perjantai 13. elokuuta 2010

Lieden ääressä (päätön kokki)


Tämän linnan museossa ei ole ollenkaan keskitytty sotimiseen, mistä napsahtaa sille heti täydet pisteet!  Se on ainoa vierailemani vanha linna missään maassa, jossa olen nähnyt keittiöitä. Jossakinhan on pitänyt joka talossa olla tilaa valmistaa ja säilyttää ruokaa isolle määrälle ihmisiä, mutta näitä arkisia toimintoja ei ilmeisesti ole pidetty niin kauhean tärkeinä esitellä.


Inhosin lukiossa historiaa sen takia, että siinä puhuttiin vain valtioista ja rajoista ja sodista. Aina kun kirjassa olisi kerrottu jotakin ihmisten elämästä ja siitä, millaista oli elää arkipäivää kyseisenä aikakautena, kappaleen yli hypättiin. Opettajan viesti oli siis, ettei sillä ole väliä.


On sillä väliä. Se on juuri se, mikä saa mielenkiinnon syttymään ja mielikuvituksen laukkaamaan: ihmiset ja arkielämä. Sen jälkeen vasta voi alkaa miettiä laajempia juttuja, kuten aikakauden poliittista vääntöä ja valtataisteluja, ja kuka hallitsi milloinkin.


Tämä alempi näistä keittiöistä on sisustettu hieman uudenaikaisemmilla välineillä. Saattaa hyvin kuvitella tänne touhukasta naisväkeä siisteissä vaatteissa leipomaan leipää ja nisua ja puuhailemaan lieden äärellä.  Näissä huoneissa on jotakin hyvin lämmintä ja kodikasta.



Noita alimman kuvan seinällä roikkuvia pannuja vähän ihmettelin, lienevätkö munkkipannuja?


Lainaan tähän paloja linnan opaskirjasta: 

"Linnan eteläsiipeen kaivon viereen rakennettiin 1300-luvulla keittiöleivintupa...Tämän herrainkeittiön käyttö lakkasi 1550-luvulla...Ruoanlaitto siirrettiin esilinnan puolelle, ensin keittotupiin ja sitten vähitellen valmistuviin keittiöihin.

Renessanssihovin aikaan linnassa ruokaili päivittäin yli 600 henkilöä. Ravinto oli leipävaltaista, kalaa syötiin runsaasti ja olutta kului paljon. Ruokaa tarjoiltiin neljään eri pöytään eli kestitysryhmään.

Herttuan ja hovin pöydässä syötiin rukiista herrainleipää ja tuoreita vehnäsämpylöitä. Lampaan- ja porsaanliha sekä eläinten kielet oli tarkoitettu vain hoviväelle, samoin savustetut ja taikinakuoreen leivotut kalaherkut. Paras olutlaatu oli herrainolut, jota hoviväkeen kuuluvat joivat jopa viisi lirtaa päivässä.

Ruoan ja juoman laatu heikkenivät siirryttäessä voudin ja aseväen sekä palvelijoiden pöytiin. Palvelusväki sai lesejauhoista leivottua renkileipää sekä kuivattua tai suolattua lihaa ja kalaa. Juomana oli laimea ruokaolut."

Eikö Suomessa syöty lanttua ja naurista aina ennen? Kai sitä nyt jotakin  kasvikunnan tuotteita käytettiin? Vai eikö niitä vain mainita, kuten nykyisinkin tehdään, kun nimetään  ruoka proteiinilähteen mukaan.

Ja piti ihan tarkistaa wikistä, että peruna tosiaan tuli meillä käyttöön vasta 1700-1800-lukujen vaihteessa.




8 kommenttia:

  1. Kodikkaat keittiöt. Niin kaukista puunpintaa ja yksinkertaista talonpoikaistyyliä, käsintehtyä.
    Sitä ihmettelen, että kuinka noissa keittiöissä onnistui ruuanvalmistus 600:lle.
    Nykyään vaikka on koneet ja kylmälaitteet pakastinta myöden, hienot kattila ja pannut, tuottaa kotikeittiössä jo tuskaa valmistaa ruokaa 12:lle toista.

    Ennen olikin tehokkaampaa touhuilua, luulisin. Ruuanlaitto kokopäivähommaa.

    VastaaPoista
  2. Arleena, ehkä näitä keittiöitä oli linnassa useita, eri tasoisille ryhmille omansa. Ja on sen ruoan täytynyt olla aika yksinkertaista ja yksipuolistakin suurimmalle osalle väestä, sotilaille ja palvelusväelle ainakin.

    Entisajoissa on hyvää se, että oli paljon ihmisiä tekemässä töitä. Nyt kun koneet hoitavat osan hommista, jää kaikki keittiössä yhden ihmisen kontolle. Ja kun omatekoinen on parasta, pitäisi sen yhden revetä leipuriksi, kylmäköksi, kokiksi, tiskaajaksi, sisäköksi ja hovimestariksi. Ja sitten meinaa tosiaan revetä!

    VastaaPoista
  3. Näinhän se tosiaan meni niillä historian tunneilla. Kiitos mielenkiintoisesta ja tärkeästä näkökulmasta. Minustakin koti ja sen keittiö on kaiken sydän ja lähtökohta! Tästä on hyvä jatkaa tätä päivää!

    VastaaPoista
  4. Onpas kotoisan oloista, tuollaisen keittiön määki haluaisin. On se ollut kova homma, kun puutkin on pitänyt ensin jostain raahata ja pitää tultakin yllä, vedet kantaa, tai kaipa siellä kaivo on? Lähtee mielikuvitus laukkaamaan, miten tuolla on hyöritty :-)

    eikka

    VastaaPoista
  5. Rva Pioni, keittiössä käydään yleensä parhaat keskustelut ystävienkin kanssa ja viihdytään. Paitsi tänä kesänä, kun on ollut muutenkin kuuma.

    Eikka, teillähän on komea valkoinen keskusmuuri leivinuuneineen, eli melkein tuota tunnelmaa:)
    Tuolla on ollut kaivo pihassa, mutta silti ruokavesi on kannettu muualta paremman veden takia.

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia upeasta paikasta! Heräsipä kiinnostus ja halu käydä itsekin paikan päällä tutustumassa.

    Totta tuo mitä sanoit historian kiinnostavuudesta. Näin sen koki kouluopetuksessa.

    VastaaPoista
  7. Upea linna, tommonen pitäisi laittaa...

    VastaaPoista
  8. Rita, pidin jo silloin oikeasta historiasta, mutta kouluhistorialle viittasin kintaalla.

    Parsifal, tervehdys! Olisi kiva sanoa, että linna on kotini. Tai ei sentään...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...