lauantai 5. kesäkuuta 2010

Koteja

Olisipa makeaa astua tuollaiselle sisäpihalle ja siitä kotiin. Se on sellaista tyylikästä aikuisten ihmisten keskusta-asumista, joka on aina viehättänyt minua. Ei siellä mitään lapsiperheen arkea tahtoisi pyörittää, hiekkalaatikot ja koulumatkat ovat ihan muualla. Vaatinee myös kohtuullisesti katetta, että pääsee Milanossa kortteeriin Breran trendikortteleihin kaikkien hienostuneitten antiikki- ja taideputiikkien keskelle.

Tuli asumisasiat mieleen, kun kävelin Vilman kanssa tuossa lähellä uudella asuinalueella. Valkoiset ja hyvänhintaiset omakoti/rivitalot ovat ihan vierivieressä siten, että kaikista ikkunoista näkyy naapuritalon seinä ihan lähellä. Sinne väliin jää piha-alueet, joilla ei vielä nouse yhtää puuta.

Täällä on tottunut avaruuteen, vehmaaseen luonnonläheisyyteen, siihen että joka ikkunasta näkyy puita ja vihreää eikä silti asuta metsän keskellä. Kaupunkikeskusta on eri asia ja lähiöt eri asia. Tuollainen tiivis ja matala -rakentaminen on periaatteessa ihan kivakin idea, mutta pitääkö sen tarkoittaa todella sellaista sumppua?


Aikoinaan tämä oma alueemmekin näytti tiiviiltä ja sokkeloiselta, kun ensimmäisiä kertoja täällä kävi, mutta nykysilmään tämä on varsin väljästi rakennettu puutarhakaupunginosa. Niin ne ajat muuttuu.




8 kommenttia:

  1. Vaikka ilman hissiä, niin ihnaa olisi tuollaisessa kodissa asustaa!

    VastaaPoista
  2. Vielä.. Hienoja nuo käytävän kiviseinille asetetut kankaat (matot?). Vaimentavat varmaan kiviseinän kaikuja.

    VastaaPoista
  3. Oi että mitä kuvia, tuollahan olisi ihana asua!

    Haluan mieluiten asua alueella ja talossa, josta näkyy isoja puita. Ja nyt näkyy. Isoja vanhoja koivuja ja pihlajia. Se on tärkeää. Enkä haluaisi olla liian lähellä naapureita. En halua seurata naapureiden elämää ja tupakointia pihoilla ja parvekkeilla, mutta sitäkin vähän joudun nyt katsomaan. En vain katso, minua eivät naapurit/naapuritalon asukkaat kiinnosta.

    Mutta tuo kuvailemasi uusi alue - no thanks. Mieluiten asuisin vanhalla alueella, jossa on tilaa ja luontoa näkyvissä. Tai sitten vaihtoehtoisesti IHAN kaupungissa, jossa olisi aikaisin aamulla aukeva kahvila/leipomo alakerrassa.

    Pilvenpiirtäjässäkin voisin haluta joskus asua. Tai edes nukkua yöni joskus pilvenpiirtäjähotellissa.

    Joten monenlaisia toiveita olisi, ja vähän liian pitkä kommentti ;D

    VastaaPoista
  4. No just... takorautaparveke tai tuollainen kaiteen vierusta olisi oiva paikka ruukkupuutarhalle. Kattoterassi pergoloineen olisi myös toivottava. Jos vielä toivoa sopisi, niin säilyttäisin kiinnekohtana nykyisen kodin puutarhakaupunginosassamme ja hankkisin muutaman tuollaisen pienen kaupunkikodin etapeiksi Eurooppaan... Vaan ei ehkä tällä laiskanpulskalla elämäntavalla kuitenkaan. Mutta täällähän oli tälläinen unelmoiva ilmapiiri! Ihastuttava sisäpihat ja kauniit ovet!

    VastaaPoista
  5. Rita, nuo seinällä roikkuvat matot olivat hyvin vanhoja ja johtivat sisäpihalla olevaan pieneen ja hienoon antiikkikauppaan.

    Soloilija, olisivatkohan 60-luvun ankeat kerrostalot keskustoissa täälläkin houkuttelevampia, jos niitä maalattaisiin iloisilla väreillä:)
    Olen muuten ihmetellyt, ettei missään ole sellaista leipomoa, jossa myytäisiin omeperäisiä tuotteita. Jos konditoriakin myy vain samoja tuotteita kuin marketit, ei ole mitään syytä käydä siellä.

    Rva Pioni, olisi ihana saada sitten joskus kattoterassi johonkin keskustan kerrostaloon, kun aika monet näyttävät haluavan muuttaa eläkkeelle jäätyään pois laitakaupungilta.

    VastaaPoista
  6. On tainnut hieman tusinapaistamiseksi mennä joillakin konditorioilla se linja. Jotenkin tuntuu, että 'toista se oli ennen' ja 'toista se on tuolla ulkomailla'. Mutta en ole nyt varma onko tämä vain harhaa..

    Mutta se on varmaa, että jos konditoria myy paistettuja Fazerin Dallas- ja Texaspullia niin silloin on peli menetetty!

    VastaaPoista
  7. Ihania värejä ja tunnelmia kuvissasi. Itse asun tuollaisella täyteenahdetulla uudella asuma-alueella, mutta alueen kulmatalossa ja ikkunoistamme avautuu niityt ja tuleva puistoalue eli saamme pitää näkymämme. Täällä käytetään iloisia värejä ovien sijasta rakennuksissakin aika mukavasti.
    Tuo ideasi maalata 60-luvun lähiöiden kerrostalot iloväreillä on loistava.

    VastaaPoista
  8. Sooloilija, täällä ei ole kenelläkään sellaista jonkun paikan omaa herkkua kuin Antellilla omenahyve tai suklaaruusu-pikkuleivät. Cafe Vocassa tosin on balkanilaisia leivonnaisia!

    Heljä, olenkin aina ihaillut brittien tapaa käyttää värejä kaupunkitaloissaan. Pahinta kaikkialla on betoninväri!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...