maanantai 10. toukokuuta 2010

Valmisteluja



Tämä lomarentoutuminen alkaa olla jo siinä pisteessä, että en tahdo saada yhtään mitään aikaiseksi. Tänäänkin aloitin housujen lyhennyksen vasta illalla, vaikka kahdet uudet farkut ovat odottaneet sisäänottoa vyötäröltä ja lahkeitten lyhennystä jo pari viikkoa.

Parin tunnin rykäisyllä siitä selvittiin, aloittaminen vaan on aina yhtä epämiellyttävää. Osaan käyttää ompelukonetta ihan hyvin, mutta kovin harvoin tulee tehtyä sillä . Kun mies repäisi vasta  uuden tuulitakkinsa pihatöissä, hän sai kiikuttaa palkeenkielen ompelijalle korjattavaksi. Olen kuitenkin joskus maailmassa ommellut hänelle  kokonaisen takin!


Sadetta, ukkosta ja viileähköä säätä  on luvassa Italian-matkalaisille. Onneksi emme millekään muotiviikoille ole menossa, joten samat säänkestävät vaatteet käyvät kuin kotona. Kuulostaa silti paremmalta kuin onkaan, ne lihotut viisi kiloa nimittäin näkyvät ja tuntuvat ikävästi joka puolella. Oksettavan inhottavasti. Musta bleiseri on vähän liian pieni, mustat juhlahousut vähän liian tiukat, kaikista puseroista paistaa makkarat vyötäröllä ja jopa kevyimmät ja mukavimmat korkokenkäni tuntuvat ahtailta.

En ole yleensä löytänyt matkoilta vaatteita tai kenkiä, joten en laske sen varaan nytkään. Mutta jos olisi 1500 € käytettävissä, kuten Liv-kanavalla tänään Ostosmatkalla Jodien kanssa, joka sattui shoppailemaan juuri Milanossa. Kaverinsa osti silmää räpäyttämättä pienen ruskean nahkalaukun 850 eurolla, olisikohan ollut Vivienne Westwoodilta. Minun koko matkabudjettini lentoineen ja hotelleineen pyörii niillä paikkeilla.

Jatkan harjoituksia.

7 kommenttia:

  1. Isontaminen onkin jo vaikeampaa kuin pienentäminen. Se taas johtaa siihen, että pitää ostaa isompaa, mutta senhän voi sitten pienetää kun/jos kilot karisee. Tämä on omakohtaista logiikkaani.
    Vieläkö sinulla olisi aikaa puristaa muutama sentti, ilmeisesti et ehdi.
    Matkavalmistetulut ovat mukava osa matkakokonaisuutta. Odotus tuo sopivasti lievää matkakuumetta, joka nousee h-hetken lähestyessä.

    VastaaPoista
  2. Onhan tuo lohdullista luettavaa, että muissakin kodeissa matkaanlähtö herättää samansuuntaista ajattelua ja ristiriitaisia tunteita.
    Matkaan päästyä nuo sitten karisevat. Uudet maisemat, tuoksut, maut ja äänet vievät mukanaan. Olisipa ihana kokea itsekin tuo sama lähtemisen ja palaamisen nautinto!

    VastaaPoista
  3. Minustakin on lohduttavaa, että joku muukin kärsii ylimääräisestä viidestä kilosta. En suostu ostamaan suurempia vaatteita vaan yritän sulloutua entisiin ja toivon, että kohta laihdun ja housut on taas sopivat. Viime syksynä lihoin, vaikken juuri syönyt mitään muuta kuin kauralesepuuroa. Muutaman kuukauden jälkeen oli jo niin vetämätön ja turpea olo, että valitin siitä jo lääkärillekin. Kappas, olin sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan. Nyt on lääkitys ja vyötärömakkarat kohdallaan. Liikunnalla ei makkara näköjään lähde...

    Italiaanko sitä ollaan menossa? Sinnehän ei tarvitse paljon ottaa vaatteita, jotain kevyttä ja rypistymätöntä. Illaksi vähän lämpimämpää harteille.

    VastaaPoista
  4. Olisipa tuollainen shoppailubudjetti. Kyllä löytäisi vaikka mitä, kai. Viimeksi Lontoossa matkatessa oli kyllä se ongelma etten löytänyt oikein mitään. Jälkeenpäin ajatellen olisin ehkä löytänytkin. Minua vaivaa matkoilla usein se, etten oikein tiedä mitä etsisin enkä halua juoksuttaa toista kaupoissa. Mutta onneksi tuo mieskin on kova shoppaamaan kun sille päälle sattuu.

    VastaaPoista
  5. Arleena, lihomiseni on seurausta tähän burn-outiin saamastani lääkityksestä, minun kohdallani se johtaa lihomiseen. Sama tapahtui viisi vuotta sitten, kun olin ensin laihduttanut painonvartijoissa kymmenisen kiloa ja kaikki tuli puolessa vuodessa takaisin. Jos opettelee löysäämään kaikilla muilla elämänalueilla, ei oikein pysty samaan aikaan olemaan tiukka syömisten suhteen:)

    Rouva Pioni, olen nyt pakannut yksinkertaisia tummasävyisiä vaatteita, jotka valkoisella topilla raikastuvat tarvittaessa. Farkut ja neuletakki saa kelvata turistille. Mutta niitä kiloja ei hävitä mikään.

    Aikku, hyvä että löytyi syy ja hoito samantien. Minä annoin periksi, ja ostin kahdet numeroa suuremmat housut. Kyllä se silti kirpaisi! Ei nimittäin ole kovin montaa vuotta, kun vaihdoin tähän edelliseen kokoon. Saa kysymään, mihin tämä johtaa:/
    Ja Italiaan hyvinkin, viimeksi olin siskon kanssa Gardalla, tällä kertaa mennään ystävän kanssa Milanoon. Mutta siellä sataa, ukkostaa ja on alle 20°.

    Missy E, on eduksi, jos mies ei hoputa ovella koko aikaa tai nalkuta kaupoissa seisomisesta. Siinä yksi syy, miksi mun ostokset jää vähiin. Samasta syystä en voi sovitella mitään, reissussa kun useimmiten kuljetaan yhdessä.
    Hyvää Tukholman-matkaa teille! Toivottavasti nyt löytyy kaikenlaista mieleistä.

    VastaaPoista
  6. Hyvää matkaa, toivottavasti tällä kertaa löydät jotain kivaa itsellesi. Totta on, että jos budjetti ois tuota 1500 luokkaa,niin johan sitä jotain voisi hankkia. Siis vaikka mitä, kun tarkemmin ajattelee, jos vaan painorajat riittää.

    Säätiedotus on onneksi usein väärässä, ehkä nytkin ja saisitte nauttia hyvistä keleistä. Toivotan teille kepeää irtiottoa arjesta!

    Viis makkaroista, kun ei niistä just nyt eroon pääse, on parempi yrittää niitä vain rakastaa. Muista, että sinä et ole yhtä kuin makkarasi vaan paljon muuta.

    eikka

    VastaaPoista
  7. Kiitos Eikka! Ei se sää niin nuukaa muuten, kunhan ei sataisi. En muista muinaisesta Luganon-matkasta mitään muuta kuin junan ravintolan, jossa söin raviolia, koska perillä satoi kaatamalla koko ajan.
    Makkarat on mukana, tykkäsin tai en, joten on kai parasta unohtaa ne!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...