keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Pyöräilyä


Ai kun olen reipas, hyvä minä! Vihdoinkin sain kerättyä itseni pyörän selkään tänä aamuna ja poljin reilun puoli tuntia töihin. Oli heti eri virkeä olo koko aamupäivän. Oli myös kypärän alla litistynyt tukka, mutta se oli pikkujuttu, silmätkin piirsin esiin vasta töissä. Ja ennen kaikkea lihakset eivät valittaneet edes ylämäessä.

Päivällä ajelin toiset puoli tuntia auringonpaisteessa toiselle puolelle kaupunkia terapiaan. Sieltä tunnin päästä takaisin  keskustaan vaatteita sovittelemaan, isän syntymäpäivät kun ovat kohta. Näky sovituskopissa ei ollut mieltä ylentävä, vaan enemmän yök, mutta hyvällä tuulella kesti senkin paremmin. Ja sitten vielä pyörällä kaupungista kotiin.

Vaikka painuinkin kotona suoraan suihkuun, oli olo ihan mahdottoman virkeä koko päivän ja illan. Kaikki väsymys oli kuin poispyyhkäisty! Ei tietoakaan päiväunista.


Töissä on ollut paljon töitä, tai sitten olen vain niin hidas, ettei aika riitä, tai sitten asiat vain ovat olleet niin monimutkaisia, että ei tule valmista varatussa ajassa.

Kun huokaisin työpaikan ruokapöydässä, etten saa suustani enää sanaakaan, ulahti toisen ammattikunnan edustaja, ettei hän jaksa enää kuunnella sanaakaan. Tiukka aamupäivä sielläkin.

Hän oli lähdössä melomaan. Liikunta auttaa.

12 kommenttia:

  1. Voi että kun olisi kiva vain suhista paikasta toiseen leppeässä kesäkelissä.

    Ja voi että kun olisi sitä varattua aikaa. Silti pitää tulla valmista. Ei taida tulla.

    VastaaPoista
  2. Hyvä sinä! Tuo on muuten ihan totta, että siitä saa uskomattoman hyvän mielen, hyvän olon lisäksi ;) Hyvä mieli tuli vielä noista valkoisista kukista, melkein samanlaisen kuvankin otin tänään kuin sinä!

    VastaaPoista
  3. Lepis, yksi virkeyteni salaisuus oli tietenkin se, että lähdin töistä jo puoli kahdelta pyöräilemään ihanassa säässä rantatielle. Johan kelpasi!
    Aikansa sitä kestää kohtuuttomia vaatimuksia töissä, mutta jossakin vaiheessa tulee seinä vastaan. Alkaa miettiä, onko tässä mitään järkeä.

    Elisa, tykkään siitä mummopyörästäni, jossa ajetaan pystyasennossa. Vaihteita on ihan tarpeeksi eikä mikään paikka rasitu pitkälläkään matkalla, toisin kuin entisellä maastopyörällä.
    Kaikki nuo kuvani ovat menneiltä vuosilta, mutta angervot kukkivat juuri nyt runsaina pensasaidassa.

    VastaaPoista
  4. Kesän kauneus ja aurinko tekee ihmeitä.
    Hienot kuvat.

    VastaaPoista
  5. Onko tuo ylin kuva myös sinun ottama? Minä en usko että se on edes tästä maailmasta, aivan uskomaton pikku pisaroineen. Miten siinä voi olla valkoinen tausta? Raahaatko täysikokoista valkokangasta mukana pyöräretkillä sopivien kuvauskohteiden varalta?
    Rautatienomenapuu? Valoa ja kesää siinä on enemmän kiun internettiin mahtuu.
    Meri

    VastaaPoista
  6. Loistavaa. Jonain päivänä minäkin ... ehkä en pyörällä, mutta kävellen. Hengästyin tuosta ylimmän kuvan kauneudesta.

    VastaaPoista
  7. Upea tuo ylin kuva! Pyöräillään = )

    VastaaPoista
  8. Arleena, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan auringon positiivisen vaikutuksen kaikkeen.

    Meri, pikku-Canonilla olen tuon kuvan viime kesänä sateen jälkeen Kirkkopuistossa ottanut ja tausta on vain kunnolla ylivalottunut:)

    Heljä, kiitos kehuista!

    Taru, sulla on reipas ja kiva uusi kuva:)

    VastaaPoista
  9. Minulla on kanssa tuo jatkuvasti nouseva vaatimustaso ja kaiken kiristäminen töissä noussut viime vuosina yli sen kriittisen rajan. Pitkään siitä tuntee ensin ahdistusta ja yrittää pakottaa itsensä jaksamaan, pelkää sitä hetkeä kun ei enää jaksa. Ei se kiva hetki olekaan ja siitä kestää mennä eteenpäin, mutta sitten joskus jälkikäteen voi melkein onnitella itseään että ainakin tajusi pistää hommaa seis. Nykyään en suostu tekemään mitään enempää kuin on ns. pakko. Tingin mieluusti hieman tai vaikka hieman enemmänkin elintasosta, kunhan voin sen vastineeksi paremmin. Vapaa-ajastani olen nykyään tarkka, työt eivät saa pyöriä mielessä silloin kun niiden aika ei ole. Joskus jotkut kollegani nipsuttavat kun en vastaa työajan ulkopuolella työaiheisiin puheluihin, mutta en enää koe siitä mitään syyllisyyttä. Ei kenenkään tarvitse suostua olemaan aina tavoitettavissa.

    Kaikkein paras voimanlähde minulle on luonto sekä kaiken muun elollisen kuin ihmisten seurailu. Pari tuntia metsässäistuskelua vastaa joskus melkein hyvin nukuttua yöunta.

    VastaaPoista
  10. Uuvana, meidän työpaikkamme vanhoista ja vakituisista yhä useampi on hakeutunut osa-aikaiseksi tai vuorotteluvapaalle. Joka tapauksessa oma elämä on osoittautunut tärkeämmäksi kuin työelämä.

    Työn imu ihanaa, mutta vaarallista. Olen tehnyt aina työtäni intohimoisesti, mutta nyt se on ohi:)

    VastaaPoista
  11. Näistä kuvistasi saa kyllä ihanaa energiaa ja esteettistä nautintoa.

    Pitää oppia kyllä irrottautumaan töistä sopivan tilaisuuden tullen. Saattaa olla aika lujasti kiinni velvollisuudentuntoisesti ja pelokkaasti työssään. Itselläni on ainakin ollut sitä vikaa. Aina vähän sisimmässään pelännyt, että homma on oikein ja hyvin tehtynä ja ottanut vastuuta usein liikaakin. Nyt osaa ottaa jo rennommin. Ja erilaiset vuorotteluvapaat ja työnkierrot ovat omalla kohdallani ainakin toimineet auttaen jaksamaan ja pitämään intoa yllä.

    VastaaPoista
  12. Rita, irrottautuminen työstä ja sen imusta on vaatinut minulta pitkän tien ja pitkän poissaolon töistä. Nyt voin onneksi tehdä vielä ainakin vuoden omaa hommaani osa-aikaisesti. Kuukauden loman jälkeen työ ihanalta, samoin asiakkaat. Pidän hommastani, se on unelmatyötäni.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...