torstai 9. syyskuuta 2010

Ei älyllistä elämää töitten jälkeen


Eilen oli niin hyvä päivä ja oikeastaan koko alkuviikko, että tiesin kokemuksesta pudotuksen tulevan kohta. Niinpä tänään alkoi puolilta päivin jo puristaa päässä sen verran, että teki koko ajan mieli mennä pitkäkseen vähäksi aikaa. Siihen on työpaikalla harvemmin mahdollisuutta. Onneksi olin suunnitellut lähteväni iltapäivällä kaksi tuntia normaalia aikaisemmin.

Mies tuli puoli kolmelta hakemaan, hänellä kun koulu oli loppunut ylellisesti jo yhdeltä. Kotimatkalla käytiin kaupasta hakemassa jotain puuttuvaa, ja kuinka ollakaan, mukaan lähti paketillinen suklaatuutteja. Siitä huitaistiin parit naamaan heti kotona ja eiku nukkumaan. -Siis minä syntinen tein niin, mies söi vain yhden ja lähti Vilman kanssa lenkille. Minä nukkua porskutin kaksi tuntia enkä ole vieläkään kunnolla herännyt.

Kuvat kännykältä

Illansuussa mies ja koira lähtivät jo toiselle lenkille, eikä minusta olllut mukaan sillekään, enhän saanut vielä sanaa suustani, kun olin juuri herännyt. Siihen auttoi ruoka ja uusi suklaatuutti sekä television katsominen.

Tunnin päästä toiset tulivat mukanaan pussillinen isoja tatteja!  Kummasti minäkin alan muistuttamaan isoa herkkutattia: se ainoa kapea kohta on rinnan alla.




11 kommenttia:

  1. Otsikko on just osuva. ;D
    Toiset päivät ovat juuri kuvaamiasi, usein torstait. Kait sitä niin kovasti odottaa sitä perjantaita ja tulevaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Minä kutsun torstaita usein toivottomaksi torstaiksi, silloin on jo niin paljon univelkaa, että voi sattua mitä tahansa.
    Aamulla mikropuurosta puolet kuohusi mikroon, hyvä aloitus päivälle. Töissä huomasin, että silmälasini olivat jääneet kotiin eli työnteosta ei tullutkaan sitten mitään. Ei auttanut muu kuin herättää poikaparkani tuomaan laseja. Tietokone takkusi, laskuista puuttui tietoja, skannerikin söi kaksi laskua kerrallaan.
    Olipa valitusvirsi - mutta kaikki sähläys unohtui nokosten myötä ja illalla olo rentoutui saunan löylyissä. Mikä parasta, huomenna on perjantai♥

    VastaaPoista
  3. Vuoristorataa se on täälläkin! Jos jossain menee hyvin, niin pikapudotus tulee seuraavan kulman takana alta aika yksikön.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
  4. Just tuommoista se voi olla. Vähän liian kauniit kuvatkin tähän ;) Toivottavasti viikonloppu tuo tarvitsemasi levon.

    VastaaPoista
  5. Täällä ollut samat tunnelmat jo pitkään. Itselläni vaan tuollainen makean/jäätelön himo on merkki tulevasta migreenistä.

    Mietin vaihtoehtoja, miten jaksan tämän syksyn. Työn ja opiskelun ja perheen ja koiran ja kaiken muun yhteensovittaminen... Niinpä teen tämän syksyn 80 % työaikaa eli perjantait vapaalla. Olen jo käynyt Ollin kanssa lenkillä, linssisoppa on hautumassa ja kohta kirjastoon. Ai niin, mun piti opiskella, mutta onhan tässä vielä koko päivä aikaa.

    Ja täällä on kasvamassa toinen tatti...

    VastaaPoista
  6. Tatti täälläkin. Samoja toimituksia kuin sinulla. Ohut kohtani on nilkassa!

    VastaaPoista
  7. Kaikenlaista minäkin suunnittelin loppuviikolle, kun oli hyvät filekset alkuviikosta. No, perjantaina ei jaksa enää mitään. Eli soon lepoilta, elokuva sohvan pohjalla maaten ja kattoo, mitä viikonloppu tuo tullessaan.

    Pakkohan väsymystä on kuunnella. Suotta siitä itteesä soimaa.

    Kuvat on tosiaan kauniit, värejä piisaa nyt ulkona.

    eikka

    VastaaPoista
  8. Hienoja värejä kuvissa, nuo kärpässienet näyttävät herkullisilta vaikkakaan ei syömismielessä. Tuleekin mieleen, kun esikoinen mutisi vesimelonia syödessään, että "ei saa syödä myrkyllisiä kärpässiemeniä...".
    Sinun lasilautanen on edelleen meillä, en ole saanut käytyä tuomassa sitä takaisin. Kyllä me varmaan ennenpitkää tavataan.
    Meri

    VastaaPoista
  9. Sooloilija, alkuviikkoon sitä lähtee innolla, joka sitten hiipuu viikon edetessä. Tai ei hiivu, vaan syöksyy...

    Manteli, pienikin univelka pistää homman kusemaan, noin niinkuin miestenkielellä nasevasti sanottuna. Joka yöstä tahtoo viikolla jäädä vähintään puoli tuntia uupumaan. Se riittääkin.

    Lepis, onneksi nyt jo tietää, että liian hyvin ei voi liian kauan mennä;)

    Ruska, kuvista voi aina yrittää löytää itselleen tsemppausta, tai edes vääntää suupielet ylös. Sekin toimii.

    Aikku, tattiloita on tässä metsässä varmaan enemmänkin, kuuluu ikäryhmän vaarallisiin ominaispiirteisiin. Katselin tänään työkokouksessa, että jotkut silti säästyvät siltä, mutta heissä ei ole sitten yhtään ylimääräistä rasvaa.

    Rva Pioni, minä pidän myös huolen siitä, että nilkat ja ranteet ovat näkyvissä. Nenänselän ohella ne ovat ainota laihat kohtani;)

    Eikka, perjantaissa on parasta tuo sohvailta, ehkä siideri tai viinilasi, kutimet ja tyhjä pää. Olisi kauhistus alkaa samatien valmistautumaan matkaan tai kylään tai illanviettoon, kuten nuorempana tehtiin.

    Meri, punaiset kärpässienet ovat syksyn ihanimpia näkyjä, suorastaan lapsellisen söpöjä. Harmi ettei niitä voi käyttää.
    Mullakin on sun kirja täällä, tai kolmekin kirjaa.

    VastaaPoista
  10. Äääh, jätskiä ja unta... Kaipaan kumpiakin, mutta jätskinsyönti pitää vähentää minimiin ja unta on vaan toivottava. Ensi viikolla on jaksettava olla töissä viikon lepäilyn jälkeen, huh huh.

    Ja noista tateista olen kateellinen, täälläpäin ei ole juuri mitään sieniä.

    VastaaPoista
  11. Maiju, kaikenlainen syönti on täälläkin jätettävä minimiin, ihan kohta. Kerään voimia vielä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...