ja selailin lehtiä leikaten mieluisia värejä ja sisustuksia talteen.  Yhtä ja toista oli vuosien varrella tullut otettua jo talteen; sillä tavalla suunnittelin aikaisemmat remonttini., mutta oli päässyt tämä juttu unohtumaan.

Mahdottoman kivaa hommaa, mutta meni kaikessa tohinassa vähän ylirasituksen puolelle. Kun vielä pikkukoirallamme on ollut kohta viikon ajan jokseenkin vilkas suolentoiminta, joka aktivoituu joka yö, sai heittää hyvästit kunnon yöunille. Viime yönä tuli kolmet lörtsyt, aina eri paikkoihin. Loppuajan kaksi pikkukoiraa vuorotellen painautui kiinni kylkeen tai kömpi jalkojen väliin. Ajattelin välillä nakata kummankin lattialle ja potkaista kuorsaavan miehen sinne perässä.

Ellen Thesleffin maalaus on jääkaapin ovessa isona postikorttina

Niinpä piti lähteä päänsäryssä tämän päivän kurssilta kesken pois potemaan kotiin. Juuri siinä vaiheessa, kun olisi alettu työstää kartongille omaa suunnitelmaa. Mutta ei auttanut kuin ottaa migreenilääkettä ja unta palloon, ja lisää lääkettä iltapäivällä.

Nyt on kuitenkin aineistoa kerättynä ja tiedän, mitä alan tekemään tulevan viikon iltoina. Ehkä tästä vielä syntyy valmistakin, ja toivottavasti pian.


***
Sain nuo kirpakanpunaiset omenat yhdeltä ystävältä, jonka puu oli vieläkin punaisenaan. Kerrassaan herkullisen värisiä ja aivan yhtä hyvän makuisia!


5 kommenttia:

  1. Tuollainen kurssihan kuulostaa hauskalta ja antoisalta. En tiennyt sellaisia järjestettävän.
    Harmi se sinun migreenisi kanssa! Paranemisia.

    VastaaPoista
  2. Juu tuollainen kurssi olisi paikallaan omankin huushollin suunnitteluun. Ja syksy on hyvää aikaa sisustamiselle ja sen suunnittelulle.

    Harmi, ettet saanut olla ihan loppuun asti kurssilla, mutta hyvät eväät sait.

    Mutta tuo koirien juttu on aika kurja, ja varsinkin kun se kaikki tapahtuu öisin. Siivoa siinä sitten reippaana kaikki jäljet! Ja yöunethan siinä pilalle menevät. Migreeni vielä päälle, huh!

    VastaaPoista
  3. Sisustaminen on sydäntä lähellä, onhan koti se paras paikka.
    Mukava kurssi, sitä kaipaa aina vahvistusta valinnoilleen ja näppärästi sitä saa juuri noin.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa mukavalta puuhalta, mutta harmi tuo pääkipeä ;( Toivottavasti voit jo paremmin!

    VastaaPoista
  5. Lepis, kiva kurssi olikin. Kävisin enemmänkin tuollaisia taviksille tarkoitettuja viikonloppuja.

    Sooloilija, en etukäteen olisi osannut arvatakaan, miten paljon eläimet muistuttavat pikkulapsia:)

    Arleena, ehkä vielä joskus khetaan konsultoida oikeaa sisustussuunnittelijaakin. Tarvitsisin hieman opastusta moneen kohtaan.

    Elisa, lääkkeet ja nukkuminen auttoi onneksi. Illalla olin jo kunnossa. Mutta kurssi jäi kesken.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...